Jo ammoin avaruutta näin
Hyljätty samos' suojaa vailla,
Yks'toikkoisesti jäljettäin
Vuos'sadat seuras hetkein lailla,
Maan mitättömän herrana
Hän kylvi aina pahetta,
Mut tuntematta nauttimusta;
Ja missäkään kun taiteelleen
Ei kohdannut hän vastustusta,
Niin kyllästyi hän paheeseen.