Edelliset. Mäkelä, Anna, Kalle ja Helena (tulevat).
_Anna_: Hyvää päivää! Täällä tullaan oikein joukolla.
_Hakala_: Päivää, päivää.
(Tervehtii).
_Mäkelä_: Minä kuulin, että rahanne ovat löytyneet.
_Hakala_: Niin, Sakari oli löytänyt ne. Olkaa hyvät ja käykää istumaan!
(Kaikki istuutuvat. Kalle menee Liinun luo.)
_Anna_: No olipa se hyvä asia, että ne löytyivät.
_Hakala_: Minun täytyy tunnustaa suurella mielipahalla, että epäilin
teidän, Mäkelä, löytäneet rahat. Uskoin tuota Kontti-Maijaa. Mutta minä
pyydän sydämestäni anteeksi teiltä, Mäkelä ja samoin Kallelta.
Ymmärrättehän, että hukkuva tarttuu oljenkorteenkin.
_Mäkelä_: Sattuuhan sitä ihminen erehtymään. Mielelläni annan teille
kaikki anteeksi.
_Kalle_: Minä myös. Ja samalla pyydän uudestaan suostumustanne meidän
liittoomme.
_Hakala_: Ottakaa vaan toisenne. Äsken kiivaudessani kielsin. Jumala
siunatkoon teitä, lapset.
_Mäkelä_: Minäkin olen heidän liittoonsa suostunut. Toivotan onnea ja
siunausta.
_Kalle_: Siis vietämme heti kihlajaisiamme. (Ottaa Liinua kädestä
kiinni). Nyt olemme onnelliset.
_Helena_: Minä panen heti kahvit tulelle, niin saamme heidän onnekseen
juoda.
_Sakari_: Ja Sakari tanssii oikein kauniin "Hollolan polskan".
_Kalle_: Eläköön Sakari, jonka kautta asiat kääntyivät näin hyvin.
_Kaikki_ Eläköön!
Esirippu alas.