Säännöllisissä oloissa neidosta tuli morsian, hänen tuli jättää isän
koti mennäkseen uuteen. Tärkeä askel hänelle itselle. Ikäviin oli
myös jättävä kotolaisensa erotessaan, hän kodin kauno ja ilo. Ainakin
neito itse tunnustaa:
Kenpä kielin laulanevi
Tämän harjun hartehilla,
Kun tämä kana katovi,
Punapuoli pois menevi?
Katoo luuta laattialta,
Tuopinkorvat tummenevat;
Tämä linna liikahtavi,
Jääpi sulhoset surulle,
Partasuut pahoille mielin.