Vavisten, surren mietteissään
Tamara usein yksinään
Luon' akkunansa istuskelee
Ja katse kauas tuijottelee;
Öin päivin, huokain, oottaa vain...
"Hän tulee!" -- joku kuiskaa ain.
Ei turhaan haave hellitellyt,
Ei turhaan hälle näyttäynyt,
Suruisin silmin silmäellyt
Ja puhein lempein vietellyt.
Näin, itse syytä tietämättä,
Hän päivittäin vain heikkenee;
Kun taivaan puoleen nostaa kättä,
Niin sydän toista rukoilee;
Kun väsyneenä taistelusta
Käy vuoteellensa nukkumaan,
Niin pielus polttaa, ahdistusta,
Kavahtain, tuntee rinnassaan;
Sykähtää sydän, povi palaa,
Tukehtuu, silmät -- sumeat,
Syleillä ahnahasti halaa,
Huulillen sulaa suudelmat...