Vuorella kaikuuvi riemu ja soitto
Helluntain kelmees yössä,
Ilosest karkelee nuorison liuta
Laattial kallioisel,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Mailmojen äärihin kantaavi silmä
Öiseltä kunnahalta,
Kaukaiset kylät ja kylien pellot
Vuorelta korkeelt nähdään,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Kuvataan seitsemän kirkkojen tornit
Vaalean taivaan rannalt
Ilosen nuorison kirkkaisin silmiin
Tulisel kalliolla,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Äänetön, hopeakiiltävä virta
Laaksossa kärmeileevi.
Pinnalla lentelee kirkuvat sorsat
Öisessä lemmen-leikis,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Öillisten liekkien lumovas loistees
Nähdessään neidon kasvot
Nyt moni poikainen polttavast tuntee
Lempensä ensimmäisen,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Nyt moni neitonen, kylmänä ennen,
Riutuen katsahtaavi
Puolehen poikaisen vaisuna yönä
Tunteilla armahilla,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Viidassa kuiskaavat kultasten kieltä
Impi ja nuorukainen,
Vannotaan ijäistä uskollisuutta
Koiviston tummas kohdus,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Toiset he karkelos kalliol väikkyy
Kimmeän viulun soides;
Helisee viulu ja tienohin ympär
Ihana kaiku virtaa,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Mistä on ruskeatukkanen neito
Rinnoilla pyöreillä,
Hän, joka karkelee sylissä poijan,
Hartevan nuorukaisen,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen?
Neito on kylästä vieraasta tullut
Tuulisen järven saarest.
Kas kuinka poskilla purpura hehkuu
Karkelos kalliolla,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Mistä on neitonen hoikka ja kaino
Silmillä sinisillä,
Hän, joka karkelee sylissä poijan,
Ilosen nuorukaisen,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen?
Kotonsa pohjosel rinteel on tuolla
Himmeän koivun varjos.
Kas kuinka kiharans karkelos liehuu,
Karkelos kalliolla,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Mutta nyt heikenee riemu ja soitto,
Vaalenee immen kasvot,
Niinkuin jo päivä tuol itäisel reunal
Kuusien tutkaimilla,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Leikistä lähtevi nuorison liuta
Kultasta tietä käymään.
Seisoo jo sillalla tuomien tuoksus
Kiiltävän virran partaal,
Helluntai-yön helavalkean sammues
Tuol vuorella äänettömällä.