Hakala. Helena (pesee astioita) ja Liinu
(istuu penkillä kutoen sukkaa).
_Hakala_ (Ottaa hyllyltä tyhjän putelin; itsekseen): Tyhjä on tuokin!
Lähdenpä tästä Korven Matin luo, tottapa hän lie säästänyt jotain
minunkin varalleni. Ei tässä tosin rahoja ole, mutta uskoneehan hän
velaksikin.
(Ottaa hattunsa ja aikoo lähteä).
_Liinu_: Mihin menet, isä?
_Hakala_: Lähden vähän käymään kylällä.
_Liinu_: Älä mene, minä pyydän, älä mene isä!
_Helena_: Sinulla on pullo povellasi!
_Hakala_: Saan sen kukaties täyteen Korven Matilta.
_Helena_: Jätä jo tuo viinanjuonti! Me syöksymme senkautta aivan
perimmäiseen turmioon.
_Hakala_: Älä siinä tyhjää ruikuta! Tarvitsenhan minäkin jotain
lohdutusta.
_Liinu_: Sinä olet aivan väärässä, isä, jos lohdutusta siitä luulet
saavasi. Paljoa paremmin kestämme koettelemukset, jos et tuota nestettä
nauti.
_Hakala_: Vai muna tässä olisi kanaa viisaampi! Kyllä minä itse tiedän,
mitä teen.
(Aikoo lähteä).
_Liinu_ (Hypähtää ylös penkiltä ja ottaa isäänsä kädestä kiinni): Älä
mene, isä! Älä tee minua, ainoaa lastasi, onnettomaksi! Jää kotiin!
_Helena_: Etkö yhtään sääli lastasi ja minua?
_Hakala_ (Seisoo miettiväisenä).
_Liinu_: Jätäthän onnemme tähden viinan ostamatta? Jätäthän, isä?
_Hakala_ (Yhä miettiväisenä): Hmh... Jospa te tietäisitte ... hmh...
Mutta koetan tällä kertaa...
_Liinu_ (Katsoo ikkunasta): Kontti-Maijakin näkyy tuolta tulevan tänne.
_Helena_: Mitä silläkin kielikellolla täällä taas on tekemistä?