»Jerry», virkkoi tyttö äkkiä, »teissä on suunnilleen sata prosenttia
miestä. Kättä sen päälle.»
»Kiitos»,-vastasi Jerry Aiken venytellen. »Selvittäkää minut tästä
liemestä, ja jääkööt kehumiset sikseen.»
»Smith!» karjui järjestysmies Bud Levine. »Myönnän teille vielä
tilaisuuden tulla alas ja antautua. Älkää olko hupsu! Nyt teitä ei
syytetä paljostakaan muusta kuin rauhanhäiritsemisestä, mutta jos
vastustatte, kun teidät pidätetään, ryvetytte pahan kerran.»
»Sitäpaitsi ryvetän häntä minäkin puolestani», lisäsi joku.
»Ja kun lain koura teidät hellittää», uhkasi toinen, »tulee minun
vuoroni, Smith».
Mutta kaikki huudot vaimenivat, kun ikkunaan, johon kaikkien silmät
olivat tähdätyt, äkkiä ilmestyi valkea hahmo ja Nancy Scovil seisoi
lyhdyn hohteen kirkkaasti valaisemana.
»Tulkaa alas!» pyysivät miehet. »Tulkaa alas nyt, kun kerran olette
vapaa!»
Mutta tyttö astui viettävän katon räystäälle ja hymyili heille
herttaisesti.
»Järjestysmies Levine», sanoi hän, »suvaitsetteko puhella kanssani?»
»Aiotteko hieroa sopimusta hänen puolestaan?» tiedusti järjestysmies,
tullen näkyviin.
»Aion, järjestysmies. Koko tämä selkkaus on saanut alkunsa minusta.»
»Arvasin sen», äänsi järjestysmies hampaittensa välitse. »Minulla on
koko ajan ollut se käsitys, että kaiken tämän takana piilette te.»
»Tavoittamanne mies on ystäviäni. Järjestysmies, hän tuli kaupunkiin
hankkimaan jotakin minulle.»
»Florida-vettä!» pamautti Bud Levine.
»Eikä hän aloittanut sitten seurannutta mellakkaa.»
»Mutta senjälkeen hän on tehnyt aika kaunista jälkeä!» huudahti Levine.
»Hän ei ole tehnyt mitään rikoksia», intti tyttö.
»Mutta hän on kolhinut useita päitä rikki», huomautti joku.
Sutkaus sai palkkioksensa ähkäisyn.
»Hyvät herrat», huusi Nancy, »haluaisin ehdottaa teille onnenpeliä».
»Antakaa kuulua, neiti!»
»Tämä mies, jota vaaditte käsiinne, on täällä sisällä, epätoivoisena
ja aseistettuna. Jos yritätte vangita hänet väkisin, maksaa se enemmän
kuin rahalla voidaan korvata.»
»Ei se ole mikään hauska puuha», myönsi järjestysmies, »mutta se on
suoritettava. Minkälainen on teidän ehdotuksenne?»
»Heitetään arpaa dollarin kolikolla, järjestysmies, ja jos te voitatte
kaksi kolmesta heitosta, tulee hän alas ja antautuu nostamatta
sormeakaan ketään vastaan. Mutta jos te menetätte, saa hän poistua
vapaana.»
Järjestysmies kynsi korvallistaan miettivästi.
»Se ei ole lainmukaista», huomautti hän.
»Eipä kyllä», vastasi tyttö empimättä, »mutta se on rehellistä
peliä». Hän korotti ääntänsä, joten kaikki muutkin kuulivat. »Pojat,
hyväksyttäkö te ehdotukseni?»
Ja vastaukseksi kajahti heti huuto:
»Varmasti hyväksymme. Heittäkää kolikot, neiti!»
Sillä miehiä viehätti kohtauksen näytelmällinen puoli.
Nancy otti esille joitakuita kolikoita.
»Kas näin. Kolme dollaria. Minä viskaan ne ilmaan niin että ne pyörivät
ja putoavat sinne maahan. Te, miehet, saatte valita, kumman puolen
rahasta tahdotte, tai järjestysmies saa tehdä sen puolestanne. Oletteko
valmiit, Numero Kymmenen miehet?»
»Olemme!», huusivat he.
»Kumman puolen haluatte, järjestysmies Levine?»
Mutta raha voidaan viskata ilmaan niin, että se putoaa maahan se puoli
ylöspäin, kumman viskaaja haluaa. Järjestysmies oli päättänyt, ettei
häntä niin yksinkertaisesti saataisi ansaan.
»Heittäkää se ilmaan!» kehoitti hän. Häneenkin tarttui tilanteen henki,
eikä häntä muuten kovin suuresti haluttanut käydä ahdistamaan suojassa
olevaa aseistettua ja epätoivosta miestä. »Minä valitsen rahan ollessa
lennossa.»
»Kas näin sitten.»
Heilauttaen kättänsä ja näpäyttäen peukalollaan Nancy sinkautti kolikon
korkealle, niin että se pudotessaan alaspäin pyöri ja välähteli kuin
tuliperhonen.
»Numero!» huusi järjestysmies, kun raha oli ilmassa korkeimmillaan.
»Numero on teidän voittonne», vahvisti tyttö.
Välkkyen kiiti kolikko alaspäin ja putosi hiekkaan hiljaa sirahtaen,
mikä kuului miesten jännittyneinä pidättäessä henkeään.
Heti kumartui pieni ryhmä sen puoleen, ja sitten kajahti luikkaus:
»Numero! Numeropuoli päälläpäin. Bud voittaa.»