Hän puristi miehensä kättä ja palkitsi hellästi hänen hyväilynsä.
Sen enempää he eivät illan kuluessa puhuneet siitä asiasta, mutta
seuraavana iltana paloi, samoin kuin edellisinäkin jouluina, salissa
iso joulukuusi ja raskas paino, joka oli niin kauan rasittanut heidän
kotielämäänsä, haihtui iloisten, onnellisien lastenäänien helinästä. Ja
kun Erland katsoi vaimonsa silmiin, jotka säteilivät ilosta, vaikka
huulilla häilyi suruinen hymy, niin tunsi hän, ensi kerran sitte Yrjön
kuoleman, ikäänkuin hengähdyksen ikuista vanhurskautta, aavistuksen
siitä tasapainosta, joka ylläpitää kaikkia, salaisesta, sovittavasta
voimasta, joka mahtavan pohjavirran lailla vie elämätä eteenpäin ja
joka nyt kohoittavalla voimalla koetti vetää heitä sinne, jossa he
suuremmassa ja syvemmässä merkityksessä taas löytäisivät pojan, jonka
he olivat kadottaneet.