Edelliset. Maija: (Tulee nyytti kädessään).
_Maija_: Hyvää päivää ja Jumalan rauhaa taloon!
_Helena_: Päivää! Mistäs päin Maija on matkalla?
_Liinu_ (Helenalle): Minä menen kamariin neulomaan.
(Menee).
_Maija_ (itsekseen): Kas vaan tytärtä, kun meni niin ylpeästi, ettei
katsonutkaan. (Ääneen). Ympäri kyliä sitä vaan köyhän täytyy kiertää.
Joskus joku hyvä emäntä antaa leipäkannikan... ja onhan noita tähän
asti vähin ollut kehruuksiakin, mutta nyt ovat vähenneet, kun sanovat
Mäkiperän Kaarinan kehräävän parempaa...
_Hakala_: Ja hän soittaa vähemmän suutaan...
_Maija_: Enhän minäkään, Herra paratkoon, ketään puheillani pahenna!
Sanovat että Kaarina kehrää parempaa, mutta olen minäkin jo niin kauan
kehrännyt, että luulisi sen syntyvän. Mäkelässä kävin äsken kysymässä
työtä, mutta emäntä vaan ylpeästi sanoa tokasi "Annoin Kaarinalle".
_Hakala_: Ei ole meilläkään kehruuta antaa.
_Maija_ (itsekseen): Kas, kas kun pöyhkeilee, mutta kohta et liijoin
ylpeile.
_Hakala_: Mitä...?
_Maija_: Sanoin vaan, että eihän ne isännät niistä asioista huolta
pidä.
_Helena_: Istu tuossa penkillä, niin minä käyn katsomassa, olisivatko
jo jollekulle antaneet kehruukset.
(Menee. Hetken äänettömyys).
_Maija_: Keltähän se lienee Mäkelä ostanut uuden hevosensa? Komea se
vaan näkyy olevan.
_Hakala_: Onko Mäkelä ostanut hevosen?
_Maija_: Ettekö sitä tiedä! Ja on siihen taloon ostettu paljon
muutakin.
_Hakala_: Hyvähän rikkaan on ostaa.
_Maija_: Niin, kyllähän sillä miehellä on rikkautta. Tässä eräänäkin
päivänä näytteli tukkiherralle kehuen mustaa lompakkoaan ja kehui, että
ei tästä talosta vähällä raha lopu.
_Hakala_: Mitä sinä puhut?... Mustaa lompakkoaan?...
_Maija_: Niin.
_Hakala_: Puhutko sinä totta, akka?
_Maija_: Milloin minä olisin valehdellut? Sitä ei voi kukaan sanoa.
_Hakala_: Näitkö lompakon läheltä? Oliko se kulunut?
_Maija_: Kyllä kai se oli kulunutkin...
_Hakala_ (itsekseen): Minä epäilen... olisikohan Mäkelä ... (Ääneen).
Voitko olla kellekään virkkamatta, mitä sinulle sanon?
_Maija_: Kuinka voitte epäilläkään minua, vanhaa ihmistä?
_Hakala_: Ei sinun kieleesi ole paljon luottamista.
_Maija_: Mutta uskokaa pois, isäntä, minä en sano kellekään
kuolevaiselle, jos minulle jonkun salaisuuden uskotte..
_Hakala_: Olisikohan Mäkelä?... Ei, sitä en osaa uskoa!
_Maija_: Kyllä sitä vaan niin viekkaalta mieheltä syntyy vaikka mitä.
_Hakala_: Hmh... hmh... Voihan se kyllä olla mahdollista... ja varmaan
onkin Mäkelällä ollut minun lompakkoni, sillä ei ole sillä miehellä
ennen lompakkoa näkynyt...