1.
Onneton olen minä oltuani,
Onneton tähän kylään tultuani.
Onnettomaksi olen minä luotu,
Eik' ole minulle ilopäivää suotu.
Turvoa ei ole siellä eikä täällä,
Enempi kun linnulla lentonsa päällä.
Maailma minua paljoki vaivaa,
Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa.
Ystäväni on myös ynsiäksi tullut,
Kun hän on maalimalta juttuja kuullut.
Kukas sinun eksytti rakkauen tiellä? --
Tule, tule kertaksi luokseni vielä!
Muistatko muinen, kun karjassa käytiin,
Ahosilla asueltiin, leikkiä lyötiin?
Päivä se paisti ja pienet kukat loisti;
Kukatki ne ketosilla iloamme toisti.
Sinusta ja minustapa lintusetki laulo,
Ääni se kuulu ja helinä se kaiko.
Minä olin likan alku, siivo ja kainu,
Murehesta paljo en tietä'kään tainnu.
Sinä mua kutsuit morsioksesi,
Suloutta täynnä oli syämesi.
Syämesi oli kuni palava tuli;
Kukas sen nyt kylmäksi tulevan luuli!
Enkä minä itselleni näin luullu käyvän;
Ikäväni kestää kuolemapäivään.
Toivoni on rauennut, mennyt juur tyhjään,
Ei ole enää mulla ilopäivää yhtään.
Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla,
Lentävä lintunen taivahan alla.
2.
Mieleheni muistuvat muinaiset ajat,
Isäni ja äitini ilotäyet majat.
Olin minä tytön taimi koria kun kukka,
Joka pojan päällen en katsonutkaan.
Koriana kävin minä eestä ja takaa,
Mieleni oli ilonen ja murehista vapaa.
Muistanpa vielä, kun marjassa käytiin,
Mansikoita syötiin ja leikkiä lyötiin.
Linnut ne laulelivat metsien päällä,
Meistä he laulelivat siellä ja täällä.
Toisinaan kun tuli tuiskuset ilmat,
Satehiset viikot ja ankarat kylmät.
Tupa oli lämmin ja kamari oli kaunis,
Kamarissa maito ja voi ja leipä valmis.
Ei ole ajat enää niinkun olit ennen,
Entiset ajat ovat olleet ja menneet.
Nyt ei ole siaa mulla siellä eikä täällä,
Enempi kun lehellä liukkaalla jäällä.
Woi kuinka tyttöparan onki minun käynnä,
Muretta ja surua on syämeni täynnä.
Ilopäivä on mennyt ja kohta ikä katkee,
Eik' ole joka minun murehista kätkee.
Wuoteni kulki, kun virtanen vesi;
Mikä mulla tullee viimenki esiin.
3.
Ei oo mulla muretta ja ei oo huolta mitään,
Maailma se murehen nyt minusta jo pitää.
Maailma hullaa, mitä vaanki hollaa,
Waan puhas likka ma taianki olla.
Mitäs minä tuosta suren, likka nuori, nätti.
Jos minun poika jätti viinanjuoja ratti? --
Tämän kylän pojat minä tervassa keitän,
Toisen kylän pojille ma toivoni heitän.
Tämän kylän pojat minä touheen lykkään,
Muunlaiset olla pitää, joista ma tykkään.
Ennen minä liikutan rihmaa ja neulaa,
Ennenkun tämän kylän poikia seuraan.
Ennen minä liikutan likasia puita,
Ennenkun ruman pojan laihoja luita.
Ennen minä nokisia pölkkyjä kannan,
Ennenkun ruman pojan suuella annan.