Suomalaisen Viron orjan virren satakunta kirjaanpanoa jakaantuu Viron
rajalta lukien Venäjän Karjalan kynnykselle hyvin tasaisesti
runoalueita myöten, niin että Länsi- ja Keski-Inkerin osaksi tulee
molemmille noin kaksikymmentä ja Karjalan kannaksen ynnä pohjoisemman,
Sortavalasta Ilamantsin taakse ulottuvan, Suomen Karjalan osaksi
runsaasti viisikolmatta kumpaisellekin. Niiden lisäksi tulee vielä
viisi kappaletta Savon runoalueelta sekä muutamia katkelmia Vienan
läänistä.
_Länsi-Inkerin alue_.
Narvusi 1 (Europaeus III. 3. n:o 164). -- 2-5 (Porkka II. 357, 362,
363, 365). -- 6-7 (Alava 1891. 505, 773). -- 8-10 (Ruotsalainen 14,
188, 251).
Kattila 11 (Groundstroem 167) ja Joenperä 12 (Porkka 11 364).
Soikkola 13 (Groundstroem 198). -- 14-17 (Porkka III. 306, 307, 308,
398). -- 18 (Alava 1891. 20).
_Keski-Inkerin alue_.
Kaprio 19 (Porkka I. 401).
Tienaan puoli (Hevaa, Tyrö, Medussi, Serepetta, Skuoritsa) 20-22
(Europaeus III. 3. 29, 66, 87). -- 23-24 (Stråhlman Skv. 56, Tyr. 42).
-- 25 (Törneroos ja Tallqvist n:o 377 a:n jälkeen). -- 26 (Groundstroem
4). -- 27-30 (Porkka I. 396, 398, 399, 400). -- 31 (Alava 1891. 1302).
-- 32 (Putkonen 31).
Venjoki 33-35 (Europaeus J. 294, 433, 524). -- 36-37 (Reinholm XI. 345
a, b). -- 38 (Stråhlman Sl. 111).
Järvisaari 39 (Europaeus III. 2. 48).
_Karjalan kannaksen alue_.
Markkova 40 (Europaeus III. 2. 117).
Pohjois-Inkeri (Toksova, Lempäälä, Vuolle) 41-43 (Europaeus J. 77, 265,
396). -- 44 (Ahlqvist A. 527). -- 45-47 (Saxbäck 119, 142, 167). --
48-50 (Pajula 90, 99, 199).
Uusikirkko 51 (Europaeus K. 366) ja Kuolemajärvi 52 (J. 307).
Käkisalmen puoli (Rautu, Sakkula, Pyhäjärvi, Räisälä) 53-54 Reinholm
XI. 345 c, XII. 73. -- 55-56 (Ahlqvist, A. 127, 339). -- 57 (Slöör V.
6). -- 58-59 (Neovius Paraske 66, 67).
Kurkijoen puoli (Kurkijoki, Jaakkima) 60-62 (Lönnrot E. 258, 292, 368).
-- 63-64 (Hultin 32, 33).
Suomen (Itä- ja Pohjois-) Karjalan alue.
Sortavala 65 (Basilier 212).
Suistaman puoli (Impilahti, Suistama, Korpiselkä) 66-71 (Europaeus G.
329, 383, 409, 420, 516, 525). -- 72 (Polén 173). -- 73-74 (Sirelius
72, 150). -- 75 (Basilier 28). -- 76 (Krohn 5654). -- 77 (Potschtareff
27). -- 78 (Härkönen 366).
Suojärven puoli 79-81 (Europaeus H. 112, 147, 153). -- 82 (Härkönen
255).
Ilamantsin puoli 83 (Lönnrot, Kantelettaren 1 käsik. s. 79-82 lyyjysk.
reunamuist.) -- 84-85 (Ahlqvist B. 42, 58). -- 86-88 (Europaeus G. 281,
289, 674). -- 89 (Kuopion lys. HL 56).
Pohjois-Karjala ylim. 90-91 (Lönnrot E 734, U 66).
_Savon alue_.
Savo (Kuopio, Juva) 92-95 (Gottlund 178; 7, 133, 183, Lavonius n:o 156
Puumalasta).
Pohjois-Häme 96 (Rudbäck 13).
_Venäjän Karjalan alue_.
Pohjoispuolinen runoalue 97 (Cajan 68). -- 98-99 (Lönnrot E. 556, 607).
-- 100 (Castrén, n:o 3).
Kuten mainittu, on suomalainen runo koko leviämisalallaan pysynyt
kokoonpanoltaan muuttumattomana. Emme siis voi sen yhdistyksistä
toisiin runoihin tai sen juonen kehityksestä tehdä päätöksiä leviämisen
suuntaan nähden. Runon kulkua selville saadaksemme täytyy meidän ryhtyä
yksityiskohtaisempaan säkeitten tutkimiseen; niissä onkin usein hyvin
selvä kehityssarja huomattava.
Vaan ennenkuin käymme tähän työhön käsiksi, on meidän saatava
kokonaiskuva laulutavasta runon eri alueilla. Länsi-Inkerissä pistää
heti silmäämme kaunis Soikkolan-puolinen toisintomuoto, jossa samoin
kuin Jõhvin-puolisessa varsinais-virolaisessa, vainajain olinpaikatkin
ovat toisistaan eroitetut (13, vrt. 16).
Olin orjana Virossa,
Palkoilla pahoilla mailla.
Lupa orjal annettihin,
Lupa orjal, valta vangil,
Juosta jouluna kotihin,
Päästä ennen pääsiäistä,
Liinaviitalla vilulla,
Parahalla pakkasella.
Orja suistui suin lumehen,
Suin lumehen, päin vetehen,
Koprin hankehen kovahan.
Hiien miehet, Luojan miehet,
Luojan miehet ennättivät,
Otettihin orjan sielu,
Vietiin Luojan portin suulle:
"Avatkaa Luojan portti,
Ottakaa orjan sielu!"
Avattihin Luojan portti,[402]
[Ilo kuului ikkunasta,
Laulu pöyän lautasilta].
Otettihin orjan sielu
Muien sielujen sekahan,
[Hopeaisehen] tupahan,[403]
Metisehen kammarihin.
Tuotihin hopeatuoli:
"Istu tänne orja parka!"
Orja vasten vastaeli:
"Min tähen tämä minulle,
Kunpa kurjalle tytölle?"[404]
Luojan miehet vastasivat:
"Sen tähen tämä sinulle,
Senpä kurjalle tytölle,
Jo sinä sait seistaksesi,
Orjuuessa ollessasi,
Piikana kävellessäsi.[405]
Tuotihin hopeatuoppi,
Mettä, viinaa sisässä.
Orja täytyi itkemähän:
"Mintähen" -- "Sentähen --
Jo sinä sait vettä juoa,
Vettä juoa, vettä syöä,
Ropehesta tuohisesta."
Viipyi tuosta viikko toinen,
Katoi yötä, kaksi kolme,
Tuotihin sana jälestä:
"Isäntä kotihin kuoli
Hopeaisen tuolin päälle,
Kultaristi rinnan päälle."
Luojan miehet, Hiien miehet,[406]
Hiihen miehet ennättivät,
Otettiin isännän sielu,
Hopeaisen tuolin päältä,
Kultaristi rinnan päältä.
Vietiin Hiien[407] portin suulle:
"Avatkaa Hiien portti,
Ottakaa isännän sielu!"
Avattihin Hiien portti,
[Tuli tuiski ikkunasta,
Savu salvainten välistä].
Otettiin isännän sielu,
Vietihin tulitupahan,
Tulisehen kammarihin.
Tuotihin tulinen tuoli:
"Istus tänne isäntä parka!"
Isäntä täytyi itkemähän:
"Min tähen tämä minulle,
Kunpa kurjalle pojalle?"
Hiien miehet vastasivat:
"Sen tähen j.n.e.
Jo olet istunut ikäsi,[408]
Isäntänä ollessasi,
Piikoja piellessäsi.
Pahoin piikoja pitelit,
Pahoin maksoit piian palkan,
Pikkaraisella piolla,
Kaitaisella kankahalla."
Tuotihin tulinen tuoppi,
Tulta tervaa sisässä:
-- -- --
"Jo sinä sait mettä syöä,
Mettä syöä, mettä juoa,
Kultaisista kuppiloista,
Vaskireunoista vaista."
Viipyi tuosta viikko j.n.e.
Orja katsovi klasista:
Hulkkuvi isäntä parka,
Hulkkuvi katua myöten
Kangastorvi kainalossa,
Viljakappanen käessä:
"Oho orjani omani!
Ota palkkasi omasi."
Orja vasten vastaeli:
"Ei piä isäntä parka,
Kun et maksanut majoilla,
Kostanut kotirikoilla;
Paha makso on Manalla,
Kova kosto Tuonelassa."[409]
Luojan ja Hiiden käsitteiden vastakohtaisuus on nähtävästi Luojan
surma-virrestä lainattua. Runon loppukohtauksen tähden, jossa orja ja
isäntä tapaavat toisensa, ei heidän olinpaikkojaan ole voitu sen
etäämmälle eroittaa kuin kahden puolen yhtä katua, ikäänkuin olisivat
eri kartanoja samassa Tuonelan kaupungissa.[410] Tämän paikallisen
eroituksen myöhempi synty ilmenee siitäkin, että se on hyvin
harvinainen ei ainoastaan Narvusin puolella,[411] vaan myös idempänä
Keski-Inkerissä.[412]
Kuitenkin juuri Keski-Inkerissä Viron orjan virsi esiintyy
kuvaukseltaan kaikista täyteläisimpänä. Sitä osoittamaan riittää
alkupuoli runoa seuraavassa Hevaan toisinnossa, jossa uusien
lisäkoristeiden ohella on huomattava myös vanha, Virossa tapaamamme
piirre: orjan kolkuttaminen taivaan ovella (31).
Oli ennen orja raukka,
Oli orjana Venaassa,[413]
Palkoilla pahoilla mailla,
Piikana pirun pesässä.
Oli vuoen, oli toisen,
Alkoi palkkoja anella.
Vaivojahan vaikutella.
Pahoin palkka maksettihin,
Pahoin palkka orja raukan,
Pikkaraisella piolla,
Kaitaisella kappasella,
Jyvällä tohukkahalla,
Ruumenel rajallisella.
Lupa orjan annettihin,
Lupa orjan, valta vangin,
Juosta Jouluna kotihin,
Pääsiäisnä pois paeta,
Paljahilla paioillahan,
Aivoin aivinaisillahan,
Parahilla pakkasilla,
Vinkeämmillä viluilla.
Orja suistui suin lumehen,
Suin lumehen, päin vetehen,
Koprin ilmahan kovahan,
Takaraivoin tanterehen.
Luoja linnasta tulevi,
On kuusi kutsaria,
Ja kaheksan kannoillista,
Viisi miestä muukalaista,
Rattahilla kultaisilla,
Vierillä hopeaisilla.
Näit tieltä orjan sielun.
Otettihin orjan sielu
Suin lumesta, päin veestä,
Koprin ilmasta kovasta,
Takaraivoin tanteresta.
Pantiin sielu rattahille,
Rattahille kultaisille,
Vierille hopeaisille.
Vietiin sielu taivoisehen,
Jumalan oven takanne,
Luojan ikkunan aloille.
Mäni aikaa vähäsen,
Kului kuuraa pikkaraisen,
Jumalan ovi avahui,
Luojan portti lonkahtaisi,
Sanoi Luoja orjillehen:
"Oi minun orjani omani!
Menkää orjat katsomahan,
Mikä usta ulvottavi,
Veräjätä vinguttavi?"
Menit orjat katsomahan:
Ollut tuossa orjan sielu
Jumalan oven takana,
Luojan ikkunan aloilla.
Sanoi Luoja orjillehen,
"Ottakaahan orjan sielu,
Viekää sielujen sekahan."
Otettihin orjan sielu,
Vietiin sielujen sekahan,
Ruumis ruumislappeahan.
Tuotihin hopeastuoli
Orjuelle istuimeksi.
Orja raukka huokaeli,
Huokaeli, henkäeli:
"Minkä tähen" j.n.e.
Toisessa Hevaan-puolisessa kappaleessa kuvataan ikäänkuin vastakohtana
orjan kuljettamiselle kultaisilla rattailla, joka siitä kyllä on
unohtunut, mitenkä ilo-isäntä tuotiin (20):
Rautaisilla rattahilla,
Kivikkoa tietä myöten.
Karjalan kannaksen toisinnoista huomattavin on eräs runoalueen
pohjoispäässä Kurkijoen tienoilla Lönnrotin kahdesti muistiinpanema,
johon myös Kantelettaren laitos pääasiallisesti nojautuu (60, vrt.
[62]).
[Minä laulan kaksi virttä
Kuin parasta seinähirttä,
Isännälle ja emännälle,
Jeesukselle, Maarialle.][414]
Lupa orjalle annettihin,
Lupa orjan, valta vangin,
Juosta Jouluna kotihin,
Pääpyhille Pääsiäiseen.
Orja suistui suvehen,
Suin suvehen, päin pälvehen,
Koprin ilmahan kovahan.
Kävi Jeesus tietä myöten,
Maariainen maata myöten,
[Viisi enkeliä perässä,
Kuusi käskyn kuulijata,
Yhdeksän on muuta miestä,[415]
Sieluja kirjoittamassa.]
Löysi tuosta orjan sielun,
[Kirjoittipa orjan sielun
Ilohuoneesen hyvähän.]
Talutettiin taivahasen,
Vietihin ilotupahan,
Avattiin hopeaportti,
Kultaportti kutsuttihin.
Tuotihin hopeatuoli,
Kultatuoli kutsuttihin:
"Istu tässä orja raukka!
Kyll' olet saanut seistäksesi,
Orjuuessa ollessasi,
Käskyläisnä käyessäsi."
Tuotihin hopeatuoppi,
Kultatuoppi kutsuttihin,
Mettä, hunnaa sisässä:
"Juoppa tästä orja raukka!
Kyll' olet saanut vettä juoa" j.n.e.
Kävi Jeesus tietä j.n.e.
Löyttihin isännän sielu,
[Kirjoitti isännän sielun
Piinapaikkahan pahaan.]
Talutettiin taivahasen,
Vietihin surutupahan,
Avattiin tulinen portti,
Tervaportti temmastihin.
"Seiso täss' iso isäntä!
Kyll' olet saanut istuakses,
Isäntänä ollessasi,
Käskijänä käyessäsi."
Tuotihin tulinen tuoppi,
Tervatuoppi temmastihin,
Tulta, tervoa sisässä,
Sisliskot sikertelevät,
Käärmehetkin kääntelevät.
"Juo tästä iso isäntä!
Kyll' olet saanut oltta juoa."
"Minkä tähen tää minulle,
[Raskahampi rankaisema,][416]
Kuin on kurjalle pojalle?" --
"Pahoin maksoit orjan palkan,
Veralla virunehella,
Saralla märannehellä,
Lyhyillä kyynärillä,
Kaitaisilla pietimillä."
Kävelee isännän sielu,
Kävelee kivikatua,
Kivitietä tellajavi.
[Tapasipa orjan hengen:[417]
"Ota, ota, orja raukka,
Paras lehmä parvestani,
Katso paras karjastani!"]
Pitkä arsina käessä,
Sarkatorvi kainalossa,
Hopea piosta piukki,
Kulta tuikki kukkarosta.
"Ota tästä orja raukka!"
"En taho iso isäntä,
[Kun et antan't aikoinasi;]
Mahoit maksella mailla,
Kostella ison kotona.
Luulit pannin painavaksi;
Ei tuo panni paljon paina,
Punni sielua punasta.[418]
Luulit riihes ripsavaksi,
Kun mun ripsi rintaluuni;
Luulit ortes ohkavaksi,
Kun mun ohki olkapääni;
Luulit partes paukkavaksi,
Kun mun paukkoi pallioni;
Pinon pitkän viereväksi,
Kun minun vereni vieri,
Sinun tietä (!) tehessäni,
Käskyläisnä käyessäni."
Tässä on myös paikallinen eroitus tehty orjan ja isännän välillä, kun
mainitaan _ilo- ja surutupa_. Vaan toisinnon lisänimitys _paha
piinapaikka_, ynnä _sielujen kirjoittaminen_ ilmaisee selvästi
uudenaikaista käsitystä. Vainajain olinpaikan eroitus on muuten
Karjalan kannaksellakin harvinainen,[419] eikä etempänä Suomen puolella
ollenkaan tavattava.
Sitä vastoin on kahtalaisen portin eroittaminen, niinkuin tässä,
toiselta puolen _hopeisen tai kultaisen_ sekä toiselta puolen _tulisen_
Karjalan kannaksella aivan yleinen ja välistä Suomen Karjalassakin
ilmaantuva piirre. Että sekin on myöhempää muodostusta seuraavien
säkeiden malliin, joissa _tuoli ja tuoppi_ eroitetaan, on helppo
huomata. Karjalan kannaksella, jossa runon johdanto on useimmiten
typistynyt tai kokonaan kadonnut, lauletaan tavallisesti kahdessa
sananmukaisesti yhtäläisessä ja vastakohtaisessa otteessa, niinkuin
seuraava esimerkki (43) osoittaa.[420]
Ajoi Herra tietä myöten,
Maariainen maata myöten,
Kanss' oli kaksi enkeliä,
Ja kolme pyhäistä miestä.
Oli orja tielle kuollut,
Suin likahan, päin vetehen,
Koprin ilmahan kovahan.
Otettihin orja raukka,
Talutettiin taivahasen,
Sielu sielusten sekahan,
Ruumis ruumisten välihin.
Avattihin kultaportti,
Tuotiin tuohon kultatuoli,
-- -- --
La laulan sanan takaisin,
Yhen värssyn väännän poisi.
Ajoi Herra tietä j.n.e.
Oli isäntä tielle kuollut,
Suin likahan, päin vetehen,
Koprin ilmahan kovahan.
Otettiin iloisäntä,
Talutettiin taivahasen,
Sielu sielusten sekahan,
Ruumis ruumisten välihin.
Avattiin tulinen portti,
Tuotihin tulinen tuoli. --
Suomen puolella on vielä mainittava omituinen porttikäsitteen kehitys.
Vanhan kansan-uskon mukaisesti ynnä mahdollisesti muiden runojen
vaikutuksesta esiintyy pyhä Pietari, erittäin Savon alueella, vaan
välistä Pohjois-Karjalassakin,[421] vartioimassa sitä porttia, jonka
päälle sielu kuvaillaan viedyn. Esimerkiksi otettakoon Eero Salmelaisen
kirjaanpano Pohjois-Hämeestä, jossa se kehtolauluna oli säilynyt 1800
luvun keskivaiheille asti (96).
Lasta nukuttaissa.
Olin orjana Virossa,
Paimenna pakanan maassa.
Tulipa lupa orja raukan
Joululle kotia mennä,
Nukkuveralla nutulla,
Hamehella hamppusella.
Kuolipa tielle orja raukka,
Vietiin sielu portin päälle.
Kysyi Kiesus Pietarilta:
"Kenen sielu portin päällä?"
Pietar vastasi vakainen:
"Siell' on sielu orja raukan."
-- "Tuokoa sielua sisälle,
Muitten sielujen sekahan."
Sielu tuotihin sisälle.
Tuotihinpa kultatuoli:
"Istu tuolle orja raukka!"
-- "Minkä tähen tämä minulle?"
-- "Sentähen tämä sinulle,
Olet saanut seisoksella,
Orjanakin ollessasi."
Tuotihinpa kultatuoppi,
Mettä, viinoa sisällä:
"Juo tästä orja raukka!"
-- "Minkä tähen" j.n.e.
-- "Sentähen j.n.e.
Kyll' olet saanut vettä juoa
Orjanakin ollessasi."
Sitten kuol' iso isäntä,
Vietiin sielu portin päälle,
Kysyi Kiesus j.n.e.
-- "Siell' on sielu ison isännän."
-- "Tuokoa sielua" j.n.e.
Tuotihin tulinen tuoli:
"Istu tähän iso isäntä!"
-- "Minkä tähen" j.n.e.
-- "Sentähen j.n.e.
Kyll' olet istunut pöyän päässä
Isäntänä ollessasi."
Tuotihin tulinen tuoppi,
Tulta, tervoa sisällä:
"Juo tästä iso isäntä!"
-- "Minkä tähen" j.n.e.
-- "Sentähen j.n.e.
Kyll' olet saanut oltta juoa
Isäntänä ollessasi."
Viimeksi painettakoon pisin Venäjän-Karjalan katkelmista (97):
Olin orjana Virossa,
Palkalla pakanamaassa.
Pahoin palkka maksettihin,
Lyhyellä kyynärällä,
Saralla hapannehella.
Niin otan orjuuesta orihin.
(Sivulla): Istutettiin
Tulisehen hinkalohon.
"Ota nyt parempi palkka!"
-- "Mahoit silloin palkan panna,
Kun riihessä remusin,
Olin olkihuonehissa,
Pyyhin hiemalla hikeä."
Siitä lähtee toinen runo, joka myös muutamissa suomenpuolisissa
kappaleissa on Viron orjan virren alkusäkeihin liittynyt (86, 90; vrt.
Kant. II. n:o 321 ja 320). Tämä on ainoa kertomaruno, johon Viron orjan
virsi muuten kuin aivan tilapäisesti on yhdistynyt.