[1] Fol. 5. ss. 22-31, aikaisempi ensimmäistä Kantelettaren
käsikirjoitusta.
[2] Vrt. A.R. Niemi: Vanhan Kalevalan epilliset ainekset n:o 266,
Tutkimus Sakari Topelius vanhemman runonkeräyksistä s. 51 ja A.J.
Sjögrenin kansanrunokokoelma n:o 421.
[3] VKEA. n:o 272, 271.
[4] Se Tapanin virren laitos, jonka Lönnrot painatti Mehiläiseen (1837
Jouluk.), on tämän ja Kantelettaren ensimmäisen käsikirjoituksen
välinen muodostus.
[5] Cajan, n:o 46.
[6] Niemi, VKEA. n:o 267.
[7] Castrén, A. I. n:o 3.
[8] Suomen keskiaikaisesta runoudesta l. Luojan virsi (Virittäjä II.
s. 60).
[9] Kts. Geijer och Afzelius, ny uppl. n:o 91, II. s. 353; Grundtvig,
n:o 96, II. s. 518, III. s. 880; Child, n:o 22, I. s. 233, vrt. n:o 55,
II. s. 7.
[10] Cursor Mundi vv. 15961-98 (Child, I. s. 240).
[11] Stephens, Ett fornsvenskt legendarium I. s. 170.
[12] Tästä niinkuin seuraavasta kts. Grundtvigin ja Childin kokoomia
tietoja.
[13] Haupt und Schmaler, I. n:o 289.
[14] Kts. W. Söderhjelm, Kirjoituksia ja tutkielmia (myös Valvoja 1898
s. 655.)
[15] Child, I. s. 236, French O.
[16] Vincentius Bellovacensis, Speculum historiale XXV. c. 64
(Grundtvig, II. s. 523).
[17] Raimbert de Paris, La chevalerie Ogier de Danemarche, vv. 11606-27
(Grundtvig, III. s. 885; Borenius, Virittäjä II. s. 80).
[18] Child, n:o 55.
[19] Child, n:o 22.
[20] Child, I. s. 240-1.
[21] II. s. 520 Muist.
[22] V.U. Hammershaimb, Færøsk anthologi I. s. 39.
[23] Grundtvig, III. s. 881.
[24] Sam. s. 882.
[25] Sam. s. 883 Muist.
[26] Sam. II. s. 525.
[27] Geijer-Afzelius n:o 91. 1-2.
[28] Toisin: "Auta Jumala ja pyhä Tapani!"
[29] Geijer-Afzelius, II. s. 357, 361.
[30] Grundtvig, III. s. 883.
[31] Sam. H. s. 524.
[32] Sam. s. 521.
[33] Niemi, Sjögren n:o 440, Lönnrot A. II. 6. n:o 104 ja 8. n:o 17.
[34] Liljeblad, kk. s. 8.
[35] Eero Salmelainen, Vähänen kertoelma Muinois-Suomalaisten pyhistä
menoista, Suomi 1852. s. 135.
[36] Grundtvig, II. s. 521. Muist.; Reinholm, MMY:n kok. 69. s. 153.
[37] Bidrag till Finlands kännedom i ethnographiskt hänseende, Suomi
1847, s. 122; vrt, Nyland IV. s. 48.
[38] Anteckningar om Korpo och Houtskärs socknar s. 39-41 (Suomen
Tiedeseuran Bidrag'eissa XXVIII).
[39] Suomen MMY:n Aikak. III. s. 127.
[40] Sjögren, Gesammelte Schriften I. s. 555-6.
[41] S. 200. Siinä myös löytyvät edellä mainitut sekä pari lähinnä
seuraavaa tietoa,
[42] Uusi Suometar, 1878, n:o 19.
[43] Tuomala, n:o 137.
[44] Reinholm, MMY:n kok. 70. ss. 413, 420, 414-5, 423-4, 360.
[45] Helsingfors Tidningar 1829 n:o 44.
[46] Laulaja oli 60 vuotias torppari J. Hepola
[47] = vedestä.
[48] Tämä säe kerrotaan.
[49] = kesi.
[50] Kiitossanat oluen juotua.
[51] Ynnä muuan ruokoton sukkeluus.
[52] Reinholm, MMY:n kok. 70. s. 408, Karinaisten kappelista.
[53] 1. Niemi (Topelius s. 48) osoittaa, ettei se ole Savosta. -- 2.
Lönnrot, S. n:o 154, Tottijärveltä (kts. Helsingfors Tidningar 1829 n:o
44). -- 3. Paldani, n:o 114. -- 4-6. Reinh. kok. 70. ss. 425, 417 ja
456. -- 7. Mikkola. n:o 6.
[54] Kiitossanat joko seuraavat kehoitusta menemään kellariin (467) tai
käyvät sen edellä (235).
[55] Virittäjä II. s. 67.
[56] K. Krohn, Satuluettelo IV. 7.
[57] Brandt, n:o 247 Laihialta.
[58] Lilius, n:o 19 Saarijärveltä.
[59] Jalkanen, n:o 27 Rautalammilta; vrt. Niemi, Topelius s. 44,
tietymättömästä paikasta.
[60] Esim. Vaasan lyseen Koe-seura V. n:o 18 Vetelistä; Rautell, n:o
128 Vihannista; Gottlund, n:o 488 Ruotsin Savolaisilta; Polén, n:o 62
Suomen Karjalasta.
[61] Europaeus G. n:o 669.
[62] Kemppi, n:o 172.
[63] Castrén, A. I. n:o 7 Kuhmoniemeltä; Lönnrot, E. n:o 531 Arvidsson,
C. VI. H. ja Gottlund, n:o 785.
[64] K. n:o 15.
[65] Niemi, VKEA. n:o 267.
[66] Kts. Kanteletar, 3 painos, III. n:o 37 (vrt. 1 pain. III. n:o 14
"Anterun surma").
[67] Täytetty: pahan ja päälle kirjoitettu: kiivahan.
[68] Niemi, VKEA n:o 131 vv. 249-255.
[69] Lönnrot, A. II. 9. n:o 49; vrt. Borenius, 1. n:o 53,
Jyväälahdelta.
[70] A = Porkka 1. n:o 245; B = sam. n:o 244; C -- Groundstroem n:o 3.
Vrt. Europaeus, III. 3. n:o 135 ja Alava, 1891, n:o 1284.
[71] Länkelä, IV. n:o 14; vrt. Gottlund, n:o 371 Sulkavalta Savosta ja
Europaeus, K. n:o 253 Venäjän-Karjalasta. Myös Riiden sanoissa tavataan
tämä selitys, miksi vesi, jolla riisi ristittiin, ei ollut puhdasta
(esim. Topelius IV. s. 11 ja Niemi, Sjögren n:o 393).
[72] Virittäjä II. s. 65.
[73] Alava, 1891, n:o 898.
[74] Porkka, III. n:o 237.
[75] Länkelä, IX. n:o 39; lyhyemmin n:o 33.
[76] Sulkumerkit käsikirjoituksessa viittaavat, että niiden välinen
kappale on eri toisintoa.
[77] Gronndstroem, n:o 178 Matautiosta.
[78] Esim. Länkelä, IX. n:o 2; vrt. Kantelettaren 3 painosta n:o 112,
jossa tätä piirrettä kuitenkaan ei ole käytetty.
[79] Ruotsalainen, n:o 353; myös Porkka, II. n:o 503 Soikkolan ja
Narvusin välisestä Joenperän seurakunnasta.
[80] Vore Folkeviser fra Middelalderen s. 91-2.
[81] Porkka, I. n:o 245, Hevaan Lenttisistä.
[82] Virittäjä II. s. 77.
[83] Valvoja 1891. s. 77-8.
[84] Kts. Child, n:o 54, II. s. 1.
[85] Stephens, s. 71; vrt. myös P.O. Bäckström, Svenska folkböcker II.
s. 176.
[86] Child, n:o 54 A.
[87] Porkka, I. n:o 244-5 ja Alava 1891, n:o 1284.
[88] Alava, 1891, n:o 1501.
[89] Porkka, I. n:o 244.
[90] Sam. I. n:o 246.
[91] Alava, 1891, n:o 821.
[92] Kts. Kanteletar, 3:s painos III. n:o 105.
[93] Porkka, I. n:o 269 Medussista.
[94] Europaeus, III. 2. n:o 280 Nuolijoen-Liissilän väliltä ja n:o 39
Järvisaaresta.
[95] Porkka, I. n:o 448 Hevaan puolelta ja Europaeus III. 2. n:o 289
idempää; Groundstroem, n:o 176 ja Länkelä, IV. n:o 8.
[96] Länkelä, IV. n:o 8.
[97] Stråhlman, Sl. n:o 73.
[98] Esim. Saxbäck n:o 406; Ahlqvist, A. n:o 131, 378, 472, 528.
[99] Runon toisinnoista, vaikkei niiden luettelo ole täydellinen,
mainittakoon seuraavat vaihtelut. _Mansikka ja puola_: Neovius, n:o 518
ja 712 Sakkulasta; Ahlqvist A. n:o 563, Slöör VI. n:o 41, Pajula n:o
331 Pohjois-Inkeristä; Porkka I. n:o 129 ja 341 Hevaan puolelta; Alava
1892, n:o 503 Soikkolasta. _Hillukka_ kolmantena Saxbäck n:o 14
Vuoleelta. _Lillukka, puola ja vaapukka_: Neovius n:o 572 Sakkulasta.
_Mustikka_ (tule poika), _mansikka_ (neito) ja _vaapukka_ (ämmä):
Väkiparta n:o 60 Räisälästä. _Mansikka yksin_: Ch. Europaeus n:o 193
Jaakkimasta; Ahlqvist A. n:o 229 Pyhäjärveltä; Pajula n:o 422
Toksovasta; Europaeus J. n:o 403 Venjoelta; samoin Stråhlman, Sl. n:o
54 (M. miehelle h. t. neitiä o.). Läntisimmässä Inkerissä on runolla
tavallisesti virolaisperäinen johdanto: _Vironmaat lylyjä täynnä, lylyt
täynnä mättähiä_, joka säkeellä: _mättäät täynnä mansikoita_ liittyy
joko säepariin: Mansikka -- Puola -- (Porkka II. n:o 494 ja
Ruotsalainen n:o 187) taikka suoraan säkeesen: Tule neito -- (Porkka
II. n:o 495 ja Ruotsalainen n:o 314). Kumpaisessakin tapauksessa on
mansikalla pääpaino. Narvusin puoliset muunnokset: _etanan_ sijalla
ilmestyvä _tikka_, ja toisinaan myös _madon_ sijalla _musta lintu_
(Ruotsalainen n:o 314), viittaavat siihen, että tämäkin runo on
Varsinais-Inkerissä idästä länteen kulkenut ja siis Suomen puolelta
Karjalan kannaksen kautta sinne saapunut.
[100] Massinen, n:o 40.
[101] Sirelius, n:o 120; samoin Europaeus, G. n:o 393, jossa pirtin
pyyhkijänä on: "Yön tytti hämärän neito, Himpi neito hienokkainen."
[102] Europaeus, G. n:o 353; vrt. Basilier n:o 99.
[103] Basilier n:o 81; vrt. Borenius, I. n:o 8 Veskelyksestä, jossa
kolme mansikkaa tulee vastaan.
[104] Basilier, n:o 83.
[105] Mahdollisesti myös on molempiin kohtiin jokin Mehiläisen voiteen
hakua kuvaava loitsu vaikuttanut (esim. Länkelä, IV. n:o 16).
[106] Europaeus, G. n:o 570.
[107] Ahlqvist, n:o 260 Hoilolasta Korpiseliltä; vrt. Krohn, n:o 5131
Impilahdelta.
[108] Kts. Basilier, n:o 67; Krohn, n:o 6003.
[109] Europaeus, G. n:o 615.
[110] Krohn, n:o 7611; vrt. Europaeus, H. n:o 90.
[111] Rosenplänter, VII. s. 45, vielä täydellisemmin toinen uudempi
kappale, jonka osoite on muistiinpanosta unohtunut: -- _kana lihada,
kukk oli kana -- lehmä lihada, härg_ --. Myös muutamassa Martin päivän
laulussa (H. III. 25. s. 21 Helmestä Viljanninmaalta) esiintyy sama
ajatus, vaikka toisella vivahduksella: _Märt ei taha sia liha, kunt oli
emist koogutenn; lehmä -- lamba -- kana --. Märt tahab selget porsa
liha -- kirju kukke -- suure sonni liha_.
[112] Basilier, n:o 72 ja Krohn, n:o 5968; vrt. myös Basilier n:o 83 ja
Europaeus, H. n:o 107, joissa neito on nimetön, sekä Härkönen n:o 286,
jossa Neitsyt Maaria ilmoittaa enkelille syöneensä unissa kolme marjaa.
[113] Europaeus, G. n:o 49 ja K. n:o 11. Täydellisempi on Krohn n:o
6401 Himolassa kerrottu, mutta Repolassa kuulluksi ilmoitettu, joka
antoi aihetta uuteen keräykseen.
[114] N:o 111 ja 197; kts ed. vihko s. 45.
[115] N:o 149, 179.
[116] N:o 95; vrt. 121.
[117] N:o 197. Sisar on erehdyksestä pantu vastaamaan samoin kuin ämmä.
[118] Kts. Toisintoja Kantelettaren ensi painoksessa (III. s. 268) ja
käsik. Lönnrot, R. n:o 610.
[119] Karttunen, n:o 111; vrt. Kant. III. s. 266.
[120] Myös alkuperäisempi mainesana punaposki tavataan näiden
rinnalla Kantelettaressa (v. 14), vaan ei tämän alkuperäisessä
käsikirjoituksessa, eikä Neitsyt Maarian virren toisinnoissa muualla
kuin mainitussa uudemmassa Pälkjärveläisessä kirjaanpanossa; joten se
lienee Lönnrotin tuosta lyyrillisestä pikkurunosta lisäämä.
[121] Cajan, n:o 45.
[122] Niemi, Sjögren n:o 421.
[123] Berner, n:o 59, Miihkali Arhippaiselta Latvajärveltä; vrt. Niemi,
VKEA. n:o 273 ja Vanha Kalevala 32: 65-75.
[124] Esim. Niemi, VKEA. n:o 190 ja 250.
[125] R. n:o 580; vrt. Karjalainen n:o 36.
[126] Tämä ajatus näkyy jo olleen Gottlundilla, joka omistamansa Vanhan
Kalevalan kappaleen reunaan sivulle 225 on kirjoittanut: _Adam och Eva,
junfru Maria_.
[127] Porkka, I. n:o 248.
[128] Europaeus, III. 3. n:o 135.
[129] Alava, 1891, n:o 898.
[130] Groundstroem, n:o 250 a.
[131] Länkelä, IX. n:o 1 b.
[132] Viimeinen säepari esiintyy yksin Narvusin puolella irtanaisena
muistelmana (Alava, 1891, n:o 13), johon liittyy huomautus: "ennen
laulettiin tässä niitä virsiä"; vaan edellisen Lapsenetsinnän katkelman
(n:o 12) samoin kuin seuraavan runon (n:o 14) laulaja on merkitty
olleen kotoisin Soikkolasta.
[133] Esim. Europaeus, III. 3. n:o 135: _Vasta kultainen käessä,
Hopeainen kainalossa_.
[134] Krohn, n:o 5968; vrt, Basilier, n:o 83.
[135] Europaeus, H n:o 107.
[136] Sam. n:o 155.
[137] Nimityksessä _ruma Ruotsi_, jollei se ole väännös Ilomantsissa
tavattavaa Piispa Henrikin virteen viittaavaa Ruoan-Ruotsia (kts. I. s.
136), voisi mahdollisesti piillä vähäinen jälki Tapanin virrestä.
Vienan läänin Latvajärven toisinnossa mainitaan Ruotus nimenomaan
rumaksi ja Suomen puolella kosijana esiintyvälle Ruotusten kuninkaalle
Katrina vastaa: "Rumapa sinä itsekin, poikasi sitä rumempi."
(Arvidsson, O. VI. H).
[138] Karttunen, n:o 95.
[139] Karttunen, n:o 111. "Puut punaiset" j.n.e. kuulunee alkuansa
kuvaukseen Ihmemaasta.
[140] Cajan, n:o 45.
[141] Europaeus, G. n:o 49.
[142] Lönnrot, A. II. 9. n:o 49. Sama piirre tavataan kerran myös
Pohjois-Aunuksessa, ilman Marjatan nimeä (Krohn, n:o 6401).
[143] Esim. Europaeus, H. n:o 61.
[144] Castrén, XI. b. n:o 13.
[145] Toisin: _Panuisille parmahille_ (Europaeus, K. n:o 11 Repolasta).
[146] Borenius, I. n:o 103.
[147] Kts. selitystä stereotypeeratun Kalevalan Nimien luettelossa.
[148] Niemi, VKEA. n:o 273.
[149] Sam. n:o 272.
[150] Muutaman säkeen (vv. 128-9) on Lönnrot vielä lisännyt
länsisuomalaisesta Tapanin virrestä.
[151] Niemi, VKEA. n:o 113. Tosin siinäkin harvinainen piirre.
[152] Karttunen, n:o 95 ja Niemi, VKEA. n:o 273.
[153] N:o 163; vrt. myös Castrén, XI b. n:o 147.
[154] Tämä mainesana nimenomaan: Europaeus, G. n:o 49 Repolasta.
[155] Lönnrot, E. n:o 580.
[156] Europaeus, K. n:o 11.
[157] Karttunen, n:o 121.
[158] Vrt. myös Suojärvellä: "peltojen perätse" ynnä: paikoille
papittomille, missä kuuset, pajut ja kivet.
[159] Karttunen, n:o 95 ja 121.
[160] Paitsi mainittua Topeliusen kirjaanpanoa kts. Karjalainen, n:o
36, jossa Maaria kolmasti turhaan rukoilee äitiään.
[161] Ruotsiksi: Bäckström, II. s. 170-1.
[162] Virittäjä, II. s. 78-9.
[163] J.H. Schmitz, Sitten und Sagen etc. des Eifler Volkes s. 119.
[164] L. Erck und Fr. M. Böhme, Deutscher Liederhort, n:o 1950, III. s.
655; vrt. n:o 1943, 1951 ynnä 1194-5..
[165] Grundtvig, III. s. 889.
[166] Cajan, n:o 45; vrt. Castrén, XI b. n:o 147 tois. Hyvä härkä
höyräytä. Tästä ynnä edempänä mainittavasta Saunanhaku-virren ja
Lapsenetsintä-virren välisestä liitteestä, jossa kerrotaan hevosen
peittäneen lapsen heiniin, vaan sian syytäneen heinät päältä pois, on
Lönnrot muodostanut kuvauksen härän ja sian huolenpidosta tallissa (vv.
244-7).
[167] Vrt. myös eräässä Lapsensynnytysloitsussa (Gottlund, n:o 370)
säkeitä: _Höyrytköhön Herran henki, kuin on lyöty saunan löyly_.
[168] Tshubinskij, Trudy etn.stat. eksp. ja' zapadno-russkij kraj.
Jugo-zapadnyj otdylj. I. s. 152.
[169] Kts. Grundtvig, n:o 97, II. s. 525-9 ja III. s. 886-9; Erk-Böhme,
n:o 2057-62, III. s. 754-9.
[170] Grundtvig, III. s. 888.
[171] Erk-Böhme, n:o 2058; vrt. 2059-61.
[172] Sam. n:o 2057.
[173] Sam. n:o 2062; vrt. Grundtvig, III. s.
[174] Grundtvig n:o 97 B.
[175] Sam. A.
[176] Grundtvig, III. 888; Arvidsson, III. s. 513.
[177] Arvidsson, III. s. 519; vrt. Grundtvig, III. s. 887.
[178] Grundtvig. II. 526-7.
[179] Sam. III. s. 888. Grundtvig huomauttaa.
[180] III. 3. n:o 135.
[181] Porkka, I. n:o 248.
[182] Sam. n:o 245 ja Alava, 1891, n:o 1284, molemmat Lenttisistä.
[183] Porkka, I. n:o 244. Myös yhdessä Soikkolan kappaleessa on
Maarialla: _ruoska ruohoinen käessä, hopeainen kainalossa_
(Groundstroem, n:o 250 a).
[184] Samoin eräs toinen kappale, jossa ei myöskään Saunanhaku-virsi
seuraa (Porkka, I. n:o 37). Tämä on ainoa, jossa jonkunlainen jälki
lapsen löytämisestäkin Hevaan puolella on säilynyt.
[185] Porkka, n:o 244; vrt. 249, jossa Jumalan luoman kuun kertona
esiintyy: _Ilma Kiesuksen tekemä_.
[186] Porkka, III. n:o 215.
[187] Kk. kuuluu viimeinen soma säepari: _kui lie tulloo miun emmoin,
tulloo lasta ottamaa_.
[188] Porkka III n:o 216. Marketan runosta on myös kynnyksen kulutus
Neitsyt Maaria lapsenetsinnän alkusäkeihin yhdistynyt yhdessä Hevaan
puolisessa kappaleessa (l. n:o 250).
[189] Alava, 1891, n:o 898.
[190] Groundstroem, n:o 250 a.
[191] Porkka, III. n:o 128, 217.
[192] Alava, 1891, n:o 779.
[193] Sam. n:o 761 ja Porkka, II. n:o 165, molemmat Pärspään kylästä.
[194] Ruotsalainen, n:o 142.
[195] K. n:o 11.
[196] Lönnrot, Q. n:o 27 (nimittely); vrt. Ahlqvist, B. n:o 194
(synnyttely) molemmat Suomen Karjalasta; sekä Ganander s. 58
(piiloittelu).
[197] Afanasiev, Narodnyja russkija legendy s. X, Harkovin
kuvernementista Vähä-Venäjältä.
[198] Karttunen, n:o 111; edelliset kaksi säettä myös Krohn, n:o 6401.
[199] Karttunen, n:o 121; vrt. myös Niemi, VKEA. n:o 267 Akonlahdesta,
jossa on pelkästään polvelta katoaminen.
[200] Gottlund, n:o 109 Juvalta ja Reinholm, XI. n:o 347 Toksovasta.
[201] Karttunen, n:o 121, puun ja tien lausuma. Sama kappale, jossa
polvelta katoaminen on säilynyt.
[202] Inha, n:o 33 (vrt. myös Borenius, I. n:o 53) ja Castrén XI b. n:o
147 reunamuist.
[203] Niemi, VKEA. n:o 116 vv. 145-150; vrt. 125 vv. 236-246
(pirttipuiksi) ja 128 vv. 133-6 (haloiksi hakataan).
[204] Krohn. n:o 6401.
[205] Karttunen, n:o 111; vrt. Suomalaisia kansansatuja II. n:o 1.
[206] Lapsen sylissä syötteleminen (vv. 466-7) on aiheutunut aivan
satunnaisesta muunnoksesta (Niemi, VKEA. n:o 273 vv. 40-41): _Kasvatti
poijuttansa, Sylissänsä syöessänsä_ etc. Sylissä syödessä pitäminen
kuuluu lempirunoihin ja tavataan esim. eräässä Suomen Karjalan
kosintarunossa Lemminkäisen lupauksena (sam. n:o 50 vv. 18-21).
[207] Niemi, Topelius s. 51 ja Cajan, n:o 83.
[208] Iso tammi ss. 383-9. Mahdoton on siitä syystä Boreniusen vertaus
(Vir. II. ss. 70-1) muutamassa färöläisessä loitsuluvussa esiintyvään
kuvaukseen, mitenkä Maaria menee jalkaportaalle kammaten ja palmikoiden
tukkaansa. Tämän piirteen kuuluminen edes skandinaavilaiseen
Lapsenetsintä-virteen on hyvin epäiltävää. Tanskalaisen toisinnon
kanssa, johon Grundtvig (II. s. 527) sen yhdistää, ei sillä ole muuta
yhteistä kuin sana _stettar_ (jalkaporras).
[209] Fol. 5. s. 27. Ehdolla näkyy olleen: _Kuuhut -- Ukko_, tai:
_Tähet vastah tulevi, Tähet tiesi_, molemmat "Tiehyen" kohdalla.
[210] Niemi, Sjögren n:o 421, v. 72; vrt. VKEA. n:o 266 v. 97.
[211] Niemi, VKEA. n:o 272; Castrén, XI. b. n:o 147; Cajan, n:o 163.
[212] Castrén, XI. b. n:o 13.
[213] Ehstnische Volkslieder, n:o 4, s. 24.
[214] G.H.F. Nesselmann, Littauisohe Volkslieder n:o 3.
[215] Esimerkkejä runonpiirteistä, jotka luultavasti ovat
virolaisperäisiä, vaikka puuttuvat sekä Varsinais-Inkerissä että
Karjalan kannaksella, tavataan kyllä, esim. Iro-neidon tai Marjatan
virressä (kts. s. 57).
[216] Hurt, Vana kannel, n:o 491, II. s. 35. Useimmiten siirtyy ajatus
virolaisessa laulussa Vapahtajan kuolemaan, samoin kuin tavallisesti
saksalaisessa lapsenetsintä-virressä, esim. Neus, n:o 33 "Palve laid"
ja Hurt, EKS. 8:o 2. s. 778 "Vanad lugemised".
[217] J.Th. Golovatskij, Narodny pesni galitskoj i ugorskoj ruci II s.
38, n:o 57; vrt. s. 46, n:o 12.
[218] Sam. s. 43, n:o 9.
[219] Russkij Filologitsheskij Vestnik 1887 s. 36 ja ss.
[220] P. Bezsonov, Kaleki pepehozshie, n:o 390-8, IV. s. 238-247.
[221] Neus viittaa Grimmin satuun "Seitsemästä kaarneesta".
[222] Törneroos ja Tallqvist, n:o 371.
[223] Groundstroem, n:o 2 melkein välittömästi ja Porkka, I. n:o 99,
Kapriosta mainitulla Silta- ja kirkko-virren välityksellä; välikkeestä
on jälki säilynyt myös näytteeksi painetun runon jatkossa.
[224] Porkka, III. n:o 223 ja Alava, 1891, n:o 781.
[225] Alava, 1891, n:o 899 ja Porkka, III. n:o 221. Toiset ovat:
Länkelä IX. n:o 1 ja 1 b.
[226] Alava, 1891, n:o 1286.
[227] Luultavasti runosta "Ristitty metsä"; kts. Kanteletar 3:s painos
III. n:o 137 sekä tutkimusta Eesti Üliõplaste Seltsi albumissa IV.
s. 170.
[228] Alava, 1891, n:o 781.
[229] Porkka, I. n:o 99.
[230] Porkka, II. n:o 166.
[231] Alava, 1891, n:o 766. Päivänpaisteen pyytäminen Jumalalta on
löydetty myös itäpuolelta Hevaan aluetta Järvisaaresta (Europaeus,
III. 2. n:o 35), mutta sovitettuna pyytäjän äidin haudalle, että tämä
pääsisi käymään kotona lapsiansa katsomassa (vrt. Kant. 4:s painos III.
n:o 66).
[232] Esim. Härkönen, n:o 6.
[233] Tässä on noudatettu vanhinta Europaeusen muistiinpanoa (J. n:o
31), sitä muodollisesti täydentämällä erään uudemman kirjaanpanon
avulla (Basilier n:o 181).
[234] Tämä säe puuttuu Europaeuselta.
[235] Tässä on myös noudatettu yhtä Europaeusen kappaletta (G. n:o 352)
ja samoin täydennetty uudemmasta (Härkönen, n:o 214).
[236] Näistä alkusäkeistä on Europaeus ainoasti kolmannen kirjoittanut.
[237] Järjestys Härkösen mukaan; Europaeusella on tämä säepari ennen
edellistä.
[238] Krohn, n:o 5845: siihen tapaan myös Härkösellä.
[239] Krohn, n:o 6005.
[240] Europaeus H. n:o 63 Suojärven Kotajärveltä, ja Härkönen, n:o 304
Korpiseliltä.
[241] Europaeus, G. n:o 374, luultavasti Kuikan kylästä Sodanlahdelta.
[242] Ruotsalainen, n:o 396, Haavistosta.
[243] Europaeus, H. n:o 63; vrt. Basilier n:o 53 Suojärven
Kotajärveltä.
[244] Europaeus, III. 1. n:o 21 ja Ahlqvist, B. n:o 325.
[245] Kalevalan toisinnot II. n:o 222, vrt. 223, jossa tämä piirre
puuttuu.
[246] Europaeus, G. n:o 282; vrt. Ahlqvist, B. n:o 102 ja Krohn,
n:o 6889.
[247] Niemi, VKEA. n:o 271.
[248] Cajan, n:o 164 ja Castrén, XI b. n:o 14, jotka toisiaan
paikoitellen täydentävät.
[249] Ainoasti Castrénilla.
[250] Ainoasti Castrénilla.
[251] Viimeiset kaksi säettä ainoasti Cajanilla.
[252] Yhdessä uudemmassa kirjaanpanossa (Inha n:o 33) se kuitenkin
tavataan säilytettynä, vaan asetettuna kokoonpanon alkupäähän
Marja-virrenkin edelle.
[253] Niemi, VKEA. n:o 273.
[254] Niemi, Sjögren n:o 421.
[255] Cajan, n:o 83.
[256] Berner, n:o 59 Arhipan pojan Miihkalin laulama.
[257] Borenius, II. n:o 4, sekin Latvajärvellä muistiinpantu.
[258] Niemi, VKEA. n:o 263 v. 26: "mistä tänne tullet."
[259] Niemi, Tutkimus Sakari Topeliusen runonkeräyksistä s. 16-18; vrt.
Kalevalan kokoonpano I. s. 22.
[260] Niemi, Topelius s. 21-2 ja 52.
[261] Kts. N.M.K.Y:n albumissa Ristinkallio I. kirjoitusta Väinämöisen
haava s. 64.
[262] Virittäjä II. s. 69.
[263] Sitä vastoin on mahdollista, että englantilaisen Marja-virren
loppusäkeissä (kts. s. 49) on siitä säilynyt jonkunlainen jälki.
[264] A. Grenzstein, n:o 99 Audrusta Pärnunmaalta (EKS. 4:o 2. s. 391).
[265] J. Relander, n:o 23.
[266] Virosta: Wiedemann, Aus dem inneren und äusseren Leben der
Ehsten, s. 356; vrt. Hurtin kok. II. 33. s. 257, jossa mainitaan monen
pääsiäisaamuna vahtivan aurinkoa koko tunninkin, kunnes heidän
silmissään alkaakin aurinko tanssia. -- Suomesta suullisia tietoja
Hämeestä, Savosta ja Karjalasta.
[267] Länkelä, IX. n:o 1.
[268] Porkka, Loitsu n:o 33 ja Groundstroem, n:o 245.
[269] Porkka, III. n:o 222.
[270] Sam. n:o 221; vrt. Alava, 1891, n:o 1149.
[271] Porkka, II. n:o 165 ja Alava, 1891, n:o 761.
[272] Ruotsalainen, n:o 143. -- Itäpuoleltakin Hevaan runoaluetta
on löydetty lyyrillinen runo, jossa kenties voi nähdä Kirkko- ja
silta-virren vaikutusta (Europaeus III. 2. n:o 158). Tyttö siinä kertoo
emon ja veikon opettaneen: "Kun menet kirkkoon, niin kumarra, anna
kättä alttarille, saarnastuolille sanele; kaikki kansa katsahtavat:
kenen tyttö" j.n.e.
[273] Porkka, Loitsu n:o 40.
[274] Groundstroem, n:o 245; vrt. Porkka, III. n:o 222.
[275] Groundstroem, n:o 86 ja Europaeus, III. 3. n:o 136.
[276] Alava, 1891, n:o 1287; vrt. Europaeus, III. 3. n:o 137.
[277] Kts. Julius Krohnin jälkeenjääneistä muistiinpanoista II (Valvoja
1891. s. 612-623).
[278] Europaeus, J. n:o 31 (täydennetty Basilier n:o 131:n avulla) ja G.
n:o 352.
[279] Sen näkee selvästi Lönnrotin Loitsurunojen julkaisustakin ss.
156, 195, 268, 341.
[280] Europaeus, G. n:o 580.
[281] Castrén, XI b. n:o 13 Tois.
[282] Lönnrot, E. n:o 580.
[283] Karttunen, n:o 197.
[284] Krohn, n:o 6401.
[285] Karttunen, n:o 149. Juuri edellä on puhe siitä virrasta eli
koskesta, joka ei ota hukuttaakseen Neitsyt Maariaa.
[286] Ainoa vähän täydellisempi on Europaeus, K. n:o 11, vaan siinä ei
mainittuja liitteitä olekaan.
[287] Törneroos ja Tallqvist, n:o 370.
[288] Groundstroem, n:o 86 ja 245.
[289] Törneroos ja Tallqvist, n:o 371 ja Tois. sekä Groundstroem,
n:o 2.
[290] Länkelä, IX. n:o 1.
[291] Alava, 1891, n:o 900.
[292] Esim. Groundstroem, n:o 2.
[293] Sam. n:o 245; vrt. Länk. IX. n:o 1 b: "kahlehia" ja
"kuristusvöitä".
[294] Kts. s. 132.
[295] Porkka, I. n:o 156 ja loitsu n:o 38.
[296] Europaeus, J. n:o 31, täydennyksenä käytetty Relander, n:o 9 ja
Härkönen, n:o 6.
[297] Ainoasti Härkösellä.
[298] Ei Europaeus, mutta molemmissa uudemmissa kappaleissa.
[299] Kolme edelläkäyvää säettä yksistään Relanderilla. Härkösellä on
ainoasti säe: _Juutas mittai kauhansa_.
[300] Nk. ed. Härkösellä sen sijaan kuuluu loppu: _Juutas istuu perä
kiinni kalliossa, kaula rautakahlehessa_.
[301] Europaeus, G. n:o 352.
[302] Kts. Franssila, Iso tammi s. 477. Siinä yritetty loitsun
säkeitten johto lyyrillisestä runosta on epäiltävä.
[303] Europaeus, G. n:o 580: _Istuu vieras kynnykselle_.
[304] Krohn, n:o 5911
[305] Europaeus, H. n:o 62.
[306] Krohn, n:o 5911.
[307] Europaeus, G. n:o 374, luultavasti Kiikan kylästä Sodanlahdelta.
[308] Niemi, VKEA. n:o 271.
[309] Tästä on yhdessä kappaleessa (Cajan, n:o 83) tullut vastaukseen
tiedustelujen suurien silmien lisäksi "leuka laaja", jonka Lönnrot on
asettanut ensimmäiseksi sekä kysymykseen että vastaukseen.
[310] Niemi, Sjögren n:o 421.
[311] Niemi, VKEA. n:o 273.
[312] Topeliusella, niinkuin on mainittu, oli paitsi hänen
kokoelmissaan säilynyttä kappaletta (Niemi, Topelius s. 52) toinen
Sjögrenin muistiinpanon kaltainen. Jos hän tähän jälkimmäiseen
vastaukseen olisi asettanut uuden kysymyksen, niin voisi vielä ajatella
sen olleen kadonneessa toisinnossa. Mutta hän on tehnyt muutoksen juuri
säilyneesen kappaleesensa.
[313] Cajan, n:o 46.
[314] Alkuperäisessä käsikirjoituksessa (Fol. V. s. 30) tätä kohtaa ei
vielä löydy.
[315] Kts. Lönnrot, Loitsurun. s. 1.
[316] Castrén, XI. b. n:o 13.
[317] Europaeus, K. n:o 11.
[318] Cajan, n:o 83.
[319] Charl. Europaeus, n:o 186; vrt. Sirelius, n:o 213, jossa loitsun
seassa tavataan sekä Hiiden sepän kahleentaonta että säe: _Piru kaivoi
pitkän hauan_.
[320] Krohn, n:o 1491-4 Kiuruvedeltä Pohjois-Savosta; vrt. 16629
Pihtiputaalta Pohjois-Hämeestä. Kts. myös Auer, n:o 65 Kemistä
Pohjanmaalta: Kallio oli ennen pehmyt kuin leipä, vaan kun Luoja sanoi:
"maa kiven kovettakohon, vesi rauan karkaiskohon", niin tuli kovaksi
kivi. Viitatut runosäkeet esiintyvät sentään Vienan läänissäkin, josta
koko kertomus voisi olla laukkukauppiaan mukana kulkeutunut.
[321] Relander, n:o 123; vrt. Basilier n:o 65 ja Krohn n:ot 5845, 5911.
Myös Vienan läänissä tavataan loppulaule: _siinä tshiepissä on nyt
Hiitolan isäntä, sentähden ei taota rautaa pyhänä_ (Castrén, XI. b. n:o
13; vrt. Cajan n:o 46).
[322] Kts. Niemi, VKEA. n:o 236.
[323] Ahlman, n:o 100.
[324] Laiho, n:o 354. (Nämät sanat luetaan purressa hampain jonkin
teräkalun terään, estääkseen haavaa tulemasta).
[325] J. Vahl, Lapperne og den lapske Mission I. s. 153.
[326] Hurt, II. 18. s. 140.
[327] Kts. myös Salamniusen Ilolaulua Jeesuksen alas astumisesta
helvettiin, jossa: Pani konnat kahlehisin.
[328] Virittäjä, II. s. 73-7.
[329] Raamatullisia aiheita, joita Nikodemuksen evankeliumi on
yhdistävinään, kts. 1 Piet. 3: 19: 2 Piet. 2: 4; Joh. 16: 11.
[330] Borenius viittaa vielä Bogomilien oppiin, jonka mukaan Jeesus
vasta haudasta ylösnoustuaan kahlitsi vanhemman veljensä Satanaelin
paksuun ja raskaasen kaularenkaasen. Tämä oppi on vaikuttanut
vanhauskolaisiin Venäjällä ja todistettavasti myös Venäjän-Karjalaisten
käsitykseen esim. Maailman luomisesta (kts. Suomalaisia kansansatuja I.
n:o 321). Koska kuitenkin suomalaisessa kansanlaulussa Luojan
ylösnousenta ja Hiiden sepän kahlinta alkuaan ovat olleet eri runoja,
katoaa siitä näennäinen yhtäläisyys kahlitsemisajan suhteen.
[331] Kts. Suomal. kirjall. historia I. s. 251-2.
[332] Basilier, n:o 53.
[333] Esim. Ruotsalaisilla: Bäckström, II. s. 198; kts. Venäläisillä:
Bezsonov, n:o 380, IV. s. 210.
[334] Krohn, n:o 5698. Lisäyksiä n:o 5742:n jälkeen. Näistä on joskus
sopivampi säkeenmuoto valittu ja päätekstistä muutenkin hiukan säkeitä
karsittu.
[335] Iuda lisää: _Terväh (pian) pietäh suudu (tuomio) käissä_. Tämän
lauseen selityksen saa vielä mainittavasta suorasanaisesta tarinasta,
jossa Iuda tempaa miekkansa: "_terväh täs peä pakkia; kenes on ismen,
sanokkoa_!" vaan Maarian poika vastaa: "_älä viuhka spoagan kera_!"
Nähtävästi Pietarin teosta kiinniottotilaisuudessa johtunut piirre.
[336] H. n:o 63.
[337] Bezsonov, n:o 371, IV s. 197; vrt. n:o 369, 370, 372 sekä 351 ja
352; viimeksimainitusta vähävenäläisestä kappaleesta huomautetaan, että
sitä laulettiin Pitkänä Perjantaina.
[338] Haupt u. Schmaler, I. n:o 284, s. 276.
[339] Krohn, n:o 5715 a, muistiinpantu sekin Kotajärven kylässä.
[340] Grundtvig, n:o 99, II. s. 536 ja Bugge, Studier över de nordiske
Gude- og Heltesagns Öprindelse s. 35.
[341] Mark. 15: 39; vrt. Math. 27: 54 ja Luukk. 23: 47.
[342] Erk-Böhme, n:o 1958-60, III. ss. 665-7.
[343] Relander, n:o 123, Kuikkaniemen kylästä.
[344] Karttunen, n:o 95. Vaillinaisemmin Vienan läänissä: Cajan, n:o
45, 83; Berner n:o 55; Karjalainen n:o 36.
[345] Suomalaisia kansansatuja I. n:o 297, tois. n:o LXXXV.
[346] Afanasiev, Legendy s. XIII ja Golovatskij, II. s. 6, n:o 8.
[347] Pamjatniki star. russk. liter. I. S. 217.
[348] G. n:o 595.
[349] Grundtvig, III. s. 882-3.
[350] Child, n:o 55, II. s. 7-10.
[351] Haupt und Schmaler, I. s. 275. n:o 283.
[352] Tshubinskij I. s. 152-3 ja Golovatskij, II. s. 9, n:ö 13; vrt.
Bezsonov, n:o 319, IV. s. 116.
[353] K. Krohn, Satuluettelo II. 89; esim. Gromidstroem runo n:on 245
jälkeen.
[354] Vrt. vv. 454-5 ja 604-5 sekä v. 453: _Päälle kaulan
kaikkivallan < Kaukomielen_.
[355] Myös eräässä Pohjois-Aunuksen kappaleessa mainitaan _paapo_
(kätilö), jota orja lähetetään etsimään (Karttunen n:o 179).
[356] K. Krohn, Satuluettelo II. 14.
[357] Vrt. Lönnrot, Arvoituksia n:o 326 merkityksellä: lintu.
[358] Esim. Lönnrotin Loitsurunoissa s. 214.
[359] Esim. Niemi, YKEA. n:o 50.
[360] Kts. UK. 14: 425-8; 15: 40-4, 54-7, 363 ja seur.; sekä VK. 8:
100-154, 184-208.
[361] Cajan, n:o 45.
[362] Afanasiev, Leg. n:o 15, s. 53.
[363] Borenius, Kalevalan Toisinnot I. 1 (ainoasti alku painettu) n:o
21; Niemi, VTT F. A. n:o 10 ja Kalevalan kokoonpano I. s. 137.
[364] Reunamuistutuksessa Cajan n:o 46:n kopioon Borenius viittaa
siihen mahdollisuuteen, että tämäkin runojakso olisi saman Vaassila
Kieleväisen esittämä. Asianlaidan perille tai edes lähelle päästäkseen
pitäisi kuitenkin saada ei ainoastaan Vaassilan laulamat runot ja
säkeet tarkoin selville, vaan myös muiden läheisten laulajain. Erittäin
olisi määrättävä Luojan virsi A. II. 3. n:o 71 (VKEA. n:o 268), jossa
yhteisiä säkeitä vrt.: 1-10, 13-5 (erittäin 5 ja 7).
[365] T:ri J. Hurtin tiedonanto.
[366] Koska t:ri Hurtin Setukais-kokoelmat toivottavasti pian
ilmestyvät painosta, riittänee tässä suomennos, joka on suoritettu
kahden kappaleen mukaan: A = H. I. 6. s. 192 (J. Sandra n:o 5) ja
B = H. II. 4. 105 (Jak. Hurt 49).
[367] O. Kallas, Die Wiederholungslieder der estnischen Volkspoesie I.
s. 305.
[368] _Võnd, Võnnu_ Setukaisilla tarkoittaa tri Hartin tiedonannon
mukaan _Venden_ nimistä kaupunkia Liivinmaalla, joka keskiajalla oli
liiviläisen ritariston päälinna.
[369] O. Kallasen huomauttama sam. s. 311-2.
[370] Esim. Hart, VI. 1884. II. n:o 18.
[371] A = H. II. 3. s. 5 (H. Prants n:o 3); B = H. I. 2. 301 (J. Lillak
14) Suuren Jaanin pitäjästä, 12:s säe on lisätty läheisen Pilistveren
toisinnosta: H. III. 2. 825. Myös Harjumaalla (Neus kk. n:o 92),
Läänemaalla ja Varsinais-Virossa (H. II. 54. 508 ja III. 2. 475) on
runo löytynyt, josta voi päättää sen olleen aikoinaan yleisen koko
Virossa.
[372] A) 3. 4. akanamaha; 4. 3 astut, 4. olkivatsa; 9. 3-4 pöydän
luona; 10. 2 piirikunta; 11. kaksi parvea kaarneina; 12. 1 kaikki; 16.
3 mitataan; B) 6. 4 ruumen; 8. 3 reellä; 9. 4 kuolisit; 11. 1 irvellä,
2 suden.
[373] Että härkäkin on kyntömaalla, todistaa eräs toisinto, jossa härkä
selittää syyn niskansa hiertymiseen: _ky ma künni külä maada, üles ma
kisi kivi saarõ, üles kakki kannu juurõ_ (H. II. 3. s. 5, sama jossa
hevosen ja härän kinastelu on säilynyt).
[374] Usein hevonen ilmoittaa väsymyksensä syyksi, että on ollut
hääsaaton (_saja_) ja sodan (_sõa_) ajossa, arvellen edellistä ajoa
raskaammaksi, kun sodassa ainakin hyvin syötetään (esim. Hurt,. VL.
1884. II. n:o 7). Tämä valitus on kuitenkin eri runoa (kts. Kallas,
Wiederholungslieder s. 163).
[375] Neus, EV. n:o 117, s. 437.
[376] H. II. 10. s. 246 (Nante s. 16) Kadrina; toisinto: H. II. 11. s.
933 (Mastberg n:o 3) Veike-Maarja.
[377] Neus, n:o 12, s. 55 Järvamaalta ja Knüpffer II. n:o 198
Varsinais-Virosta; vrt. H. II. 41. s. 319 Saarenmaalta, II. 54. 457
Lääne, II. 25. 69 ja 43. 9 Viljannin sekä II. 24. 485 Võrunmaalta.
[378] Hurt, VL. 1884. H. n:o 7.
[379] Hurt, VL. 1884. 111. n:o 4; toinen löytyy H. II. 4. n:o 145.
[380] Tämä ja edellinen säe lisätty muista toisinnoista.
[381] Itsenäisissä Ilmanpäästö-runon kappaleissa tavallisesti Maaria
tuottaa tyttärillään vaatteet ja Jeesus rengeillään valjastuttaa.
[382] H. I. 10. s. 569 (Fr. Treial n:o 2).
[383] Samaan tapaan loppuu myös edellä mainittu härän runon sekä
hauta- ja ilma-runon yhdistys: _Jäi iks jidus Jumalille, Kirjä kätte
Marijille, Jäu näidiste käelda, Sinipelli sõnelda.
[384] H. II. 3. s. 73 (H. Prants n:o 65).
[385] Kts. I. s. 54.
[386] H. III. 13. s. 242 (Bezsold n:o 3).
[387] Eräässä juhlajulkaisussa v. 1863 Der Gelehrten Estnischen
Gesellschaft etc. s. 7; Tallinnan virol. kirjall. seuran kok. F. 232 f.
n:o 335.
[388] Afanasiev, Legendy s. IX.
[389] Nyland IV. s. 100 ja Lönnrotin sanakirja: Kampelo.
[390] Lutsi maarahvas n:o 131-2.
[391] Mahdollista on, että myös pahan hengen hautaan paneminen Jeesuksen
sijalle olisi jossain yhteydessä suomalaisen Hiiden sepän kahlinnan
kanssa. Vrt. Karjalan kannaksen toisintoa s. 142 sekä erittäin Muist.
Sireliusen loitsua n:o 213, jossa säettä: _Piru kaivoi pitkän hauan_,
seuraa: _Sinne piru piinatahan_. Tämä yhdistys saattaa kuitenkin olla
satunnainen ja jälkimmäinen säe jostain manaus-luvusta johtunut.
[392] Europaeus, J. n:o 303 ja 300.
[393] Sam. n:o 301; vrt. Länkelä IV. n:o 28 Seitskarilta.
[394] A = EKS 4:o 5. s. 426 (M. Leppik n:o 414) Koerusta
Järvamaalla; B = H. II. 1. 521 (M. Ostrov ja O. Kallas 691) Jõhvista
Varsinais-Virossa. A 3. 1 kipinä; 4. 2-3 käy ympäri huoneissa; 11. 1
omenapuihin. B 3. 1 käveli; 4. 3 kynttilää; 7. 4-5 siivosi pöydät:
11. 3 leikkijälle.
[395] H. IV. 7. s. 500 (J. Esken, n:o 1).
[396] Kantelettaren 3:ssa painoksessa on Lönnrot Luojan virressä (III.
n:o 22) kuitenkin runomittaan sovittanut yhden kohdan mainitusta
viimeistelyn-yrityksestä, nimittäin Juuttaan kahleen hiomisen.
[397] Tähän liittyy vielä eräs vähän epäiltävä muunnos: H. II. 30. 677
Rõngu (P. Grünfeldt 1) = H. III. 6. 135 Helme (H. Karolin 19).
[398] Yhdessä kappaleessa (A 1) Maaria itse hänet herättää ja vie
taivaasen, vaan siinä on lopumpana esitettävän muunnoksen vaikutusta.
[399] Säe 10. 2 käveli; 11. 2 veräjän; 13. 4 raukka; 15. 1 höyhen; 27.
3 isäntä; 31. 1 lämmittämättömään; 43. 1-2 renkejä käskiessä; 49. 2
vakkasella; 50. 1 ahtaammalla.
[400] A 8 tuodaan isännälle tervakannun kera _leiva tükki_,
huomautuksella että oli kyllin saanut nisua syödä, olutta juoda.
[401] A 3-5 Pärnunmaalta; molempien jälkeen A 6, 8 Viljanninmaalta;
muissa puuttuu tarjoilu isännälle.
[402] Seuraava säepari, samoin kuin vastaava Hiiden portin kohdalla
lisätty (14).
[403] 13: Vietiin metoiseen t.; niinikään sitten metoinen tuoli ja
tuoppi, jotka 16:ssa on hopea --. Myös hopeahuone ilmaantuu Joenperän
kappaleessa (12).
[404] 16:n mukaan; 13 yleensä: orjalle.
[405] Sam.; 13: _Luspassa lovatessasi_.
[406] Järjestys 16:n; 13: H. m. L. m.
[407] 13 sielu: 16 v. s. helvettikin, samoin kuin edellä: taivaasehen.
[408] Tämä ja kuusi seuraavaa säettä 16:n mukaan; 13 ainoasti: _Jo sie
sait istuakses, Piikoja pitäessäsi, Orjia ottaessasi_.
[409] Viimeistä säeparia vastaa eräässä varsinais-virolaisessa
kappaleessa (B 19): _Paha on maksada Manalla, Kuri on kosta Tuonelassa,
Ale on auassa tasuda_.
[410] Itse katuakin välistä nimenomaan mainitaan Tuonelan kaduksi
(esim. J-).
[411] Isäntä viedään helvettiin, jossa orja on vastaanottamassa. (3),
[412] Paitsi Soikkolan-puolisen vaikutuksen alaista kappaletta (25)
etempänä mainittava Järvisaaresta (39).
[413] Soikkolan Venaa, tarkoitti laulaja, etempänä merta olevia kyliä.
[414] Ainoasti 62:ssa, jota vastoin tästä puuttuu toisen kappaleen
seitsemän säettä. Seuraavassa on pantu hakasiin ne säkeet, jotka jo
Lönnrot on 60:n säkeitten väliin lisännyt 62:sta.
[415] 62:ssa puuttuu; seuraava säe: _Käy s. k--tellen_.
[416] 62: _Rangastus raskahampi_.
[417] 62:ssa puuttuva säe.
[418] Ruots. spann, vanha mitta, ja pung = kukkaro.
[419] Kts. 41, jossa _ilo- ja surutuvan_ yhteydessä mainitaan myös
_ilo- ja surusielut_.
[420] Tosin Venjoen kirjaanpanojen joukossa Europaeusen kokoelmissa,
vaan muodoltaan ilmeisesti Karjalan kannaksen runoihin kuuluva ja
luultavasti laulajan sillä puolen kuulema.
[421] 85: nimenomaan Santti Pietari, vaikka portin sijalla porstua.
[422] Sitä paitsi satunnaisesti yhdessä äskettäin kirjaanpannussa
Narvusin kappaleessa nimellinen Hetu tyttö (9). Selvästi Kantelettaren
vaikutuksen alainen on 46.
[423] Vrt. välimuotoa "Katalaisella kahmalolla" yhdessä Narvusin
kappaleesa (5).
[424] Lyyrillisessä Isäntäväen puhuttelurunossa: H. II. 37. s. 98 (H.
Hendel n:o 4) Vaivarasta Inkerinmaan rajalta.
[425] Alkusoinnuton määresana _pikkusella l. pienimmällä_ on
_kappasella_ säännöllisesti Karjalan kannasta pohjoisempana.
[426] Samoin Savon puolella: "Kapealla pietimellä" (92, 95).
[427] Kts. mainitun runon tutkimusta Finnisch-ugrische Forschungen
I. s. 63.
[428] Kolmas Kantelettaren kertosäkeistä (v. 20) on ensimmäisen mukaan
muodostettu; vrt. Kurkijoen-puolisessa näytteessä: _päin pälvehen_.
[429] Vrt. myös seuraavaa säettä: Vietihin Jumalten (83) l. Jumalan
(84) luokse.
[430] Edellä käyvä säepari (vv. 26-7) on Kurkijoen-puolisesta
näytteestä otettu. Muutos: Sieluja kirjoittamassa > S. kereämässä
(käsikirj., vrt. Kant. 1 pain. Tois. s. 235) > Kerättihin kuollehia
on tapahtunut runomitan ja alkusoinnun parantamiseksi sekä
uudemmanaikuisen kirjoittamisen käsitteen välttämiseksi.
[431] Toisinaan myös niinkuin Virossa yksin olutta; molemmissa
toisistaan riippumaton myöhempi muodostus, lähin suomalainen vasta
Venjoella Keski-Inkerissä (36). Meden kera tavataan olut Hevaalla (20,
25), vaan viina jo Soikkolasta (13, 14, 16, 17) ja hunaja Joenperästä
(12) alkaen.
[432] Tilapäisiä lisäkoristeita Kantelettaressa ovat: vv. 41 ja 49
(tois. 91), edellisen johdosta ovat ehkä muodostetut vv. 69-70, joille
ei löydy vastinetta aikaisimman kk:n reunamuistutuksissakaan; samoin
vv. 35 ja 52-3 (83, vrt. 82) sekä v. 80 (83, vrt. 85).
[433] Vrt. jo B. 15: _Pikkena küünarpuu käes, Laiein kangas kaendelas_.
[434] Kantelettaren kk:n reunassa on (83): _Verkoa saran tilasta,
Pitemmällä kyynärällä_, josta painetun vv. 103-4 ja sen mukaan myös
107-8 on muodostettu.
[435] Esim. Neovius, Paraske n:o 1047.
[436] Bezsonov, Kaleki n:o 19-27, I. s. 43-97.
[437] Child, n:o 56 A ja B, II. s. 10.
[438] J. Wenzig, Westslawischer Märchenschatz, s. 291.
[439] Erk-Böhme, n:o 218, c:n mukaan (I. s. 646); vrt. b.
[440] Sam. n:o 219 a (I. s. 650); vrt. n:o 2071 (III. s. 763), jossa
lapsensa surmaajalle samaa tarjotaan.
[441] Grundtvig, n:o 100, n. s. 539.
[442] Sam., n:o 109, II. s. 589.
[443] H. II. 5 s. 280 (Jos. Hurt 1883, n:o 64) Karksi.
[444] Hurt, Vana Kannel n:o 296 A (II s. 210) Kolga Jaani; H. III. 7 s.
367 Viljandimaa ja II. 51. 173. Puhja.
[445] H. III. 13. s. 674 Halliste.
[446] Vana Kannel n:o 296 B; H. II. 41 s. 616 Tõstama.
[447] H. I. 2. s. 106 (J. Sootz 1889, n:o 3) Halliste.
[448] Tästä lienee tullut yhteen etelävirolaisen päämuodon kappaleesen
(A 7) tuolin lisäksi: _silkkisänky ja pehmeä patja_, jolle orjaa
kehoitetaan heittäytymään, koska oli kyllin saanut paljaalla maalla
maata.
[449] Kts. E. Lagus, Germaniska toner i den finska fålkvisan
(Finländska bidrag till svensk språk- och folklifsforskning utg. af
svenska landsmålsföreningen i Helsingfors, 1894, s. 64).
[450] Erk-Böhme, n:o 90 a, I. s. 321. Käännös noudattaa suomalaisen
laulun mittaa, johon ajatus on paremmin mahtunut; alkutekstin mitta on
hiukan lyhyempi, jambinen.
[451] Sam. n:o 90 b ja c.
[452] Sam. n:o 89 c, I. s. 316.
[453] Sam. n:o 79 e.
[454] Sam. n:o 89 b.
[455] Sam. 71 d, I. s. 256.
[456] Sam. n:o 71 g.
[457] C. G. E(stlander), Om folksängens vägar i Norden: Album utg. af
Nylänningar VIII. s. 86 -- 7.
[458] Geijer-Åfzelius, ny uppl. n:o 25. 2, I. s. 144, II. s. 134;
Nyland, Hl. s. 53.
[459] Album utg. af Nyländingar VIII. s. 81-2. Mainitut viisi säettä
tavataan myös yksistään suomeksi: Paldani, n:o 111.
[460] Tämä ja seuraava värssy on palautettu siilien muotoon, joka
niillä on Lönnrotin käsikirjoituksessa.
[461] H. I. 2. s. 89 (H. Martinson n:o 17) Pärnun pitäjästä; vaatsin =
katsoin, viirst = saks. fiirst, ruhtinas, truuist = uskollisesti.
[462] Geijer-Afzelius, ny uppl. n:o 30, 39 ja 3; suomeksi esim. Laurila
n:o 4 Kiikasta ja E.V. Hynninen n:o 29 Joroisista: Aminoff, n:o 1
Iisalmesta; I. Krohn 1890, n:o 83.
[463] Steenstrup, Vore Folkeviser s. 107, 115.
[464] Arvidsson, III. s. 271; Lönnrot, fol. V d. n:o 101, E.V. Hynninen
n:o 27 ja Lauri Soini, Uusi Suometar 1901, n:o 164.
[465] Tämä laulu on kauttaaltaan mukaelma ruotsalaista
(Geijer-Afzelius, ny uppl. n:o 54, II. s. 235). Omituinen on veljen
murhan aihe: _Mintähen naistani nauratteli_. Ruotsissa ei veli ilmoita
äidille mitään motiivia kauheaan tekoonsa ja Englannissa (Child, n:o
13) on veljesten riidanalku suorastaan mitätön: vitsan leikkaaminen
pajusta, josta ei kuitenkaan olisi puuta kasvanut, tai pennyn arvoisen
pähkinäpuun-oksan taittaminen. Kuitenkaan tätä piirrettä ei tavata
Schröterin julkaisussa (s. 121) eikä edes Lönnrotin Kantelettaren
käsikirjoituksessa (s. 400). Luultavasti on siis Lönnrotin itse
onnistunut keksiä niin valtaavalle tapaukselle runollisesti vastaava
aihe.
[466] Child, n:o 75, II. s. 204-213.
[467] Erk-Böhme, n:o 110 c, I. s. 388.
[468] Sam. n:o 110 e.
[469] Äidin kysymyksessä: "miksi hameesi edestä lyhyt" sekä tapauksen
sijoittamisessa Augsburgin kaupungiin (kts. sam. s. 396 ja n:o 119 a),
joka ei ollenkaan sovellu äidin neuvoon parissa toisinnossa, että lapsi
olisi salattava ja heitettävä Rein-virtaan (n:o 110 b, vrt. d).
[470] Child, II. s. 205 Muist.
[471] Eva Wigström, Folkdiktning 1. s. 52 ja Fagerlund, Anteckn. n:o 5,
s. 196.
[472] Osaksi jo ruotsinpuolisissakin kappaleissa tavattavia (kts.
Arvidsson II. s. 18 ja Dybeck, Runa 1845 s. 15).
[473] Herra kreivillä ei ole juuri muuta kuin: viinaa, olutta, rommia,
punssia, pomeranssia, siirappia, teetä tai kahvia ynnä vehnäistä eli
rinkeliä! Ainoasti kerran mainitaan myös: Ehk kolm tuhat tukatit (H.
II. 11. s. 305). Tallirengin tarjoomisesta ilmenee jälki neidon
pyynnössä saada hevonen ja kuski kotiin ajaakseen (H. IV. 3 s. 173:
samoin muutamassa Eisenin muistiinpanossa Hiidenmaalta, jossa vielä
kotona tehty huomautus: _Kleit on eest lühikene_, on epäilemätön jälki
saksalaisesta esikuvasta). -- Mahdollisesti alkuperäinen ajatus on
säilynyt eräässä vastauksessa neidon pyyntöön, että saisi herran
itsensä: _Ei sa ärrad ennast saa, Sääl on palju panti tarvis_ (H. II.
7. s. 269), joka viittaa samanlaiseen varallisuuden vaatimukseen kuin
saksalaisessa laulussa: "Minä seisoin korkealla vuorella",
[474] Esim. Härru vötis nuga taskust, Pistis oma rinna sisse, Veri
purtsand vastti nägu (H. I. 1. s. 613) tai Siis hilrra laaäis, lasgis
isi, Ja suri pilssi paugu päes (H. I. 2. s. 260).
[475] G. Djurklou, Ur Nerikes folkspråk s. 106.
[476] J. K(rohn), Ennen tuntematon ritariballadi Suomen keskiajalta,
Valvoja 1885. s. 517.
[477] Groundstroem, n:o 82 sekä Törneroos ja Tallqvist, n:o 213.
[478] Tämä säe on sivulle kirjoitettu ja viitattu sana useaan kertaan
yritetty kirjoittaa; vrt. Groundstroem, n:o 79.
[479] Kk. _Neiellen_; vrt. esim. Porkka I. n:o 115.
[480] Tämän kertosäe kuuluu Gr. kk. _Laulella papit papelil_.
[481] Kk. -- alt kovalta; eräässä toisinnossa mainitaan, että "Kaksi
oli hauankaivajata" (Alava, 1891, n:o 1288).
[482] Kk. kovalta.
[483] Kk. Vaipui vaipui solai(?)
[484] Kk. Sepit sie.
[485] Kk. Katolisen.
[486] Esim. Porkka. I. n:o 119, 120; 117.
[487] Porkka, I. n:o 119.
[488] Porkka, II. n:o 202 Narvusista.
[489] Törneroos ja Tallqvist, n:o 211.
[490] Siinä Anteruksen runon kappaleessa, jossa koulusta tulo on
laveimmin kuvattu, mainitaan pyssyn ohella myös miekka.
[491] Porkka, I. n:o 120.
[492] Esim. Groundstroem, n:o 79; vrt. Porkka, I. n:o 121.
[493] Porkka, II. n:o 60.
[494] Ruotsalainen, n:o 137 ja Alava, 1891, n:o 405.
[495] Törneroos ja Tallqvist n:o 210: Alla Narvan.
[496] Porkka, III. n:o 241 Soikkolasta.
[497] Eräs Anteruksenkin runon toisinnoista kuvaa miten ovea avatessa:
Neito oli pesty penkin päällä. Viron viinoilla valettu, ja päättyy
valitukseen (Porkka, I. n:o 110).
[498] Tässä runossa mainittu loppuponsi kuitenkin aniharvoin esiintyy
(Porkka, J. n:o 195; siinäkin yhteenhautaaminen ilmaisee Anteruksen
runon vaikutusta).
[499] Myös yhdessä Hevaan-puolisessa kansanrunon toisinnossa on kysymys
ainoasti itsemurhasta: "Veisti kaulan itseltähän, kuin kurelta kurkun"
(Porkka, I. n:o 107). Tämäkin säepari voi kuitenkin olla muualta
lainattu.
[500] Polén, n:o 199; vrt. J. Krohn, Suomal. kirjall. hist. I. s. 347.
[501] Lönnrot, Q. n:o 87 ja Ahlqvist, B. n:o 156.
[502] Esim. Europaeus, G. n:o 632.
[503] Arvidsson, n:o 72, II. s. 21; vrt. "Herr Malmstens dröm" Geijer
ooh Afzelius, ny uppl. n:o 69, I. s. 335.
[504] Kts. Erk-Böhme, I. s. 405 sekä M. B. Landstad, Norske Folkeviser
n:o 61.
[505] Erk-Böhme, n:o 109 b, I. s. 387.
[506] Alkuperäisessä on tämän värssyn sijalla kaksi, joista toinen
tulee vasta seuraavan värssyn jälkeen.
[507] Arvidsson, n:o 85; II. s. 79; sam. n:o 132, II. s. 246 ynnä n:o
57. I. s. 364.
[508] Kts. Child, n:o 95, II. s. 346, III. s. 516, IV. s. 481, V. s.
231, 296.
[509] Erk-Böhme, n:o 78 a-e.
[510] Sången om den friköpta. Finsk Tidskrift 1881 toukok. (X. s. 331).
[511] Pois on jätetty muutamia vaillinaisia kappaleita. Lunastettavan
neidon laulun ja runon yhtymisestä syntyneet sekamuodostukset tulevat
edempänä puheeksi.
[512] Veljen ja sulhasen vaihtuneet tavarat on pantu oikeille
paikoilleen; (sulakoon) sijalla on: rikkukoon.
[513] Tästä ilmeisiä väännöksiä ovat: Pää paatin pohjassa (6) ja Kädet
p. pohjassa, Jalat p. laidassa (13).
[514] 1; vrt. 4, jossa vaihdoksen kautta ensin avuksi tulevalla
sisarella on _silkkikläninki_ ja äidillä lopussa sisaren tavallinen
_kultakruunu_.
[515] Eisenin kok. Lun. neit. n:o 10 (H. Hendel 1892).
[516] Esim. J. F. VV. T. Laulu tasku, Tallinna 1881, s. 41.
[517] Eisenin kok. s. 8780 (T. M. Franzdorff, n:o 2 Simuna).
[518] Eisen, Lun. neit. n:o 3 (J. Ott, Kolga Jaani). Tavallisesti on
tämä säe viroksi oikein käännetty: Mööda m. r.
[519] Eisen s. 8777 (T. M. Franzdorfi, n:o 1 Simuna).
[520] Tämän vaikuttamat ovat myös muutamat vaihdokset omaisten muuten
säännöllisessä tavarain jaossa.
[521] Ruotsalainen, n:o 87, Narvusista.
[522] O.A.F. Mustonen, Virolaisia kansanrunoja n:o 30 ja Hurt II. 54.
s. 486.
[523] H. III. 18 s. 462, 656, 729 Vigalasta.
[524] Samoin vielä kolmessa Saarenmaan kappaleessa, joissa
loppukirousta ei ole säilynyt (Niemi I. n:o 438, II. n:o 45, 426).
[525] Mustonen, n:o 30 ja Hurt II. 6. s. 546.
[526] Kumpaiseenkin on vaikuttanut laulu Lunastettavasta neidosta,
joten on vaikea varmaan päättää tämän piirteen alkuperäisyydestä.
[527] H. II. 19. s. 349 Tõstama, H. II. 43. 389 Suure-Jaani ja H. I. 4.
169 Madise; sitä paitsi EKS. 4:o 4. 747 (paikka merkitsemättä).
[528] H. II. 6. s. 126.
[529] EKS. 8:o 1. 724, 4:o 2. 768 ja H. II. 20. 829 Vändra ynnä H. II.
47. 154 Vigala; H. II. 9. 761 Haljala ja H. III. 8. 260 Palamuse.
Viimeksimainitussa pesu tapahtuu joella. Sitä paitsi löytyy kappaleita,
joissa Anni menee merelle kuivailemaan tai vaan kävelemään ja
katselemaan.
[530] Sen rinnalla vielä ensin mainitussa Vändran toisinnossa
edellisessä muistutuksessa; samoin seuraavassa muist. osoitetussa
kappaleessa.
[531] H. II. 43. 389 Suure-Jaani Viljanninmaalla.
[532] Nämät säkeet esiintyvät joskus jo Saarenmaalla (14).
[533] H. II. 43. s. 30. Helme Viljanninmaalla.
[534] H. III. 7. 146 Viljandi; sama H. II. 26. 630 ja 716 Suure-Jaani.
[535] Esim. H. I. 6. s. 198 Vastseliina.
[536] H. III. 10. 297 Vönnu ja II. 30. 89 Puhja.
[537] Ainoasti yksi epäiltävä, uudenaikainen, riimiä tavoitteleva
kirjaanpano on Saarenmaalta (H. II. 18. s. 511).
[538] Siihen viittaa neidon tavallinen tiedustelu, onko hänestä kyllin
kysytty, tarpeeksi tarjottu. Eräässä Viljanninmaan kappaleessa veli
hänelle huomauttaa: "oletkos kuninkaan tytär tai suuren saaren saksan
tytär, että paljon vaadittaisiin", johon neito sattuvasti vastaa: "onko
sitten sulhanen mikään kuninkaan tai saksan poika, että hänelle ilman
muuta olisi mentävä" (H. III. 7. s. 896 Kolga-Jaani).
[539] Pärnun- ja Viljanninmaalla on vielä tavattu muuan harvinainen
runo, joka on läheisintä sukua Myödyn neidon runolle. Siinä
laulajaneitoa omaiset kehoittavat kotona palvelemaan ja lupaavat: isä,
äiti ja veli pari eriväristä härkää, lehmää ja oritta sekä sisar suuren
soljen ynnä kengät. Vaan neidon pyytäessä palkkaansa he ilmoittavat:
härkäin murtaneen jalkansa, lehmäin lypsäneen vettä ja verta, oritten
pilalle ajetun, soljen sulaneen ja kenkien hajonneen (H. II. 26. s. 119
Viljandi ja II. 23. s. 34 Karksi; vrt. myös II. 43. s. 130 Tarvastusta
Viljanninmaalta sekä H. II. 3 s. 81 Setumaalta, joissa neito kiroo
omaisten tavarat).
[540] EKS. Jõgever s. 189 (V. Mägi n:o 729) Karja; vrt. H. II. 18. 193
Pöidi, jossa veli arvelee, että sisar kyllä voi kasvaa miehen
kainalossakin, mutta tämä vastaa, että kehno siinä kasvakoon.
[541] Kts. Rosenplänter, Beiträge XVIII. s. 112.
[542] H. II. 15. 56. s. 476 Äksi; vrt. H. III. 21. 513 Tartu-Maarja,
jossa veli lausuu: Siun ju müüdi minule!
[543] Suomalaisia toisintoja on käytetty: A) Alava, 1892, n:o 4; B)
Ruotsalainen, n:o 220; O) sam. n:o 400 (nämät ynnä Alava, 1892, n:o 201
ja Porkka, II. n:o 35 edustavat vanhinta Narvusinpuolista muodostusta).
Vastaavat virolaiset säkeet on otettu seuraavista kappaleista: D) Hurt
II. 34. s. 211 ja E) I. 1. 315 Kuusalu; F) II. 15. 449 Harju-Jaani; G)
III. 18. 217 Kullamaa (läh. Tallinnasta); H) III. 15. 213 Tartu-Maarja;
I) Neus, n:o 82 Varsinais-Virosta; J) Rosenplänter XVIII. s. 112; K)
Hurt H. 34. 688 ja L) II. 40. 666 Kuusalu. Kolmessa viimeisessä Sinen
kylvämistä ei seuraa Myödyn neidon runo.
[544] Suomal. säkeet 1-32 etupäässä A: mukaan; B:stä 9-10, 28-29 ja
C:stä 18, 24-25 (A:lla 24: P. puettimaan). Sinekin, punekin (30-31)
selitetty: hameen. 33-70 etupäässä B:n mukaan. C:stä 35; sam. 39-40:
sinyttä, punetta (B: sinistä, punaista); 51 ja 65: isän ja veljen
lahjat vaihdettu C: mukaan, Virossakin ne hyvin usein vaihdetaan; C:stä
vielä 52; A:sta 41, 55-56 (B toisin), 67 (B: Verit). -- Virol. säkeet
33-70 D:n mukaan, paitsi: E: 34, 44, 63, 68; H: 47; I: 70. 1-31 D:n
mukaan, paitsi E: 1; F: 2-3, 30-31; G: 7-8; J: 5-6, 10-11; K: 9, 24; L:
13-15, 20.
[545] H. II. 15. 449 Harju-Jaani.
[546] Knüpffer, V. n:o 6. Vanha kirjoitustapa on muutettu.
[547] Säe 3. 4 hevosta; 4. 3 veljen; 6. 3 renkiä; 10. 5 pojat; 12. 3
miekka; 23. 4 lupasi.
[548] Ruotsalainen, n:o 9 ja 114 Narvusista.
[549] Vrt. viron vaatama = katsoa.
[550] Ruotsalainen, n:o 356 Haavikosta. Vrt. säeparia: Sini oli
silmäini tasalla, Pelervo pihon pituus (sam. n:o 193.)
[551] Törneroos ja Tallqvist, n:o 20.
[552] Joskus jo Soikkolassa (Porkka, III. n:o 61).
[553] Ahlqvist, A. n:o 354 Raudusta.
[554] Esim. Europaeus III. 2. n:o 393 Venjoelta ja J. n:o 287
Toksovasta (vrt. Pieni Runonseppä s. 5); Ahlqvist, A. n:o 540
Lempaalasta, n:o 302 Sakkulasta y.m.
[555] Ur Finlands historia, publikationer ur de Alopseiska pappren s.
811. Yksityisiä säkeitä: Porthan, Op. Sel. I. s. 31.
[556] Finnische Runen s. 88.
[557] Esim. Gottlund, n:o 6 Juvalta (jatkona Omenatammen runo) ja
Itä-Karjalasta Polén, n:o 158 (jatkona Lempiruno) ynnä Härkönen, n:o 96
(Meren kosijain runon vaikutusta).
[558] Esim. Schröter s. 114 ja Neovius, Paraske n:o 1134.
[559] Hildén, n:o 29 Marttilasta.
[560] Tai: Mistäs (sam. n:o 30). Tämä loppuosa esiintyy myös erikseen,
samoin alkuosakin (sam. n:o 5 ja 6).
[561] N:o 149. Isälle on annettu ikiori; siis hevosia molemmille kuten
usein Inkerin puolellakin. Muutoksen on nähtävästi vaihtelun halu
aikaansaanut.
[562] Järvinen, n:o 25, Eräjärveltä.
[563] Esim. Porkka, III. n:o 56-8 Soikkolasta.
[564] B. n:o 161.
[565] Lönnrot, A. II. 6. n:o 34 (käkien kukkumista Kalevalan
kuusistossa ei siinä ole); vrt. Castrén, n:o 16, jossa kosijan nimenä
on Osmotar, Kalevatar.
[566] Europaeus, G. n:o 331 ja Sirelius n:o 14.
[567] Kant. III. n:o 21 vv. 74-5 (vrt. Lönnrot, A. II. 5. n:o 41).
[568] Niemi, TKEA. n:o 248 vv. 47-50.
[569] Heinonen, n:o 5.
[570] Hildén, n:o 15 (Euran kappelista) ja 16.
[571] Tässä muodossa nimenomaan Paldani, n:o 5 ja 67.
[572] Päätoisinto: Hurt, IV. 1. s. 384 (G. Pulberg n:o 33) Türi.
Päällekirjoitus ja säkeet 3-4, 26, 28-30: II. 34. 727 (H. Lohk 432)
Kuusalu. Säkeet 31-5: II. 34. 31 (J. Valk 20) Viru-Nigula.
[573] Säe 1. 3. luokoa tekemään; 4. 3 kaunis; 5. 1 otan; 6. 1 alan; 7.
3 löysin; 9. 4 siiven; 14. 1-2 Johanneksen aitta; 16. 1 sänky; 19. 1
lakana; 24. 3 kutoo; 26. 2 kissankäpäläistä; 27. 2 itkee; 28. 3
veljeänsä; 29. 2 mennä vuonna; 30. 1 sitä edellisenä; 34. 1 vartalo.
[574] Die Wiederholunglieder der estnischen Volkspoesie s. 393; vrt. s.
247.
[575] Haupt und Schmaler, II. s. 84, n:o XOIV.
[576] Länkelä, VIII. n:o 1 b. Isällä mainitaan olleen 3 ruunakkesta,
veljellä 3 kirkokkesta, sisarella 3 vyökkestä. Johdanto löytyy
luultavasti sovitettuna Soikkolanpuolisen päätoisinnon sisään (kts.
alas). -- Samanlainen on vielä: Porkka, II. n:o 194 Narvusista. Siinä
ovat kuitenkin isän ja veljen tavarat vaihdetut, sisarella on 3
lintikkäistä ja sulholla 3 laivakkista. Johdanto on Soikkolantapainen
ja osittain kirjallisen vaikutuksen alainen.
[577] Virol. säkeet Neus n:o 34:n mukaan, paitse ensimmäistä (H. III.
1. s. 693). Suomal. säkeitä 4-5 vastaavia virolaisia kts. yl. s. 302.
[578] Länkelä, VIII. n:o 1 Soikkolasta; osa säkeitä, ja kenties juuri
virolaisia lähinnä olevat voivat kuitenkin kuulua Narvusin-puoliseen
toisintoon n:o 1 b (kts. yl.). Länkelän kokoelmassa näyttävät runot
monesti olevan kokoonpantuja useammasta kirjaanpanosta.
[579] H. III. 1. s. 693 (E. Bachman n:o 2) Lüganuse ja H. II. 38. s.
171 (J.A. Rehberg n:o 5) Haljala.
[580] Ruotsalainen, n:o 192. Vrt. myös Länkelä, IV. n:o 31
"Laivaleikki" Lavansaarelta, jossa kehoitus laivalle soutaa: _Suon
alatse, jään alatse, Paksuin palkkien alatse_, vastaa Lunastettavan
neidon kehoitusta Venäläiselle soutamaan _Syyn ylitse (tois. alatse),
jään alitse, paksun parraspuun ylitse_ (Porkka, III. n:o 55
Soikkolasta). Myös ensimmäinen säe: _Soua laiva, joua laiva_ on
semmoisenaan säilynyt yhdessä Lunastettavan runon kappaleessa (sam.
III. n:o 56 Soikkolasta).
[581] Porkka. III. n:o 56 Soikkolasta.
[582] Esim. Ruotsalainen, n:o 193, 400.
[583] Alava, 1891, n:o 1498 Hevaalta ja 1892, n:o 527 Soikkolasta.
[584] Toisin: Kukat päälle kasvamahan (Porkka, III. n:o 56).
[585] Joskus jo Lunastettavan neidon laulussa, esim. Gottlund. n:o 227
ja Reinius n:o 40.
[586] Porkka, III. n:o 55 ja Groundstroem, n:o 13.
[587] B. n:o 355 Raudusta.
[588] Ahlqvist, n:o 345 Raudusta; siinä on vielä säilynyt alkuosana
Myödyn neidon runo.
[589] Slöör, II. n:o 24 Sakkulasta, siinä on sotinen miekka veljellä.
[590] Porthan, Op. sel. III. s. 371.
[591] Gananderin sanakirjassa, nk. myös seuraavissa kursiivilla
painetun sanan kohdalla.
[592] Porthan-Vhael s. 120.
[593] Tämän sanan kohdalla Jusleniusen sanakirjan välilehdellä Porthan
huomauttaa: Run. Caret (Niemi, Kalevalan kokoonpano I. s. 21).
[594] Kolmannessa Gottlundin Juvalla muistiinpanemassa katkelmassa (n:o
182) on Nevan niemi vielä säilynyt.
[595] Relander, n:o 133; samoin Lönnrot, U. n:o 18.
[596] Nehvonniemi myös Europaeus, G. n:o 386 ja 607; Nevan niemi ja
joki vielä säilyneenä: Polén n:o 116.
[597] Lönnrot, A. II. 9. n:o 74.
[598] Cajan, n:o 100; Lönnrot, A. II. 9. n:o 73 alkaa: Istu neito
lepetissä, Istu ja huutaa.
[599] Lönnrot, A. II. 9. n:o 7 Kellovaarasta.
[600] Ainoasti yhdessä kappaleessa on se vaihtunut vastakohdakseen:
velvyeni (Porkka, III. n:o 55 Soikkolasta).
[601] Il Kalevala s. 28-9; saksal. käännös, s. 313-4.
[602] Comparetti mainitsee lisäksi vielä "vapaan riimin", jolla
kuitenkin on ainoasti tilapäinen merkitys suomalaisen runon
rakenteessa.
[603] Itäsuomalaisten kansain runoudesta (Valvoja 1897 s. 76).
[604] Kieletär. I. 4. s. 33-38.
[605] Kts. Kirj. Kuukauslehti 1872 s. 71.
[606] Zeitschrift für Völkerpsychologie und Sprachwissenschaft
IV. s. 85.
[607] Suomen kielen rakennus s. 149.
[608] Valvoja 1897. s. 77.
[609] Konsonantiksi runousopin kannalta on luettava myös jokaisen sanaa
alkavan vokaalin edellä käyvä vieno aluke (vrt. kreikan (') eli n.k.
_spiritus lenis_, joka kuitenkin lienee ollut lujempi).
[610] Valvoja 1897. s. 75-6. Hän kyllä huomauttaa, että Venäläisten
laulujen runomitta on enimmäkseen epäsäännöllinen ja "venyväinen"
(tavujen lukumäärään nähden); vaan arvelee sen alkuaan olleen
säännöllisemmin tavuja lukevan, "syllaabisen", kuten muilla
slaavilaisilla kansoilla.
[611] Säkeet semmoiset kuin: Nuoruuesta, vanhuuesta lauletaan lyhyellä
u:lla tai uv:lla.
[612] Eroitettava on jotkut muualta sekaanpannut, esim. heti I. n:o 1,
sekä muutamat myöhempitekoiset runot, esim. I. n:o 13, jotka juuri
vastakohtaisuudellaan vahvistavat toisten todistusvoimaa.
[613] Vrt. myös muotoja karu (karhu), jahu (jauho), joiden suhteet
runomittaan ovat erityisesti tutkittavat.
[614] Miina Hermann, käsik. Suomal. Kirj. Seuralla n:o 100, vrt. O.
Kallas, Lutsi maarahvas s. 124 n:o 11; Kalevala II, Selityksiä,
Runosävelmien näytteitä n:o 1.
[615] Että Virolaisillakin voi löytyä runosävelmiä, joissa on tavuja
venytetty, näkee M. Hermannin kokoelmasta, vaan Varsinais-Virosta ei
siinä ole yhtään näytettä.
[616] Kalevala II, Selityksiä, Runosäv. näytt. n:o 6.
[617] Vrt. esim. virolaisen Salme-runon vastinetta Vepsäläisillä:
Setälä, Nyelvtudományi Közlemények XXII s. 158 sekä Europaeus, G. n:o
600 luult. Veskelyksestä Suojärven rajalta.
[618] Vähäiseksi ei kuitenkaan ole arvattava se vaihteli!, mikä
ilmaantuu runosävelmissä, joita on satoja eri toisintoja.