Edelliset. Hakala ja Helena (tulevat).
_Hakala_: Mitä nyt?
_Liinu_: Rahat ovat löytyneet! Me emme joudukaan mierontielle!
_Helena_: Rahatko löytyneet?
_Hakala_: Missä ne sitten ovat?
_Liinu_: Sakari on löytänyt rahat. Anna Sakari isälle lompakko! Se on
häneltä pudonnut.
_Sakari_: Ei Sakari anna. Jumala voi rangaista Sakarille.
_Liinu_: Ei hän rankaise, jos Sakari antaa sen isälle.
_Sakari_: Eikö?
_Liinu_: Ei. Hän siunaa Sakaria.
_Sakari_: Sitten Sakari antaa.
(Antaa lompakon Hakalalle)
_Hakala_: Siis rahani on ovat löytyneet! Ja minä houkkio kun epäilin
Mäkelää!
_Helena_: Minä lähden heti ilmoittamaan Mäkelään.
(Menee).
_Liinu_: Johan minä sanoin, että Mäkelä ei ole voinut niitä löytää,
sillä hän niitä ei olisi salannut.
_Hakala_: Voi minua houkkiota! Millä voin nyt Mäkelän sovittaa! Kunpa
hän nyt tulisi että saisin edes pyytää anteeksi. -- Olipas se onnen
potkaus! Nyt on Hakala pelastettu mies. Miten voisin parhaiten palkita
tämän Sakarille?
_Liinu_: Minäpä tiedän. Palkinnoksi tästä annetaan Sakarin asua meillä.
Hänen ei sitten tarvitse kuleksia ihmisten narrina. Jäätkö, Sakari,
meille?
_Hakala_: Kernaasti minun puolestani, jos Sakari vaan itse tahtoo.
_Sakari_: Kyllä Sakari jääpi tänne. Sakarilla on täällä niin hyvä olla.
(Hanna tulee).
_Hanna_: Koko Mäkelän perhe tulee tänne emännän kanssa!
_Liinu_: He tulevat juuri parhaaseen aikaan. Tiedätkö, Hanna, isän
rahat ovat löytyneet!
_Hanna_: No Jumalan kiitos! Vai ovat ne kuitenkin löytyneet!