[1] Alkukielellä, sen ajan omituisella kirjoitustavalla kirjoitettuina,
olivat säkeet seuraavat:
Så höga dygders pracht man måste billigt prijsa;
hvi skall jag ejmed macht uppstämma ock min vijsa
i Amaryllis chor, som allt på Runsals
ö sin får har vallat här alltsedan Noachs sjö!
Men om jag säija får hvad nu mit sinne tränger,
then ganska, herdeflock, som lustigt här omsvänger,
en samfält tanka har: thet är Helenas prijs;
hon lef i hundra åhr, som i ett paradijs!
Och sist i ålders dar, när sachtlig döden stundar,
lijksom en månljus natt far öfver rosenlundar,
en slächt av barnbarnsbarn, så tät som Runsals skog,
lyck' hennes ögon till i en behaglig ro!
[2] Tähän aikaan tarkoitettiin yhä vielä hyvin monesti Suomella vain
maan lounaisosaa, Varsinais-Suomea.
[3] Tarkoittaa erästä silloin hyvin tunnettua Dalinin satua.
[4] Ruotsissa sanaleikki: riksens ständer, riksens tänder, jota ei saa
suomessa näkyviin.
[5] "Lagercrantzin vapaaehtoiseksi joukoksi" sanottiin nuoria
aatelismiehiä, jotka valtiopäivillä saivat aikaan melua
ritarihuoneessa.
[6] Sydän haavoitettu jos ilmi tois
kaipuunsa, pelkonsa, eri tuntehet vois
kaikk' kuvata eteen silmäinne kaunoisten!
Eeva, -- teit' lemmin ma liiaksi teistä laulaaksen'!
[7] Kauniina, ylväänä kun ruusu tuoksuu, hymyy,
Ei huomaa se kuink' kyy kateena ruohoon lymyy.
[8] Kaikki päivämäärät vanhan luvun mukaan.
[9] Oh, mitä, vanha rähjä.
[10] Senaikuiset suomalaiset tunsivat sen asian paremmin, koska he sitä
pitivät tärkeämpänä kuin saksalainen elämäkerran kirjoittaja näyttää
pitäneen. Luultavasti on V. von Ense tullut siihen johtopäätökseen
siitä syystä, että Eeva Merthen oli liian ylpeä pitääkseen ylpeän
skotlantilaisen suvun, varsinkaan lordimarsalkan nimeä, ja mieluummin
säilytti omansa. Avioliitto oli morganaattinen.
[11] Af grå berg, ruotsissa sanaleikki, samaten kuin seuraavissa
lauseissa _Sten_ ja sten (kivi) sanoissa.
[12] Kiitos perunoista ja sianlihasta ja kiitos sianlihasta ja
perunoista.
[13] Alkukielellä kvickt ja prompt. Suom. muist.