Syötä syöttäjä hevosta,
Katso Kiivan kankaria,
Seiso yöt suka käessä,
Päivät kampa kainalossa.
Sukimisen kuvaus, johon se on liittynyt, on yleinen ei ainoastaan
hevosen, vaan myös karjan luvuissa.[60] Yhdistyksen on nähtävästi
aiheuttanut Hevosen synnyssä avuksi pyydettynä pyhimyksenä esiintyvä
Tahvanus. Esim. mainitussa itäpohjanmaalaisessa kappaleessa, jossa hän
on nimenomaan "jumala", rukoillaan:
Yöt seiso suka käessä,
Päivät vihko kainalossa;
Sui ilveksen iholle,
Kampoa kalan evälle.
Toisen säeparin Tapanin virren alusta on Ilamantsin kuuluisin laulaja
Simana Sissonen Mekrijärvellä muutamassa runon katkelmassa
tallentanut:[61]
Kovin korskui konnan ruuna,
Pätisi pahan oronen.
Virkki vanha Väinämöinen:
"En huoli hevosiani,
Sure en sukkajalkojani,
Piä en piiskasta lukua,
Huolta en kanna kannuksista."
Eräässä Etelä-Savosta löydetyssä lorussa huomataan Tapanin nimi ynnä
viittaus Tapani-pojan puettamiseen.[62]
Tahvana takuista tehty,
Sysistä, pärehen päistä.
Ruotuskin tulee vielä esille kuninkaana ja kauniin Katrinan kosijana
runossa, joka päällekirjoituksella "Katrin parannus" on luettavana
Kantelettaressa (III. n:o 3). Tässä painetussa on kosija tosin nimetön,
mutta kansanrunon toisinnoissa, joita on saatu Itä-Pohjanmaalta, Suomen
Pohjois-Karjalasta, Savosta, jopa Vermlannista, hän on säännöllisesti:
_Ruotus kunnotar kuningas, Ruotuksen, Ruotusten tai Ruotoloin
kuningas_.[63]
Että Tapanin virsi on aikoinaan ollut Itä-Suomessa tunnettu, todistaa
kuitenkin paraiten sen olemassa olo sekä Venäjän-Karjalassa että
Länsi-Inkerissä, joihin molempiin paikkoihin se on voinut kulkeutua
ainoasti Suomen Karjalan kautta.
Eteläisin venäjänkarjalaisista kappaleista on Europaeusen Repolassa
kirjaanpanema,[64] johon paitsi Joukahaisen nimeä on sekaantunut
sukataika Lemminkäis-runoista.
Tuopa nuori Joukahainen
Oli hevon juotannossa,
Katsonnossa konkarinsa,
Keksi tähen taivoselta,
Pilk[an] pilvien lom[alta].
"Itse Ruotus juotto'ose,
Katso'ose konkaria,
Tämän päivyen perästä.
Nyt meill' on parempi valta,
Nyt meillä Jumala syntyi."
Pisti puukon pöytähänsä,
Suan seinähän sivalti,
Painoi harjan patsahasen:
"Äsken on toet totesi,
Valehettomat vakasi,
Kuin veitsi vesottunevi,
Suka hurmehin tulevi,
Harja verta vuotanevi."
Jo veitsi j.n.e.
"Äsken j.n.e.
Kuin on härkä ammunevi,
Jok' on syöty mennä vuonna,
Kesä(!) kenkinä pietty,
Nahka talven tallailtu."
Rupei härkä ammumahan,
Pääpässi pölöttämähän.
"Jo nyt on toet totesi,
Valehettomat vakasi."
Toinen kappale on Aunuksen ja Vienan läänin rajoilta Akonlahdesta
Lönnrotin löytämä.[65] Niinkuin mainittu, on se Luojan virren loppuun
irtonaisesti kiinnitetty. Toimivaa henkilöä nimittämättä se alkaa
säkeillä:
Juotti Ruojuksen hevosta,
Katon (!) Kiiv[an] konkaria.
Muuten se ei sanottavasti eroa edellisestä. Suka ja harja on siitä
kuitenkin pois jätetty:
Kuin veitsi vesottunevi,
Kuin vesot lehittynevi.
Sitä vastoin on härän jälkeen lisätty vielä kolmannen ihmeen vaatimus,
nähtävästi Kilpakosinta-runon vaikutuksesta:
Kuin nosse(!) halli haukkumahan,
Linnan lussi luukkamahan.
Tapanin nimeä ei ole Latvajärven Arhipankaan toisinnossa tallella,
vaikka siinä alkuosa virttä on erittäin eheänä säilynyt. Myöhempiä
lisäyksiä tässä ovat: marhaminnan maahan heittäminen Itkevän purren
runosta, joka alkaa Väinämöisen hevosen etsinnällä; Ruotuksen istuminen
pöydän päässä paitasillaan Katrin ja Hannuksen runosta;[66] sekä
loppusäkeet, jotka kuuluvat edempänä esitettävään Viron orjan virteen.
Ruotus oli ennen semmoinen mies, että koko maailma häntä palveli. Pani
kerran palvelijansa hevosta juottamahan.
"Menes oro juottamahan,
Laukki laineuttamahan,
Avennosta talvisesta." --
Eipä juo heposen varsa. --
Katsoi kerran kaivohonsa,
Toisen kerran päänsä päälle,
Keksi tähen taivoselta,
Pilkan pilvien raolta.
Nousi oron --
Nousi laukon lautaselle.
Ajoi juoksulla kotihin,
Samolla pihalle saapi,
Heitti maahan marhaminnan,
Hietahan helyt heposen,
Pian pistäkse tupahan.
Ruma Ruotus paitulainen,
Syöpi, juopi pöyän päässä,
Päässä pöyän paioillahan
Aivin aiminaisillahan.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tämän päiväsen perästä
Ruoki en Ruotuksen hevosta,
Katso en --[67] kankaria;
Itse Ruotus ruokkikohon,
Katsokohon kankaria.
Jo meill' on parempi valta,
Jo on tähti taivahalla,
Pilkka pilvien raossa.
Pahoin maksoit orjan palkan,
Raatajan rahanalaisen,
Lyhyellä kyynärällä,
Saralla venytetyllä."
Ihmeet tästä kappaleesta kokonaan puuttuvat, mutta härästä yhdessä suan
kanssa Arhippa lauloi Lemminkäisen surma-virressä.[68]
Niinkuin on mainittu, hän Castrénille esitti Tapanin virren aivan
erikseen. Kuitenkin on juuri Arhippa paraiten valmistanut Lönnrotin
yhteensovitusta siirtämällä pöydän päässä istuvan Ruotuksen myös
Saunanhakuvirteen. Tässä hän lisäksi on säilyttänyt Tapanin nimestäkin
jäljen säkeessä:
On talli Tapomäellä.
Tapanin virren liittymisen toiselta puolen. Lapsenetsintä-virteen on
tehnyt kiinteämmäksi eräs Uhtuenpuolinen runo, jossa lapsen katoamisen
yhteydessä ilmaantuvat seuraavat säkeet:[69]
"Mitä hirnut Hiitten ruuna,
Päriset pahan hevonen?"
"Sitä hirnun Hiitten ruuna,
Vietiin poika polviltasi."
Että Lönnrot on osannut oikeaan, kun Cajanin kirjaanpanoa noudattaen
asetti Tapanin virren mainittujen Luojan virren kappaleiden väliin,
todistavat osaltaan myös Varsinais-Inkerin toisinnot. Hevaan puolella
myöhemmin löydetyssä viidessä kappaleessa se aivan säännöllisesti
seuraa Saunanhaku-virttä. Painettakoon siitä rinnan kolme toisiaan
täydentävää kirjaanpanoa.[70]
A. (Saunanhaku edellä; sam. B, C).
Tahmana hengoisten herra,
Ruokki Ruotuksen heposta,
Yöt seisoi suka piossa,
Päivät kampa kainalossa.
Meni juotolle hevosta,
Jortanaisesta joesta,
Heraisesta lähtehestä.
Ei juo oro joesta,
Laki ei vettä lainehesta.
Tahmana hengoisten herra:
"Miks' et juo oro joesta?"
Oro kielillen panihen:
"Sill' en juo joesta vettä,
Kuun kuva jokehen paistoi,
Päivän tähti lainehesen;
Rannat on täynnä käärmehiä,
Pohja mustia matoja;
Huuhtoit huorat huntujansa,
Ripakat rapakkojansa,
Renkimiehet reppujansa."
Tahmana hengoisten herra
Sanoin laati, suin läkäsi:
"Äsken lie toet sanasi,
Vanamoittavat (!) valasi.
Iske veitsi pöyän päähän;
Kun veitsenpää vesoittuu
Vesasin kultaisin,
Lehin hopeaisin."
Iski veitsen pöyän päähän,
Ja veitsenpää vesoittui j.n.e.
Tahmana hengoisten herra:
"Et sinä Jumala mulle!
Jo mulle Jumala syntyi
Tänä huomenna varain,
Heinille lumekkahille,
Kakroille jääkkähille,
Oron suuren soimen luokse,
Kaaron karsinan etehen."