Naiminen on pojalle verrattain vähemmän tärkeä kuin neidolle.
Tarvitseepa sentään hänkin kainaloisen kanansa, taloonsa emännän.
Hän kosii, tulee sulhoksi, viettää häitä -- ja niistäkin asioista on
lauluilla paljo puhuttavaa.
Wähän toista laatua ovat tyttöjen laulut. On heilläkin kuvitelmansa,
onnen unelmansa, mutta niissä on oma kaino, vieno, viaton värinsä.
Huoletonta on elämän aamusella olo; ilo syntyy itsestänsä, riemu
suuri vähäsestä.
Mitä me tytöt suremme,
Kuta hullut huutelemme?
Ei meitä veroista vieä,
Ei oteta maanotoista;
vasket vieähän veroista,
Oravaiset maanotosta.
Olkaamme tytöt yhessä,
Laulakaamme laatusasti,
Tanssikaamme taitavasti.
Tuota kullat kuuntelevi
Ulkona oven takana,
Hatut kaikki kainalossa --
Ei tohi tupahan tulla:
Tuostapa ämmät äkkäjäisi,
Koukkuleuat kokkajaisi.