Teitä säälin, ilottomat tähdet,
jotka ihanasti taivahalta
merimiehen tietä valaisette.
Teit' ei kukaan kuolevista kiitä,
ette lemmen onnea te tunne.
Lakkaamatta hetket, tunnit teitä
ajaa taivaan autiota rataa.
Minkä matkan kuljittekaan aikaan,
jonka viivyin armahani luona,
unohtaen keskiyön ja teidät!