W. 1839. Kesäkuulta.
"Suru Runot"
"Herran Kirkkoherran Iin pitäjässä, _Herran Hendrik Suntin_ Kuoleman
ylitse, joka tapahtui 30 päivänä Heinäkuussa vuonna 1797; kirjoitettu
Kellossa 12 päivanä Elokuussa."
(Lisää Toukokuun osaan.)
Näin on kutsunut Jumala,
Kirkkoherran kiirehtinyt:
"Tule nyt lepotupahan,
Ilon rauhan nautintohon,
Rauhan kansan kaupunkihin, 125
Nyt on aika aivottuna,
Määräpäivä päätettynä,
Koska terveys meneypi,
Woima kerran kehnoneepi,
Ett' on ruumis runneltuna, 130
Wiran reisuissa revitty,
Lapin kylmissä' kylissä,
Waivan maassa matkustaissa,
Monen tuiskun tuntemassa,
Monen myrskyn myrnehissä, 135
Niin nyt sielun sen eestä
Siirrän taivahan talohon.
Suuren tuskan tuntematta,
Tauin kiintiän kivutta."
Sillon kuolema kovilla 140
Kerran koski kourillansa,
Luojalta luvan kysynyt,
Wallan saanut vanhemmilta,
Nopiasti poies nouti
Surun lakson laitumelta, 145
Teki matkankulkevalle
Parahimman palvelluksen.
Waan jos hoitajat hopulla
Kuolemalla kutsutahan,
Meiltä lentävät lepohon, 150
Esimiehet ennättävät;
Niin ei tarves lesken huolla,
Surun alla surkastua;
Lupaus luja Jumalan
Warsin vahvana pysypi: 155
Että lesket leivän saavat,
Lapset rakkahat ravinnon,
Waikka kuohupi meressä
Aalto vahva vallinlainen,
Toinen työntypi jälessä, 160
Kolmas koko kuohun tuopi.
Niin on ihmisten elämä
Täällä kyynelten kylässä;
Koska vaiva vastustapi,
Kova onni kohtajapi, 165
Ei se yksinään yritä,
Kule ilman kumpanitta.
Waikka voipi voimallisen
Eeskatsomus enämpi,
Joka aallot ankarimmat 170
Asettapi armollansa,
Ompi orvoilla isänä,
Lepy lesken hoitajaksi,
Hyvin kaikille tekepi,
Hyvin kaikki katselepi. 175
_Jälkimaine_. Edellinen runo on (k. v. 8) tehty Kellon kylässä Iin
pitäjässä, ensimmäinen Oulun kaupungista pohjaiseen päin. Tekiän
nimeä emme tunne, muuten todistaa itse runo hänen talonpoikaisesta
säädystä olleen.