Tässä näytelmässä esiintyvällä oudolla kielten sekoituksella on
erikoinen tarkoitus, joka on silmällä pidettävä, mutta noudatettava
ilman minkäänlaisia liioitteluja. Sekä venäläinen, ruotsalainen että
suomalainen ovat korkealla sivistyksen tasolla. Tekijää on
kiinnittänyt, paitsi komedian ja tragedian sekoitus, myöskin halu
kuvata, miten eri tavalla eri kansallisuuteen kuuluvat ihmiset
suhtautuvat sellaiseen tapaukseen kuin näytelmässä esitettyyn.
Venäläinen tahtoisi, että koko juttu heti painettaisiin alas, että
nimismies edelleen kaikessa rauhassa jäisi virkaansa hoitamaan.
Suomalaisruotsalainen Leander, tuo miellyttävä, jäykkä virkamies, ei
voi mitenkään suostua semmoiseen tuumaan, hänen täytyy vähintäin saada
ottaa ero virastaan. Suomalainen nainen taas edustaa näiden rinnalla
nuorinta, ennakkoluulotonta, vapaata, valoisaa elämän katsomusta. Nämä
kolme, Suomessa alinomaa toisiansa kohtaavaa kansallisuutta ovat
esitettävät mitä suurimmalla huolella. Ei saa tahallaan tavoittaa
koomillisuutta, vaan pitää mielessä henkilöjen sivistystä ja samalla
kansallisia ominaisuuksia. Venäläinen on vilkas, käsiänsä liikutteleva,
niiden avulla selittelevä,--ruotsalainen taas jäykkä, liikkumaton,
mutta sitä miellyttävämpi johdonmukaisuudessaan ja lain
kunnioituksessaan. Kielen murteellisuutta ei saa liioitella. Kun jäykkä
ruotsalainen, joka ei koko näytöksen traagillisimmissakaan kohdin ole
päästänyt liikutustaan näkyviin, vihdoin viimeisissä sanoissaan taittuu
ja joutuu tunteiden valtaan, on se esitettävä niin, että tuo taittumus
tuntuu järkyttävältä. Venäläistä esittävän henkilön pitää välttämättä
jonkun verran tuntea venättä ja venäläisiä. Tärkein kohta on saada
esille venäläisen rajatonta ihmettelyä sen johdosta, että hänen
ystävänsä nimismies ei sano voivansa jäädä virkaansa, puoli, joka
erikoisesti kuvaa venäläistä kansallisluonnetta suomalaisen ja
ruotsalaisen rinnalla.
Näillä edellytyksillä saa kappaletta näytellä vapaasti kaikissa
tilaisuuksissa, missä tulot käytetään yleishyödyllisiin tarkoituksiin.