Mutta miehen elämä ei ole laulua ja ilonpitoa, vaan parhaastaan työtä
ja tointa. Siinä hänelle varttuu toimitarmoa, älyä ja voimaa, siinä
ilmestyy hänen kunniansa ja kauneutensa. Kuulkaa kuinka vankka mies
laatii majan korpeen; hänen ei sovi itsensä siitä kerskata, hänen
vieraansa uuden talon katsojaisissa laulaa:
Sanelen salituvista,
Saajasta salitupien,
Isännästäni iloitsen,
Jok' on saanut suosta suojan,
Ko'in korvesta kokenut,
Hirret hirmulta mäeltä,
Ruotehet romeikolta,
Malat marjakankahilta,
Sammalet sulilta soilta.
Usein hyvän isännän
Jäänyt on kinnasta kivelle,
Hattua havun selälle,
Saahessa tätä salia,
Kammaria kalkuttaessa.
Usein hyvä isäntä
Noussut on nuotiotulelta,
Havannut havusialta,
Havu pään on harjaellut
Hirsiä hakattaessa,
Kartanoa tehtäessä.