Hakala. Helena.
_Helena_: Mitä varten sinä sitä kutsuit huomenna? En viitsisi alinomaan
kuunnella hänen jaarituksiaan ja panettelujaan.
_Hakala_: Anna nyt minun olla rauhassa ja miettiä... Et sinä kumminkaan
ymmärrä...
_Helena_: Saat kyllä minun puolestani olla rauhassa.
(Menee).
_Hakala_ (Yksin): Musta lompakko... Vähän kulunut. Merkit lyövät
yhteen. Voisikohan tuota Maijaa uskoa? Mutta jos oikein tarkkaan mietin
asiaa, niin voihan siinä olla perää. Mäkelähän ajoi jonkun matkan
päässä kaatumapaikasta vastaani ja tuskinpa siitä muita olisi ehtinyt
kulkea. Mutta miten saisin asian todistetuksi? Mäkelä pitää panna
tiukalle ja ottaa tarkka selko asiasta. Ensin käyn ilmoittamassa asian
nimismiehelle ja voi sinuas Mäkelä, jos et hyvällä anna rahojani
takaisin. Paha sinut perii. Enkä asiasta suinkaan rupea sopimaan, sillä
minulla on ollut siitä siksi paljon harmia... En... Saattaapa se vielä
Mäkelä joutua paljon huonompaan asemaan kuin minä nyt olen. Mutta oma
syy... mitäpäs menee salaamaan löydettyjä rahoja... ja vielä sellaisen
summan!... Ja sitten vielä kaiken lisäksi pöyhkeilee rahoilla ja kehuu,
että ei hänen talostaan raha lopu. Mutta saattaa se loppua!
_Helena_ (Tulee): Mitä sinä täällä niin suurta ääntä pidät? Mäkelän
Kalle tahtoisi vähän puhutella sinua, minä käsken hänet sisään.
(Menee).
_Hakala_: Mitäs nyt? Jokohan olisi lähettänyt poikansa asioita
korjaamaan?