sitten vielä joku nauraisi niinkuin hänkin nauroi!
»Niin, rukoilla niidenkin edestä, jotka meille pahaa tekevät», lausui
Latun emäntä. »Niin on käsky. Mutta kaukana on meistä tällainen
lähimmäisen rakkaus, kun sorretutkin sortavat toisiaan. Miten voimme
sitten rakkautta odottaa niiltä, jotka meitä sortavat?»
He istuivat sitten kopperossa äänettöminä kukin mietteissään, josta
Liisa ja Latun emäntäkin havahtui kuin unesta, vasta kun Liisan tyttö ja
Yrjö seisahtuivat kopperon ovelle käsikädessä.
»Tässä se on se nuori mies!» sanoi Liisa jotakin puhuakseen, kun näki
Viion lesken vaalenevan hämmästyksissään.
»Yrjö!» lausui Viion leski pitkän ajan kuluttua ja rupesi itkemään.