_Anna_: Milloinkas sen teidän isännän pitäisi palata
kaupunkimatkaltaan?
_Helena_: Huomenaamuksi arveli ehtivänsä takaisin. Tuossa jo kuuden
aikana läksi.
_Anna_: Taisi olla tärkeitäkin asioita toimitettavana?
_Helena_: Oli... hyvinkin oli tärkeä asia. Muistatte kai sen
Mattila-lurjuksen petoksen?
_Anna_: Sitä takausasiaako tarkotatte?
_Helena_: Sitä juuri! Sehän se lurjus, en mä paremmin tule ja sano,
korupuheilla ja kauniilla lupauksilla houkutteli meidän ukon
takaukseen. Ja kun velan maksuaika läheni, niin livistikin itse
paremmille markkinoille ja jätti velan muiden maksettavaksi.
_Anna_: Jaa'a, jaa'a... piti siinäkin olla ihmisellä sydäntä! Jättää
sellaisen taakan toisen hartioille. Ei sitä nykyaikana enää voi paljoa
luottaa toisiin ihmisiin.
_Helena_: Siltä näyttää. Oli kumminkin onni onnettomuudessa, että
saimme rahat kokoon määräpäiväksi; tiukalle se kyllä otti. Vasaran alle
olisi talomme tavaroineen joutunut. Tuntui aivan kuin olisi kuorma
pudonnut hartioilta saatuamme summan täyteen. -- Kaadanko lisää kahvia?
_Anna_: Ei, kiitoksia! En jaksa enää juoda. -- Mihinkähän päin lie se
Mattila lähtenyt?
_Helena_: Amerikaan varmaankin. Sinnehän ne kavaltajat tavallisesti
karkaavat. Ei siitä varmaa tietoa ole saatu.