Suru painaa leimansa ihmisen olentoon ja muotoon, sillä on selvät
tunnusmerkkinsä:
Kukistansa tuomi tuttu,
Astunnastansa anoppi,
Nato tyhjän nauramasta.
Tuost' on tuttu huolellinen:
Huokaellen huoles käypi,
Laulellen halunalainen.
Uni ei tule usein
Huolellisen huonehesen,
Haastata ei huolellista,
Haukota halunalaista.