MIES MIEHELTÄ.

Mies mieheltä, mies mieheltä

soi taisto nyt kautta maan;

kenet taisto kaas, hän nousee taas,

ei petturi milloinkaan.

On kansojen oikeus ijäinen,

myös oikeus kansan tään;

jos seiso ken ei eestä sen,

hän kuollut on eläissään.

Mies mieheltä, mies mieheltä

väkivalta nyt maahan käy;

on Suomen yö, on yössä työ,

ei aamun toivoa näy.

Kun kansan parhaat kahlitaan

ja kansa onneton

ei estää voi, vain kestää voi,

se kärsimystä on.

Mies mieheltä, mies mieheltä

maa sankareita luo;

se ainoo on säde auringon,

mi lohdutusta tuo.

Mut voi, että poiat oman maan

vieraalle heitä vie,

ei vuoksi muun, vain palkan, suun--

se tuska tuimin lie.

Mies mieheltä, mies mieheltä

lähestyy turmio.

Maa silvotaan, laki poljetaan,

on poljettu kauan jo.

Joka kansanjänner vireesen,

muu tässä auta ei,

työ yhteinen, tuhatkertainen

tai surma Suomen vei!

Mies mieheltä, mies mieheltä

lyö tunteet kytketyt.

Kukin paikallaan, kukin kohdastaan

on maansa muuri nyt.

Kun sulho jättää morsion,

kotinsa harmaapää,

ja eestä maan käy vankilaan--

ken silloin kylmäks jää?

Mies mieheltä, mies mieheltä

pyhä lippu siirtyvi.

Monet taisto kaas, se nousi taas,

taas pilvihin piirtyvi.

Taas ylpeät olla saatamme.

Maan kansat: kunniaa!

On vaatteessa sen sana vapauden,

sitä suojaa Suomenmaa.