Raskas on pojanki ero kodista. Enemmän näkyy sentään koti ja
kotilaiset eroa pahaksuvan, kuin itse eroava; ei hän ainakaan
suruansa sanoin tunnusta. Siinä huomataan ylpeää itsetuntoa.
En tieä poloinen poika
Tällä inhalla iällä,
Minne vieähän minua
Näiltä pieniltä pihoilta,
Ison luomilta eloilta.
Kun tämä kave katovi,
Emon tuoma erkanevi,
Ilo ilmalta katovi,
Laulu maalta lankiavi,
Jääpi emoni itkemähän,
Ikävöimähän isoni. -- --
Ei ne neidotkaan iloitse -- --
Saapi lintuset levätä,
Oravaiset olla jouten j.n.e.