»Oma löydetty», vastasi Nancy nauraen. »Vielä kerran, järjestysmies!»
Taaskin kieri dollari ilmassa hänen kätensä näpsäytyksestä.
»Vaakuna!» huusi järjestysmies.
Kimallellen dollari putosi maahan, ja uudelleen keräytyi miesparvi sen
ympärille.
»Numeropuoli taaskin!» luikattiin. »Neiti voittaa. Numeropuoli on
teidän, neiti.»
»Yksi kummallakin, järjestysmies», huusi tyttö. »Oletteko valmis?»
»Mutta mistä tiedän», valitti järjestysmies, »että hän alistuu
ratkaisuun, jos hän häviää? Mistä tiedän, että hän tulee alas ja
antautuu, jos minä voitan?»
»Mistäs hän tietää», huomautti Nancy puolestaan, »että _te_ alistutte
ratkaisuun, jos hän voittaa?»
»Minä sanon, mistä se tiedetään», huudahti Jerry Aiken äkkiä Nancyn
takaa ikkunasta. »Siitä, että luotan Numero Kymmenen kunniantuntoon. Ja
Numero Kymmenen saa uskoa, että minä olen rehellinen pelaaja.»
»Oikein puhuttu, naapuri», kiljuivat Numero Kymmenen miehet. »Te
luotatte meihin, ja me luotamme teihin. Sallikaa neidin heittää, Bud!»
»Olkoon menneeksi», myöntyi järjestysmies. »Se ei ole oikein eikä se
ole laillista; mutta minä pysyn sanassani. Tavalliset lait eivät ole
sovitettuja Numero Kymmentä varten. Heittäkää kolikko!»
»Nyt se lähtee», vastasi Nancy, hypistellen viimeistä, kolmatta
dollaria. »Jos voitatte, tulee hän alas ja antautuu vangiksi. Jos
te menetätte, saa hän lähteä ihan vapaasti. Mitä sanotte, pojat? Ja
jokainen teistä, jolla on häntä vastaan kaunaa, hautaa sen kaunan. Onko
oikein ja rehellistä?»
»Olkoon niin», virkkoi Grogan. »Minun leukani on hellä, ja monet muut
ovat saaneet vieläkin pahempia kolhaisuja. Mutta hän otteli miehen
lailla, ja hän saa miehen kohtelun. Minä ainakin olen hänen puolellaan.
Viskatkaa, neiti!»
Kierivä kolikko kohosi ilmaan korkeammalle kuin edelliset. Se loittoni
lyhdyn välittömästi valaisemasta piiristä, katosi ylhäällä vallitsevaan
pimeyteen, tuli pyörien jälleen alaspäin, välkkyi valokehässä, ja
järjestysmies huusi toisen kerran: »Vaakuna!»
Raha tipahti hiekkaan.
»Numero taaskin!» kiljui miesparvi ällistyneenä. »Numero kolmasti
peräkkäin!»
»Katsokaahan kolikon toista puolta», murahti järjestysmies. »En usko,
että niissä dollareissa on vaakunapuolta lainkaan.»
»No no, järjestysmies, nämä kaikki ovat oikeata rahaa. Ja mies saa
lähteä vapaasti.»
»Järjestysmies», huusi tyttö ylhäältä, »olette hyvä voittamaan, mutta
menetätte paljon».
Järjestysmies kohosi tilanteen tasalle. Hän tempasi hatun päästänsä ja
kumarsi syvään.
»Neiti», sanoi hän, »tämä ei ollut tänä iltana ensimmäinen kerta,
jolloin tuotitte minulle ikävyyttä, ja minulla on aavistus, ettei se
ole myöskään viimeinen. Mutta tämä Smith on vapaa mies.»
Hän kääntyi miesjoukon puoleen.
»Menkää asuntoihinne nukkumaan!» kehoitti hän. »Numero Kymmenessä on
ollut jo kyliksi selkkauksia tämän illan osalle.»
Joukko hajaantui varsin mielellään, mutta poistuessansa vilkuili
jokainen taaksensa, pälyillen siellä mahdollisesti hiipivää miestä —
hiljaista, pitkäkannuksista.
Nancy kääntyi takaisin ikkunaan päin ja meni jälleen sisälle.