mutta hänessäpä herää itsetunto ja hän lausuu ylväästi: Waan ei suonut suuri Luoja Soille sotkuportahiksi. Enkä sinnes suohon sorru, Kunnes kannan kahta kättä, Wiittä sormea viritän. Wiel' on suolla suuri honka, Jaloin päällä käytäväksi.