Runo Lunastettavasta neidosta on hyvin tunnettu ja suosittu koko
vironkielen alalla, myös Setukaisten luona joille uudempi Lunastettavan
neidon laulu on tuntematon. Sen kirjaanpanojen luku on puolentoista
sadan vaiheilla, jakautuen verrattain tasaisesti eri maakuntien kesken.
Satunnaista ei siis voi olla, että se melkein yksinomaan Saarenmaalla
on täydellisenä tavattava. Neidon lopputoivotukset ovat näet eheinä
säilyneet useimmissa Saarenmaan kirjaanpanoissa, mutta muissa ainoasta
kerran läheisellä Muhun saarella ja toisen kerran vastaisella
Läänemaan rannikolla.[522] Typistettynä ilmaantuu neidon kirous vielä
joissakuissa Läänemaan kappaleissa.[523] Missä muuten lopputoivotuksia
tilapäisesti esiintyy, ovat ne lainatut joko Lunastettavan neidon
laulusta taikka edempänä esitettävän Myödyn neidon runosta.
Saarenmaan 17:stä kirouksen säilyttäneestä kirjaanpanosta voimme kaikin
puolin paraiten saada selville runon alkumuodon.
Karja 1 EKS. Jõgever s. 224 (V. Mägi n:o 776). -- 2 Hurt IL 18. 488 (V.
Mägi 48). -- Mustjala 3-6 Niemi I. n:o 536, 543, 582, 703. -- Karia 7
EKS. 4:o 2. 83 (V. Rattur 2). -- 8. H. II. 18. 774 (J. Mändmets 7). --
9-10. Niemi I. n:o 193, 226. -- Anseküla 11 Sam. 113. -- Kaarma 12 H.
II. 41. 392 (Pr. Peeters 13). -- 13 H. I. 4. 343 (Neiu Kallas 12). --
Valjala (Helme) 14 H. II. 24. 506 (P. ja J. Einer 306). -- Pöidi 15-17
H. II. 35. 186, 212 ja 293 (J. Keerig ja J. Ilves 110, 127 ja 171).
Runo alkaa tavallisesti kuvauksella, mitenkä Anni neito lähtee lampaita
hoitamaan läävään, jossa hänen esiliinansa ja päähineensä likaantuvat,
niin että hänen täytyy mennä niitä pesemään meren rannalle, esim. (7):
_Ann läks lauta lambaid söötma,
Anne põll sai põrmuseks,
Anne tanu sai tahmaseks,
Ann läks merele pesemä_.
Mereltä Anni näkee laivan tulevan, jonka toisinaan luulee omaisten tai
Saksan laivaksi, vaikka se onkin Venäjän laiva (5 ja 8, vrt, 14).
_Mõtles oma isa laeva,
Mõtles oma ema laeva,
Oli vana väe laiva.
"Ootke, ootke Vene" j.n.e.
Ann nägi laeva tulevaa,
Mõles aga Saksa laeva,
See aga oli Vene laeva_.
_Venelane_ on muutenkin ryöstäjän tavallinen nimitys, sen määresanat
_verikoera_ (6, vrt. 3) ja _vellekene_ (1, vrt. 2) kuvaavat
vastakohtaisuudellaan siirtymistä 1600 luvulta 1700 luvulle, Ruotsin
vallan alta Venäjän alamaisuuteen; samaan vaihdokseen viittaa myös
muutamissa kappaleissa ryöstölaivan ilmestyminen Ruotsista (7, 11, 17).
Ryöstetty tyttö alkaa rukoilla laivan jälleen poistuessa purjeita toki
pidättämään sen verran, että hän saisi vielä kerran kotipuoleensa
katsahtaa (8 ja 6).
_Ann aga hakas paluma,
Laev aga hakas minema,
"Läskem laevad, pidagem purjud!
Oota ma vaatan koju poole."
"Pea purju, seisa laeva,
Lase need laevad laidu käin.
Kivi otsa kinni saada!
Ma vaada korra koju poole."_
"Isällä", selittää Anni, "on kotona kolme härkää, joiden sarvet
(toisinaan sorkat 1, 14) ovat hopeasta, kullasta ja vaskesta, ehkä hän
antaa yhden niistä minun lunnaikseni." Vaan isä selittää ennen
antavansa pois Annin, kuin härjän, josta hänellä on hyötyä moneksi
ajaksi, kun tyttärestä on ainoasti hetkeksi, esim. (7).
_"Isal on kodu kolme härga,
Üks oli õõrut kõbesarve,
Teine keerut kulda sarve,
Kolmas valju vaske sarve,
Ehk annaks ühe Anne eest."
Isa oli tark siis kostelema:
"Ennem minä annan Annekese,
Ku't mina annan härjakese,
Härga mul mõneks ajaks,
Anne mul üürikeseks."_
Samoin vastaavat toisetkin omaiset: äiti, jonka kolmella lehmällä on
tavallisesti hopeaiset, kultaiset ja vaskiset sarvet, toisinaan ja ehkä
alkuperäisemmin[524] utaret (5, 13; myös karvat 2, sorkat 14);
niinikään veli, jonka kolmella oriilla (välistä ruunalla 1, 17) on
samoin metallinen harja. Sisaren omaisuus on useampaa lajia:
tavallisesti uuhia, joilla on kolmesta eri metallista villa (1, 2, 5,
12, 13, 14); harvemmin eri kirjaisia tai värisiä hameita (3, 7, 10);
joskus myös solkia (16, 17). Nämät jälkimmäiset kuvataan kokonaan
metallisiksi (kolme sõlge -- õbe s., vaske s., kulda s.); mutta parin
Muhumaalaisen kirjaanpanon mukaan[525] on niissä kolmenlaiset joko
kirjat, kuten hameissa, taikka palkimet.
Isän härät kirotaan kuolemaan paraana kynnön, (joskus kylvön 10)
aikana, samoin äidin lehmät lypsyn, veljen oriit kosimisen ja sisaren
uuhet keritsemisen aikana, esim. (12):
_Saagu isa härjad surema
Kõige paremal künni ajal!
Saagu ema lehmad surema
Kõige paremal lüpsi ajal!
Saagu venna täkud surema
Kõige paremal kosja ajal!
Saagu sõsara uted surema
Kõige paremal niidu ajal!_
Sisaren soljet taas toivotetaan sulamaan paraana kirkon (17) tai
kihlauksen (16), mainituissa Muhumaan ja Läänemaan kappaleissa tanssin
tai morsius-aikana. Niinikään sisaren hameet tuomitaan katoamaan tai
ratkeamaan juuri morsius-aikana (pruudi ajal).
Vastakohtana omaisten tylyydelle on vieraan kylänpojan avuliaisuus.
Hänellä on säännöllisesti kolme aittaa, täynnä kolmenlaista viljaa:
nisuja, rukiita ja ohria esim. (13):
_Külapoisil kolme aita:
Üks aga niidet nisu täide,
Tõine püsti rugisi täide,
Kolmas ostet odre täis_.
Kylänpoikakin joskus selittää syyn alttiuteensa; aitoista, jotka tuli
(1) tai tuuli (17) voi hävittää, on hänellä vaan hetkiseksi iloa, mutta
Annista ainaiseksi. Sulhaselle erityisen siunauksen rukoileminen
tavataan ainoasti parissa[526] Saarenmaan kappaleessa (1, vrt. 2):
_Jäägu, jäägu, ma õnnistan,
Peigmehe aitad vilja täis;
Kui ta võttab, siis kassugu,
Kui ta paneb, siis paissugu_.
Että Saarenmaalainen runo samoin kuin suomalainen laulu on muodostunut
skandinaavilaisen ballaadin vaikutuksesta, vaikka eri toisinnosta,
ei ole vaikea osoittaa. Isän härät ja veljen hevoset tavataan
ruotsalaisissa kappaleissa, suomalaisesta laulusta päättäen ovat niissä
myös äidin lehmät löytyneet. Sisaren soljet, joiden toivotetaan sulavan
tansseissa tai häissä vastaavat ruotsalais-suomalaisia kruunuja.
Ainoasti sisaren uuhista voi olla eri mieltä, johtuvatko nekin
kadonneesta ruotsalaisesta muodostuksesta, jota siinä tapauksessa myös
suomalaisen laulun itäisemmissä kappaleissa ilmaantuvat lampaat
edustaisivat, vai ovatko ne virolainen uudennus, johon on antanut
aihetta yksinomaan elukkain esiintyminen muiden sukulaisten
omaisuutena. Sulhasen aitat ovat jonkinlainen välimuoto suomalaisen
laulun vaihtoehtoisille laivoille ja linnoille, jotka kuvastavat
kahta eri toisintelua skandinaavilaisessa ballaadissa. Yhteiseen
alkulähteesen viittaa myös ryöstäjän kansallisuuskin _veri_-alkuisine
määresanoineen, joita tuskin voinee selittää aivan satunnaisiksi,
alkusoinnun vaikuttamiksi yhtäläisyyksiksi virolaisessa runossa ja
suomalaisen laulun toisessa muodostuksessa (vrt. myös toisessa
_punapäinen_ Tanskalainen). Skandinaavilaisen ballaadin välittäjinä
Virolaisille ovat epäilemättä olleet Läänemaan saaristossa (Nuckö,
Wormsö) vielä asuvat ja aikoinaan Saarenmaallakin eläneet Ruotsalaiset.
Viron manterella, jonne runo Saarenmaalta levisi, on paitsi
lopputoivotusten katoamista moni muukin piirre pitkin matkaa
turmeltunut. Sen kautta että sulhanen usein on kadonnut, on isä monesti
voinut periä hänen aittansa. Vielä voi isällä härkien sijalla olla
hevosia, toisinaan siitä huolimatta, että ne veljelläkin ovat
säilyneet; jolloin tavallisesti kuitenkin hevosten laatu vaihtelee,
esim. mainitussa Läänemaan kappaleessa: ruuna ja orit (_täkk_). Vielä
enemmän hajalleen ja sekaisin ovat menneet sisaren sekä sulhasen,
tavarat. Sisaren lampaat tavataan vaan yhdessä Pärnunmaan, samoin
yhdessä Viljannin ja Järvamaan kappaleessa.[527]
Annin lähtö läävään löytyy ulkopuolella Saarenmaata ainoasti yhdessä
Hiidenmaan kappaleessa ja siinäkin ilman merelle menoa.[528] Pelkästään
pesu meren rannalla on kolmesti Pärnunmaalla ja kerran Läänemaalla
muistiinpantu; piirteen alkuperäisyyttä kuitenkin todistaa, että se
vielä parissa Varsinais-Viron ja Tartonmaan kappaleessa tavataan.[529]
Läänemaalla tosin yleisesti ja toisinaan muuallakin pesun sijalla
esiintyy veden tuominen merestä, vaan tämä muunnos on nähtävästi toisen
runon aikaansaama, joka vastaa "Vedenkantajaa Annia" Kantelettaressa
(III. n:o 23).
Pärnunmaalta alkaen ja yhä yleisemmin idempänä Liivinmaalla on runoon
Lunastettavasta neidosta sekaantunut eräs sotaruno, joka alkuperäisen
johdannon on työntänyt syrjään.[530] Neidon ryöstö merelle ja
sotamiehen otto maalla ovat kuitenkin olleet vaikeasti yhteenliittyviä
seikkoja. Käy vielä laatuun, kun neito toivoo, että omaiset hänet
lunastavat sodan käsistä, esim.[531]
_Lunastab Anne sõeasta,
Sõea sõrmede vahelta_.
Silloin sopii ehkä ajatella sotavankeutta. Vaan kun neito nimenomaan
pyytää päästämään Venäjän väestä, vankkurin ajajain kädestä:[532]
_Pästä minda Vene väestä,
Tõlla sõitijate käesta_,
niin on mahdoton ajatella muuta kuin kiinniotetun rekryytin
kuljettamista kruununkyydillä. Samoin saattaa vielä ymmärtää, kun Anni
pyytää omaisiaan ostamaan hänet orjuudesta, raskaasta päivätyöstä ja
lumisateesta.[533]
_Osta Anne, pästä Anne,
Osta Anne orjuvestä,
Pästä päevä pinde'esta.
Lunasta lume saosta_.
Vaan kun hän sitten selittää, että heillä on kotona kolme kutakin
lajia, joista yksi on annettava lunnaiksi ja toinen vielä luvattava
_tulkille_:
"_Sul om kodun kolmi --
Üts iks anna mu eest,
Tõine tõlgule tõote,
Kolmas peä oman kodun_",
niin ajatus auttamattomasti siirtyy sotaoikeuteen, jota pitäisi koettaa
lahjoa.
Viljanninmaalla, josta edellisetkin esimerkit ovat, on tätä ristiriitaa
toisinaan koetettu sovittaa siten, että Anni tyttö rukoilee isäänsä
Johannes pojan puolesta, että lunastaisi hänet sodasta ja lumisateesta,
antamalla kolmannenkin härkänsä oikeuteen.[534]
_"Lunasta Jaani lunasta,
Lunasta Jaani sõjasta,
Lunasta lume sajusta."
-- "Kudas võin mina lunasta?"
-- "Sull on kolmi härjäkesta,
Üks anna Jaani eesta,
Teine tõlgule töuta,
Kolmas vii sa kohtuesse."_
Selvimmin esiintyy yhdistyksen luonnottomuus Wõrun maalla sekä
rajantakaisten Setukaisten luona, jossa sotamiehen ottajain annetaan
etsiä neito esiin piilostansa. Taikka ollaan parantavinaan asia
sillä, että sisar joutuu vaimoksi sotamiehelle, joka ottaa hänet
vankkureilleen. Mutta vaikka hän siis ajaa tietä ja maata pitkin, niin
hän kuitenkin pyytää purjetta kiinni pitämään ja laivaa
seisottamaan:[535]
_Pea kinni purjo pois,
Lase saista laiva lats!_
Tietysti voidaan ratkaista ristiriita sitenkin, että
Lunastettavasta neidosta tehdään poika, niinkuin m.m. parissa
Tartonmaan kappaleessa.[536] Mutta niissä on turmeltunut runon koko
juoni: vastakohta omaisten ja sulhasen välillä; jälkimmäinen on
jäänyt pois ja sisar lunastaa veljensä.
Vähemmän kuin Liivinmaalla on Lunastettavan neidon runo Vironmaalla
vääntynyt lännestä itään kulkiessaan, siitä yksinkertaisesta syystä
että se on seurannut meren rantaa ja mielikuva laivalla ryöstöstä
kaiken aikaa on pysynyt elävänä. Varsinaisesti uusi muodostus on
runossa tapahtunut vasta sitten, kun se tätä tietä on astunut yli
kielirajan Inkerinmaalle. Muunnoksen on siellä aikaansaanut toinen
samantapainen runo Myödystä neidosta, joka on yht'aikaa vaeltanut Viron
puolelta. Tämän runon kehitys ja kulku vaatii kuitenkin jonkun verran
selvitystä, ennenkuin voimme edelleen seurata Lunastettavan neidon
runon monimutkaisia vaiheita.