Onhan taloudessa paljon seikkoja, jotka minun on opittava, jotta
voisin olla sinulle avuksi!"
Jannen mielestä puhui tyttö viisaammin kuin Martti. Mutta
viimemainitun tahdosta päätettiin kuitenkin viettää häät kesän
kuluessa.
Edel oli vähitellen saanut Jannen mielen kokonaan muuttumaan,
niin että hän alkoi arvella syyksi Lapinniemellä tapahtuneisiin
onnettomuuksiin sitä, ettei Edel joutunut sinne aikaisemmin.
"Edelin miehenä ei Martti koskaan olisi menetellyt niin
uhkarohkeasti", sanoi Janne Marinalle, "eikä tyttö olisi sallinutkaan
sellaista menettelyä, sillä hän on ymmärtäväinen ihminen!"
Kesäpäivät olivat ihanat Skorpöllä. Meri oli tummansininen ja aurinko
paistoi heleästi. Tunturit lähellä ja kaukana, niiden joukossa
Storbergskavli lähinnä, heijastivat erilaisia sinivärejä ja ahtaat
rotkot sekä laaksot olivat oikeita lämmönlähteitä, jotka herättivät
eloon ihmeteltävän kasvullisuuden, missä vain maa oli vähänkin siihen
sopiva. Kevättä oli tänä vuonna saanut odottaa tavattoman kauan,
mutta sitten se tulikin muutamissa päivissä sellaisella voimalla,
että tuore ruoho laaksossa näytti ikäänkuin työntämällä työntäneen
päältään lumihangen.
Janne Sakarinpojan pieni tupa merenrannalla oli laitettu erikoisen
siistiksi. Piha oli huolellisesti lakaistu, ruudut uusittu ja
ovipielet koristettu koivunlehvillä. Tämä juhlallisuus ei ollut
sopusoinnussa turvekatolla kasvavan ruohon ja sen reunalla
kohoavan vaivaiskoivun kanssa, joka näytti kuvaavan omistajain
tuultentuivertamaa elämää.
Kotona ei ollut ketään ja ovi oli lukossa; -- mutta uusien kirkasten
ruutujen läpi paistoi päivä ja valaisi juhlallisesti seinälaudan
kirjoituksen alku- ja loppupuolen.
Janne ja Marina olivat lapsineen matkalla poikansa häihin, joita pari
päivää sitten oli vietetty Heggelundin luona, ja heitä odotettiin nyt
kotia yhdessä vastavihityn pariskunnan kanssa.
Häissä ei ollut paljon vieraita, ne kun oli päätetty viettää
yksinkertaisesti ja vaatimattomasti. Mutta neitsyt Dyring, joka tänä
päivänä näytti loistavalta ja suurelta, ikäänkuin emäntävainajan
henki olisi leijaillut hänen yllään, ei voinut tätä päätöstä
täydellisesti noudattaa. Hän edusti nyt emännyyttä eikä katsonut
talon arvolle sopivaksi, että pöydässä olisi ruokalajeja tällä kertaa
vähempi määrä kuin toisen sisaren häissä. Ilo oli ylimmillään. Vanha
seinälautakin sai osansa juhlallisuudesta. Rovasti Müller kohotti
lasinsa sen kunniaksi. Halenneelle, meren heittämälle laudalle,
sanoi hän, joka limaisena oli aikanaan kuulunut karille joutuneeseen
laivaan, kirjoitti Jumala tulevaisuuden lupauksen, joka on
ihmeellisesti toteutunut. Pitkien elämäntaistelujen jälkeen istui nyt
se, joka kerran turvattomana lapsena oli sillä laudalla ajelehtinut,
iäkkäänä, onnellisena äitinä ja luki tämän kirjoituksen maalattuna
pojan uuden jaalan perään, ja, -- lopetti hän kääntyen Topias-sedän
puoleen -- "tämä vanha mies, jonka surun aiheena on ollut hänen
hukkunut perheensä, ei iloitse nyt muita vähemmän; sillä vanhuksen
suurimpana maallisena siunauksena on se, että hän saa nähdä sukunsa
tulevaisuuden. Mutta syynä siihen, minkä vuoksi tämä lauta kasvoi
uudeksi laivaksi, on se, että Herramme on sitä ohjannut."
Tähän lyhyeen puheeseen lisäsi Janne Sakarinpoika yksinkertaisella,
talonpoikaisella tavallaan: "amen."
* * * * *
Salmessa Skorpön kohdalla purjehti tänä kauniina päivänä kaksi
juhlallisesti koristettua purjevenhettä, joita tervehdittiin
laukauksilla useista kohdin rannalta.
Ensimäisessä venheessä istuivat morsian ja sulhanen vanhempiensa
Janne Sakarinpojan ja Marinan kanssa sekä Topias-setä ja heidän
sivullaan Elias Röst, joka oli ehdotellut kunniasoutua pariskunnalle.
Myöskin Antti Heggelund oli mukana. Toisessa venheessä nähtiin muiden
muassa Martin veli Eilert ja hänen kaunis sisarensa Kristiina.
Lapinniemellä seisoi nyt paitsi kaupparakennusta yksikerroksinen
asuinhuoneisto, varustettuna suurilla, kirkkailla ikkunaruuduilla;
se oli valmistunut ja sisustettu vasta puolittain -- mutta mikä
puuttui, se saattoi vastedes tulla valmiiksi. Rakennusten taustana
nähtiin kukkulat lehtipuineen. -- Lappalaiset olivat tänä vuonna
tavallisuuden mukaan jo ajaneet poronsa vuorilaaksoon. Iso, äsken
maalattu meripuoti tuli heidän näkyviinsä, kun oli päästy niemen
sivuitse, ja lahdelmassa puodin edustalla oli Martti Jansenin jaala
"Tulevaisuus" liehuvin lipuin.
Silloin laski Elias Röst purjeet alas; toisessa venheessä tehtiin
samoin, ja nyt asettuivat venheet vierekkäin.
Elias Röst veti pitkän paperiliuskan povitaskustansa. Polkien
toisella jalallaan tahtia hän luki runon morsiusparin kunniaksi.
Käsiala oli suurta ja joka säkeistön alkukirjaimet erityisesti
kaunistetut. Runo kuului näin:
Tuoll' aavalla aaltoja halkoillen
miten pulska on purjeissa viishankanen,
perämies jota taidokas johtaa!
Kun kiitävät noin ohi saaret ja maa,
niin purressaistuja riemuita saa,
vaikk' kasvoja tyrskehet kohtaa.
Mut hauras ja heiluva kaarnanen
viishanka on raivossa aaltojen,
kun joutuvi myrskyjen hetki.
Monet vaivat vaikeat kestää saa,
monet kerrat airoin ponnistaa,
kun vaarojen halki on retki.
Näyn hauskimman toki jahti se suo,
kun talveksi moisen saalihin tuo,
ettei näy mastoja takaa,
kun viirein liehuvin satamaan
se vihdoin laskevi ankkuriaan,
syysantimet kaikille jakaa.
Niin sorjana viishanka turvaisahan
kaks nuorta vie kodin valkamahan,
soma runko sen lahdella loistaa!
Meren meurut haaksi se kestänyt on,
ja sen kapteeni, uljas ja horjumaton,
on tietänyt vaarat poistaa.
Lapinniemelle onnea toivotetaan!
Ja -- morsian, ylkä -- jos pyydätte vaan
alukseenne laivuriks Herran,
menestystä aina teille se tuo,
lopun tullessa kunnian teille hän suo
ja taivahan sataman kerran.
Seinälauta on vielä jäljellä pienessä majassa, jossa molemmat
vanhukset asuvat, haluamatta muuttaa sieltä mihinkään. Janne
Sakarinpoika ja Marina viettävät siellä vanhuuden rauhallisia päiviä.
Martti Jansen on nyt näiden pohjoisten seutujen toimeliaimpia
ja varakkaimpia kauppiaita ja hänen suuresti laajentuneessa
kauppapaikassaan käy höyrylaiva. Siellä elää onnellinen aviopari
monien lastensa kanssa, ja Edeliä pidetään hyvin kunnollisena
talonemäntänä.
Joskus tulee Antti Heggelund sinne vieraisille ja häntä kohdellaan
silloin aina hyvin ystävällisesti. Tuskin tullee hänestä maaherraa,
mutta asianajajana on hänellä hyvä toimeentulo. Martti Jansen suosii
häntä, kuten ennenkin, ja hänellä onkin Antista kauppatoimissaan
suurta apua.
Alussa matkusti Antti joka vuosi Tromsöhön, jossa hän huvikseen
esiintyi entisellä tavallaan. Mutta sitten hän joutui taas Julie
Schultzin seuraan ja seurauksena oli, että heistä tuli pariskunta.
Antti on lujasti vakuutettu siitä, että Julie on hänen ensimäinen ja
oikea rakkautensa, ja hänen vaimonsa uskoo myöskin asian niin olevan
-- mutta Tromsöhön päästää hän miehensä hyvin vastahakoisesti.