Anna. Helena. Liinu. (Tulee).
_Liinu_: Kas! Mäkelän emäntäkin on täällä! Hyvää päivää!
(Tervehtii.)
_Anna_: Päivää päivää! Mitäs tälle minun miniälleni nyt kuuluu?
Terveisiä Kallelta, tosiaankin... en ollut muistaakaan...
_Liinu_: Kiitoksia, Vaikka enhän minä teidän miniänne ole... tuskinpa
tulenenkaan...
_Anna_: Kuinka niin? Puhui se Kalle minulle väleistänne, vaikka noin
vaan kautta rantain.
_Liinu_: Ei Kalle minusta huoli. Hän on kansanopiston käynyt, minä vaan
tällainen yksinkertainen, oppimaton tyttönen.
_Helena_ (Nauraen) Lapsiahan nämä vielä ovatkin... Olen minäkin heistä
vähän jotain huomannut; kahdenkesken he aina niin suloisesti
hymyilevät...
_Liinu_: Kaikkia vielä! Olemmehan me olleet tovereita jo lapsuudesta
saakka, yhdessä leikkineet ja yhdessä kasvaneet...
_Helena_: Juodaan nyt vielä yhdet kupposet. Juo sinäkin, Liinu.
_Anna_: No pitäneekö tuota nyt vielä maistaa; kaksi kupillista jo
otinkin... (Liinu kaataa kahvia). Kas tuota tyttöä, kun kaasi oikein
kupparin kupillisen.
_Liinu_: Ei liika pahaa tee... jaksaa sitä nyt sen verran.
(Kaikki juovat).
_Anna_: Mitä sinä nykyjään olet puuhaillut, Liinu?
_Liinu_: Ommellut olen. Paljo sitä meidän väelle vaatetta tarvitsee.
Tämän päivää olin heinänteossa, mutta läksin kesken pois. Heinässä
taitaa Kallekin olla?
_Anna_: Siellähän se on. Silloin kun Kalle kansanopistoon aikoi, niin
toiset emännät varoittivat minua häntä sinne laskemasta, sanoivat
miehen siellä tulevan laiskaksi; mutta kyllä se nyt vaan työtä tekee,
kenties enemmän kuin ennen.
_Liinu_: Ne ovat turhia jaarituksia sellaiset. Oppia siellä saa ja
työtä tekemään kehotetaan.
_Anna_: Mutta nyt minun pitäisi tehdä mustalaisen tarina... lähteä, kun
olen saanut suuhuni. Pitää mennä vähän piikoja komentelemaan, ovat,
hylyt, niin laiskanpuoleisia.
_Helena_: No kyllähän ne nyt siellä... ei sitä niin kiirettä vielä ole.
_Anna_: Kyllä minun sentään täytyy lähteä. Muistakaahan nyt tekin
pistäytyä joskus meillä.
_Helena_: Kiitos, kyllähän me...
_Liinu_: Sanokaa Kallelle terveisiä ja käskekää häntä jonkun kerran
käymään.
_Anna_: Eiköhän se poikaveitikka osanne käydä käskemättäkin.
_Liinu_: En ole häntä nähnyt moneen päivään.
_Anna_: No hyvästi nyt vaan! (Kättelee). Voikaa hyvin!
_Helena_ ja _Liinu_: Hyvästi, hyvästi!
(Anna menee).