Täysin kehittynyt maku merkitsee kykyä saada mahdollisimman suurta
nautintoa niistä aineellisista lähteistä, jotka vetävät puoleensa
meidän puhtainta, täydellisintä henkistä olemustamme; mutta miksi me
nautimme näistä muodoista ja väreistä emmekä noista, on kysymys, johon
yhtä vähän voidaan vastausta odottaa kuin kysymykseen, miksi me pidämme
sokerista, vaan emme malista.
2. Mielenlaatu, joka auttaa oikean maun kehittymistä, on ennen
kaikkea kärsivällisyyttä. Se askaroi kaiken sen kanssa, joka sen
tielle osuu. Se ei tallaa sitä -- siinähän voisi olla helmiä, vaikka
ne näyttäisivätkin akanoilta. Se mielenlaatu on hyvää maata, joka on
helppo puhkaista, mutta joka hyvin säilyttää siemenensä; se ei salli
kelvottomain ajatusten orjantappurain nousta tukahuttamaan heikkoa
orasta; lisäksi on se nälkäinen ja janoinen ja se juo kaiken kasteen,
mikä siihen putoaa. Se on kunniallinen ja kelpo sydän, joka ei liian
hetaasti avaudu, ennenkuin aurinko on noussut, mutta joka ei sitten
myös petä; se epäilee itseänsä, voidakseen olla valmis uskomaan ja
koettelemaan kaikkea, mutta luottaa kuitenkin itseensä niin paljon,
että se ei halua heittää kesken sitä, minkä kerran on alkanut, eikä
taas alkaa mitään ensin sitä tutkimatta. Ja nautinto, jonka se saa
todeksi ja hyväksi havaitsemastaan, on niin suuri, ett'ei se hevillä
anna muodin oikkujen tai sairaloisen turhamaisuuden johtaa itseään
harhaan; se ei päästä puoluevimmaa eikä teeskentelyä silpomaan ja
vääntämään johtopäätöksiään; sen katse ja sen ihailu ovat liian
läpitunkevia -- liian eläviä -- jotta valkeaksi sivuttu hauta tai
matala lähde kykenisivät sitä viekoittelemaan tai sitä ajan pitkään
tyydyttämään. Se tarttuu kaikkeen, mitä se rakastaa, niin lujasti, että
se musertaa sen, jos se sattuu olemaan ontto.
3. Ihmiset ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että jokainen askartelu,
joka tarkoittaa ruumiillisen mukavuuden edistämistä ja aineellista
hyötyä, on epäjalo, sekä että jokainen askartelu, joka kohdistuu
vain henkeen, on jalo; minkä takia geologia muka menettelee paremmin
pukiessaan kuivuneita luita niiden entiseen asuun ja kaivaessaan
ilmoille ammoin hävinneitä olentoja kuin etsiessään lyijysuonia tai
rautakerrostumia; minkä takia tähtitiede toimii viisaammin avatessaan
meille taivaan asunnot kuin opettaessaan meitä purjehtimaan; minkä
takia kasvitiede tekee kiitettävämmän työn selvitellessään kasvien
rakennetta kuin puristaessaan niiden mehuja; minkä takia lääketiede
suorittaa paremman tehtävän tutkiessaan ihmisruumiin elimistöä
kuin asetellessaan sen jäseniä paikoilleen. -- Niin on kuitenkin
järjestetty, että meidän kehoitukseksemme jokainen askel, jonka me
suuntaamme tietämisen korkeampia aloja kohti, myös jossakin suhteessa
antaa käytännöllisiä tuloksia; että kaikki luonnon suuret ilmiöt,
joista vain enkelit voivat pyrkiä saavuttamaan täydellistä tietoa,
mutta joita me voimme oppia tuntemaan vain osittain, vaikuttavat
kuitenkin, yhä enemmän ja enemmän ilmaistessaan meille Hänen
olemustansa ja kunniaansa, jossa ne iloitsevat ja me elämme, niin
suotuisasti ja levittävät niin suurta aineellistakin siunausta, että
kaikki alemmat olennot iloiten sen tuntevat ja halajavat sitä koko
sillä voimalla, minkä heidän epätäydellinen luontonsa sisältää;
että suurien virtojen, jotka riemuiten täyttävät kummut kumealla
kohinallansa ja laaksot kiemurtelevalla hohteellansa, täytyy kuitenkin
elättää oma osansa ketoa ja kantaa omia lastilaivojansa; että ne hurjat
liekit, joita Alppien on kiittäminen syntymisestään ja tultasyöksyväin
vuorten kauhuistaan, sulattavat meille metallisuonen ja lämmittävät
elähyttävän lähteen; ja kaikki tämä tapahtuu, toistan sen vieläkin,
meidän kannustamiseksemme eteenpäin eikä meidän parkitsemiseksemme --
sillä tieto on oma palkintonsa: -- yrteillä on parantava voimansa,
kivillä raha-arvonsa ja tähdillä määrätyt kimaltelemishetkensä.
4. Jos kaikkivaltias olisi järjestänyt niin, että näköaistin korkeimmat
nautinnot olisivat kaikkein vaikeimmin saavutettavissa ja jos täytyisi
niitä saavuttaakseen kasata kultalinnoja ja torneja toinen toisensa
hartioille ja kohottaa keinotekoisia vuoria keinotekoisten järvien
rantamille, ei olisi koskaan syntynyt suoranaista vastakohtaa yksilön
uhrautuvien velvollisuuksien ja hänen synnynnäisten toiveittensa
välille. Mutta mitään sellaista vastakohtaa ei sisälly jumalallisen
kaitselmuksen järjestelmään: se jättää meidän huoleksemme ratkaista,
haluammeko me koeteltuina käyttää väärin tätä aistia, kuten kaikkia
muita, ja ravita sitä itsekkäästi ja ajatuksettoman turhamaisesti,
kuten me saatamme kiihoittaa kitalakeamme vahingollisilla herkuilla
siksi kunnes yhä vaateliaamman maun himo muuttuu sairaloiseksi
kyllääntymiseksi, joka on kykenemätön nauttimaan, ell'ei se Caligulan
tavoin kokoa miljoonien elämäin työtä lyhyen hetken aistimuksiin; --
kaitselmus jättää siis meille vapauden nöyrin ja rakastavin keinoin
hankkia itsellemme suurta iloa, joka ei vieroita meitä kaltaisistamme
eikä vaadi meitä uhraamaan velvollisuuksiamme eikä tehtäviämme, vaan
joka yhä lujemmin kiinnittää meitä ihmisiin ja Jumalaan, joka on aina
meidän saavutettavissamme ja sopusoinnussa kaikkien meidän tekojemme
kanssa ja joka muuttumattomana ja ikuisena muodostaa kaikkien meidän
harrastustemme ja pyrkimystemme sisällön.
5. Suuri ihanteiden ihminen ei voi koskaan olla itsekäs. Koko hänen
voimansa johtuu siitä, että hän kadottaa oman olemisensa näkyvistään
ja tuntuvistaan ja muuttuu vain totuuden todistajaksi ja kuvastimeksi
sekä näkyjensä kertojaksi -- pysyen aina passiivisena kaikessa mitä hän
näkee, passiivisena lausunnoissaan, mutta yhä valittaen, ett'ei hän voi
kyllin täydellisesti kuvastaa tai kyllin selvästi ilmaista kaikkea sitä
mitä hän on nähnyt -- mikä ei totisesti ole kovin ylväs tila ihmiselle.
Mutta ihminen, jolla ei ole vähintäkään keksimiskykyä, on alituisessa
puuhassa järjestellessään ja kohennellessaan maailman asioita, ja
parantaen ja kaunistaen ylpeilee hän kaikesta, mitä tekee, koska se
hänen mielestään on mainiointa mitä ajatella voi.
6. Mikäli kasvatus itse asiassa pyrkii muodostamaan aisteja
hienostuneemmiksi ja käsityskykyä terävämmäksi ja siten johtaa
ihmisiä iloitsemaan vienoista eikä räikeistä väreistä ja suloisista
eikä karkeista muodoista, sekä huolellisesti tutustuttamalla heitä
parhaimpaan kaikissa suhteissa, opettaa heitä nopeasti eroittamaan
kehittyneen, hienostuneen yksinkertaisesta ja alhaisesta -- sikäli
on täten hankittu maku kunnioitettava ominaisuus ja sikäli on
todellista ylistystä lauseessa, että joku "osoittaa hyvää makua". Mutta
mikäli tällä korkeammalla kasvatuksella on taipumusta typistämään
lähimmäisenrakkauden tunnetta ja koventamaan sydäntä, siten että
se tutustuttamalla ihmistä liian läheisesti kaikenlaisiin asioihin
vähentää kiintymystä kaikkeen kauniiseen, kunnes lopulta parhainkin
vain vaivoin viehättää ja loistavinkin vain vaivoin jaksaa huvittaa; --
mikäli se kehittää ylpeyttä ja johtaa ihmisiä etsimään nautintoansa,
ei enään esineen omasta arvosta, vaan siitä, mikäli se kuvastaa heidän
omaa suuruuttaan (esimerkiksi kun ihmiset laitattavat marmorisia
pilarikäytäviä tai marmorilattioita ei niin paljon sen takia että
he pitäisivät marmorin väristä tai nauttisivat marmorilattialla
kävelemisestä, vaan siksi, että moiset käytävät ja lattiat maksavat
paljon rahaa ja eroavat kaikkien silmissä tavallisista yksinkertaisista
kivikäytävistä ja puulattioista); -- mikäli se viettelee ihmisiä
panemaan suurempaa merkitystä puvun, käytöstavan ja ulkomuodon
viehättäväisyydelle kuin aineen ja sydämen arvolle, ja pitämään _hyvin
lausutusta_ sanasta enemmän kuin _todesta_ sanasta, huolitellusta
esiintymistavasta enemmän kuin vilpittömästä ja hienosti muodostuneista
kasvoista enemmän kuin hyväntahtoisista, -- ja kaikessa muussa
antamaan tavan ja näön vallita ikuisen totuuden kustannuksella; --
mikäli lopuksi tuo korkeampi kasvatus kehittää tunteen synnynnäisestä
erilaisuudesta eri luokkien välille ja johtaa siihen, että kaikkia
niitä enemmän tai vähemmän halveksitaan, jotka eivät ole jollakin
määrätyllä yhteiskunnallisella arvo-asteella, niin ett'ei moukan
tunteita, iloja ja suruja pidetä minkään arvoisina hyvinkasvatetun
ihmisen tunteisiin ja suruihin verrattuina; -- sikäli on kaikissa
näissä erilaisissa suhteissa se tunne, jonka tuo "vapaamieliseksi"
sanottu kasvatus herättää, ehdottomasti ja jyrkästi ristiriidassa jalon
taiteen oikean käsityksen ja tajunnan kanssa.
7. Joka jokapäiväisessä elämässään totuttautuu etsimään vakavia
puolia kaikesta kuulemastaan ja näkemästään, on havaitseva näiden
puolien tahattoman mielikuvituksen vaikutuksesta esiintyvän itselleen
niiden jaloimmissa yhdistelmissä, ja joka etsii vain pintapuolisuutta
ja petollisuutta, hän näkee unissaan vain pintapuolisuutta ja
petollisuutta. [Aivan oikein. Harvat käsittävät, kuinka paljon
tärkeämpää olisi hillitä henkeänsä kuin pakottaa sitä ylenmääräiseen
toimintaan. Melkein kaikki ihmiset ruoskivat hevosiaan näkemättä minne
ne vievät.]