Vaunuilla Bulgarian kautta.
Tatar-Basardjikistä jatkuu tosin rautatie jonkun matkaa Surambergin
kylästä (1886) poispäin, mutta kun tie Sofiaan kulkee Maritzan toista
eli vasemmanpuoleista rantaa pitkin, on välttämätöntä hankkia itselleen
kyyti jo ensinmainitussa kaupungissa. Tatar-Basardjikin Tonavan
varrella olevaan Lom Palankaan yhdistävä alue on 25 ruotsinpeninkulmaa
pitkä ja kulkee Itärumelian yhden osan kautta ja Bulgarian halki.
Elokuun 22 päivänä kello puoli 8 aamulla olivat nelivaljakkovaununi
hotellin portin edessä valmiina. Ajuri, jonka nimi oli Arristo, oli
lujarakenteinen bulgarialainen, puhui tattarinkieltä, oli kohtelias,
ystävällinen ja hilpeä, mitkä olivat hyviä ominaisuuksia, kun meidän
nyt piti kahden matkata Bulgarian seutujen läpi. Nuo neljä hevosta,
jotka olivat valjastetut rinnatusten, olivat pienet ja rumat, mutta
väkevät ja kestävät. Mitä vaunuihin tulee, niin saattoi sen
lukemattomista vikaumista käsittää, että se oli monta vuotta ollut
käytännössä. Ne olivat tavattoman kömpelötekoiset, kuomilla sekä
etu- ja taka-istuimella varustetut. Matkalaukkuni kiinnitettiin
etu-istuimelle, ja minulla oli erinomaisen mukava paikka avaralla
taka-istuimella. Tie oli tosin suurimmaksi osaksi kivistä ja
kuoppaista, mutta vaunujen lujat vieterit ja pehmeät patjat huojensivat
sysäyksiä.
Kun kaikki oli järjestyksesssä, istuuduin vaunuihin, otin hotellin
isännältä jäähyväiset, annoin merkin Airistolle, joka lujalla
piiskan-lyönnillä saattoi vilkkautta hevosiin. Vaunut vierivät nopeasti
Tatar-Basardjikin kapeita katuja pitkin; matkustajat, joita kohtasimme,
pysähtyivät töllistelemään, kauppiaat kurkistivat puotinsa akkunoista,
joukko repaleisia pikkupoikia juoksi hurraten perässämme, ja sieltä
täältä nurkan takaa tähysteli salaisesti joku bulgarialainen kaunotar.
Kuljimme basaarien ja erään turkkilaisen moskean ohi ja olimme pian
kaupungin ulkopuolella soraisella tiellä, jonka sivuilla olivat pitkät
ojat ja viljavat maissivainiot. Aivan kaupungin ulkopuolella kuljetaan
Topolnitzan joen yli puusiltaa myöten. Viljavainioiden välissä kasvoi
tasangolla niukasti pensaita ja puita, mutta ylöspäin pitkin
vuorenrinteitä on puukasvullisuus hyvin runsas.
Kello puoli 12 ajoimme suureen Wjetrenan kylään, joka on mäen
vierteellä ja jonka kummallakin puolella on mataloita vuoria. Tie
muodostaa samalla kylän paraimman kadun. Talot ovat hyvin
yksinkertaisia, rakennetut puusta ja varustetut olki- eli tiilikatolla.
Kylän asukkaat, jotka ovat bulgarialaisia, näyttävät voimakkailta ja
hyvinvoivilta. Naiset ovat puetut kauneihin, räikeävärisiin pukuihin.
Kahden tunnin levähdyksen jälkeen jatkoimme matkaamme ja saavuimme pian
kapeaan laaksonpidennykseen, missä vasemmalle tiestä virtasi pieni
puro. Kasvullisuus alkaa käydä rehevämmäksi, ja pieniä, sieviä
maamaisemakuvauksia sattuu silmiimme, mutta tie on surkean epätasaista.
Kun laakso taasen levenee, näkee kaukana Ishtimanin kylän, joka on
lähellä Bulgarian rajaa. Ensin kuljetaan kirkkotarhan läpi ja sitten
tullaan kurjannäköisille kaduille, joiden varsilla on raihnaisia
taloja. Näiden joukossa näkee taasen "grand hötel de Bulgarien", jonka
pihalla hevoset riisuttiin vaunujen edestä ja ruokittiin, sillä aikaa
kun minä menin tuohon sanomattoman kurjaan kestikievaritaloon. Kapeat,
pimeät ja puolilahonneet portaat johtivat parempiin huoneisiin, joista
löyhkäsi ummehtunut ilma. Minun huoneeni laattiana oli tallattu maa,
seinillä kasvoi hometta; ja sammalia, ja lubiseva pöytä, yksi tuoli ja
kolme sänkyä muodostivat huonekaluston. Jokainen vuode maksaa 1
francin, mutta jos haluaa olla yksin huoneessa, saa maksaa kaikista
kolmesta vuoteista. Kun muutamia bulgarialaisia ja pari juudalaista
kulkukauppiasta, jotka olivat enemmän maantierosvojen kuin
kunniallisten ihmisten näköisiä, myöskin olivat asettuneet ravintolaan,
pidin jälkimmäisen ehdon parempana. Perinpohjin käveltyäni pitkin kylää
ja syötyäni kummallisen aterian, jossa oli munia, leipää, kahvia,
viiniä ja yksi kana, koetin kotiutua edellämainittuun huoneeseen.
Savuava talikynttilä levitti liekuttavaa valoa kukoistaville seinille.
Paneuduin kuitenkin levolle ja nukuin pian vuoteelle, jonka patjat ja
peite näyttivät siltä, kuin olisivat ne olleet käytännössä satoja
vuosia. Yön seutuvissa heräsin siitä, että ovi kävi. Se aukeni, ja
pimeässä näkyi pitkä haamu. Se kulki hiljaa ja varovasti eräälle
tyhjistä vuoteista, mihin laskeutui ja nukkui. Huomasin heti, että
isäntä tahtoi puijata minulta 3 franciani, suomatta minulle etua olla
yksinäni, mutta hänen juonensa ei onnistunut, sillä laskua
suorittaessani kerroin hänelle yöllisestä vierailusta, ja
hotellinisännän täytyi myöntyä.
Ishtimanin ja Vakarelin kylien välillä kuljetaan Itärumelian ja
Bulgarian välisen rajan yli. Kuljetaan edelleen mataloita kunnaita
pitkin, mitkä yhdistävät Balkanin ja Despoto Dagin. Kasvullisuus on
vieläkin niukkaa, mutta tie tasaisempaa. Vaunut kiitävätkin nopeasti,
hevoset juoksevat ahkerasti, eikä Arristo anna niille hetkeksikään
lepoa. Itsessään miellyttävä kulkustenkilinä tulee ajan pitkään
nukuttavaksi, varsinkin kun on melkoinen kuuma. Heti Vakarelista
päästyä tullaan korkealle kunnaalle, mistä on laaja näköala
Sofiankentälle, viljeltyine vainioineen, mataline puroineen ja
yksinäisine kylineen. Kuljettuamme Iskerjoen yli, joka laskee Tonavaan,
saavuimme kello 6 illalla Bulgarian pääkaupunkiin.
Sofia, jossa on asukkaita 25:stä aina 30:neen tuhanteen henkeen, on
tasaisella, autiolla ja yksitoikkoisella tasangolla, mikä levenee
pohjoiseen päin Witoshin vuoriryhmästä, joka synkkänä kohoaa etelässä
muurin tavoin. Kaupunki jakaantuu kahteen, toisista selvästi
eroitettuun osaan, nimittäin turkkilaiseen ja uuden-aikaiseen Sofiaan.
Edellinen kaupunginosa on kaikkien toisten ottomaninvaltakunnan
kaupunkien kaltainen: siellä on kaatumaisillaan olevia, tiilikatolla
varustettuja puutaloja, kapeita, likaisia katuja, joitakuita ijäkkäitä
moskeoita ja kirjavaa, mutta repaleista kansaa. Uuden-aikanen Sofia on
suurimmaksi osaksi kasvanut ruhtinas Aleksanderin hallituksen aikana.
Tässä kaupungin osassa on monta hyvin kaunista rakennusta, kuten
konsulaatit, ministerien hotellit ja ennen kaikkia ruhtinaan palatsi,
jonka ulko-asu tekee erittäin miellyttävän vaikutuksen. Palatsin
edustalla on julkinen puutarha, joka on hyvin hoidettu ja jossa on
musiikilava. Katsottavista paikoista on kaupunki sangen köyhä. Vanhan
Sofiankirkon rauniot, turkkilaiset moskeat ja lämpimät kylpylät, joissa
veden lämpömäärä nousee aina 50° C,[56] ovat ainoat, mitkä herättävät
muukalaisen mielenkiintoa. Yleensä on mieliala Sofiassa raskasta ja
synkkää, ja on selvää, että se oli sellaista vielä suuremmassa määrässä
siihen aikaan, kun minä olin siellä, sillä olin siellä vain pari päivää
murha-yrityksestä ruhtinas Aleksanderia vastaan. Passini ja tavarani
tutkittiinkin mitä tarkimmasti. Joukkoja aseellisia sotilaita ratsasti
pitkin katuja ja marssi kokonaisia riviä isänmaanmielisiä ja
venäjänystäviä. Monessa talossa liehui Venäjän lippu.
Kaksi päivää, Sofiassa oleskeltuani, jatkoin matkaa saman Arriston
kanssa ja samoilla neljällä hevosella Tonavalle. Jätimme kaupungin
elokuun 25 päivänä iltapäivällä. Ensin kuljetaan turkkilaisten katujen
kautta ja niin ollaan taasen tasaisella kedolla. Täällä on tyhjää ja
autiota, ei ole yhtään kylää, ei yhtään taloa eikä huonetta, ainoastaan
silloin tällöin tapaa pari ratsastajaa eli vaeltajaa. Illaksi tuli
kylmä, ja kostea sumu levisi tasangolle. Pian muuttuu alue kuitenkin
mäkisemmäksi muuttuakseen sitten vähitellen loivaksi nousuksi, jotka
ovat Balkanin eteläisiä etuvartioita. Oli aivan pimeä, mutta kuitenkin
jatkoimme matkaamme joutuaksemme yöksi Batshinin kylään. Kuljimme erään
leirin ohi; minkä näkeminen tuntui hyvin omituiselta. Kymmenkunta
raskasta hedelmillä täytettyä vaunua oli asetettu ympyrään ja tämän
varustuksen sisäpuolella paloi suuri valkea, minkä ympärille nuo
bulgarialaiset kauppiaat olivat asettuneet. Puhvelit lepäsivät
ympärillä.
Aamunkoitteessa 26 päivänä lähdimme Batshinista. Tie muuttuu jälleen
huonoksi ja kiertelee poikittaisissa käänteissä laaksojen kautta.
Maaseutu saa nyt kokonaan toisen muodon. Mitä ihanin tammimetsä levenee
tien molemmilla puolilla. Jota ylemmäksi noustaan, sitä kauniimmat ovat
eteemme leviävät taulut. Suurenmoisessa luonnonkauneudessa ei Balkan
kuitenkaan voi kilpailla Kaukasuksen eli Elbursin kanssa. Varhain
iltapäivällä saavuimme pieneen, ihanalla paikalla sijaitsevaan
Klissuran kylään, joka on eräässä laaksossa vuorien pohjoisella
rinteellä Brzia puron varrella, mikä käyttää joukon myllyjä.
Viivyttyämme neljä tuntia Klissurassa, jatkoimme matkaa pitkin Balkanin
pohjoisia rinteitä Berkowitzan ja Katlowitzan kylien kautta. Toisissa
oloissa olisi tämäkin osa matkasta epäilemättä ollut hauska ja
mielyttävä, mutta hauskuuden karkoittivat kokonaan mitä ankarin
sade-ilma, ukkonen ja salamat. Seutu näytti synkältä, tie oli muuttunut
pehmeäksi savivelliksi, mihin pyörät uurtivat syviä jälkiä, kura
räiskyi hevosen kavioista, ja sade räikkyi kuominkatolle. Sen alla oli
minulla kuitenkin jotensakin hyvä olla. Vietettyämme yön Zarowinassa,
saavuimme elokuun 27 päivänä kello 9 e.p.p. Tonavan varrella olevaan
Lom Palankaan. Saavuttuamme erään kunnaan harjulle, näki aivan
aavistamatta tuon pienen kaupungin alaalla joen rannalla. Ajoimme
hotelli Bellvuen luo, missä Arristo sai maksunsa ja kiitokset
osoittamastaan ystävyydestä matkalla Bulgarian kautta. Sen jälkeen
sälytin itseni ja tavarani tuohon pieneen hotelliin, myrskyn
ulkopuolella ulvoessa ja sateen ikkunaruutuja pieksäessä.
Seuraavana aamuna lähti höyrylaiva "Tegetthoff", joka on yksi Itävallan
Lloydin höyrylaivoista, ja tällä saavuin Belgradiin, sieltä rautateitse
matkustaakseni halki Unkarin, Itävallan ja Saksan ikävöittyyn
isänmaahan. Ihanaa oli Stralsundissa astua _ruotsalaiseen_ laivaan ja
nähdä ympärillään paljaita maanmiehiä, ja vielä hauskempaa oli nähdä
illalla Falsterbon majakan loistavan pimeässä. Tunteitani saattaa
käsittää se, joka on kauvan ollut poissa isänmaastaan; ne sisältyvät
kaikki tuohon yksinkertaiseen, mutta paljo merkitsevään sanaan --
kotona!
Viiteselitykset:
[1] Adji Kabul lähellä Kuraa on kaupunki, jolla tulevaisuudessa, kun
rautatie Bakun, Tabriksen ja Teheranin välillä valmistuu, on suuri
merkitys. Sen lähellä on pieni järvi, jonka rannoilla menestyksellä
metsästetään metsäsikoja, ruovonpäristäjiä ja flamingoita. Heti
kaupungin pohjoispuolella juoksee pieni joki, nimeltä Pirsagat, joka
alkaa Shemakhan läheltä, mutta häviää rannan hiekkaan. Ainoastaan
talvisin ja keväisin on siinä vettä.
[2] "Om slamvulkanerna i Baku" Geol. fören. förhandl. 1886, 5:416.
[3] Kaikki nämät tiedot ovat v. 1885-86, jolloin oleskelin Balakanissa.
[4] Muutamat näistä naftajärvistä ovat niin suuret että varsin hyvin
sopii niissä soudella. Kun Kaukaasian kuvernööri, Dondukov-Korsakov,
oli Balakanissa, oli hänen kunniakseen rakennetta pieni vene ja
ankkuroittu se erään naftajärven rannalle. Ruhtinaan ihastus oli
rajaton, kun venonen liukui väräjävien ja hehkuvien öljylaineitten yli.
[5] Katso Hermann Vámbéry: Das Türkenvolk, sivu 571.
[6] Tässä mainitut kaupungit sijaitsevat: Ahaltsik Bakumin lähistössä,
Derbent Kaspian meren rannalla, Kuba sisämaassa ja Nuha itä Kaukason
etelä rinteellä.
[7] Sefid Rudin muodostaa kaksi muuta jokea: läntinen, nimeltä Kysyl
Utsen, alkaa Aderbeidjanin ylängöltä, ja itäinen, Shah Rud eli
"kuninkaanjoki", tulee Elburs vuorelta.
[8] Persialainen kupariraha.
[9] Persialainen opettaja tai pappi.
[10] Vesipiipun.
[11] Itävaltalainen; shaahin henkilääkäri vv. 1851-60.
[12] "Frengi" merkitsee oikeastaan ranskalaista, mutta persialaiset
antavat tämän nimen kaikille muillekin eurooppalaisille.
[13] Tomani = 10 kraania, 1 kraani lähes 1 markka.
[14] Katso Brugsh-pashan kirjaa: "Im Lande der Sonne" s. 266-267, josta
nämä tiedot on otetta.
[15] Kadjarien linna on heti pohjoispuolella Teherania. Niaveran on
vähän kauvempana.
[16] Sana balkonki taitaa johtua tästä persialaisesta sanasta.
[17] Ranskalainen yhtiö kuuluu aikovan rakentaa rautatien Teheranista
Shaahi-Abdul-Atsimiin. Ihan tasainen maa ja erittäin vilkas liike
tekisi epäilemättä tämän yrityksen erittäin tuottavaiseksi.
[18] Kenraali Hotttum-Shindlerin mukaan (Zeitschrift der Deutschen
morgenländ. Ges. 1882).
[19] Ranskalainen Chardin, synt. 1648, teki laveita matkoja Itämailla,
varsinkin Persiassa ja itä Intiassa. Koko kuusi vuotta asui hän
Ispahanissa shaahi Abbas II:n hovissa, ks. hänen kirj. Voyages en
Perse.
[20] Loenbomin "Kaskuja mainioista ja merkillisistä ruotsalaisista
miehistä" vihko 2. s. 13 Tukholmassa 1773.
[21] Useat tässä esiteltyjä, historiallisia tosiasioita olen lainannut
prof. Ferd. Justin ansiokkaasta kirjasta "Vanhan Persian historia."
[22] Onko hevonen valmiina? onko teetä, onko huone hyvä? montako
farshakia on tästä majataloon?
[23] Nämät jutut ovat Saadin Gulistamista, jonka ranskaksi on kääntänyt
Semelet, 1834 s. 191 ss.
[24] Sama tapaus kerrotaan myös Vámbéryn "Matkustus Persiassa"
nimisessä kirjassa.
[25] Katso Polak: "Persien, das Land und seine Bewohner!" II s. 12 ss.
jossa on F:n koko kirje.
[26] Tämä ote on eräästä kirjasta: "Der Divan des grossen lyrichen
Dichters Hafis", von V. Ritter v. Rosen Zwieg-Schwannau, Band I s. 746.
[27] A. Arnold: "Through Persia by karavan." II, 172.
[28] Katso Justi: "Die Geschichte des alten Persien" s. 133.
[29] Katso: On the various means of Communication between Central
Persia and the Sea. By Colonel B. Champain. (Geographical Proceedings
1883).
[30] Tässä rauhassa on monta omituista kohtaa, m.m. että eurooppalaiset
lähettiläät saisivat tulla shaahin luokse, tarvitsematta riisua
kenkiään.
[31] Nimi kirjoitetaan myös Busher, Abusher tahi Bender Busher. Se on
näet muodostettu sanoista abu, isä, ja sheher, kaupunki, s.o.
kaupunkien isä. Bender merkitsee satama ja on tapana asettaa se monien
etelä-Persian kaupunkien nimien eteen.
[32] Kotiin tultuani sain kenraali Shindleriltä kirjeen, jossa hän
kertoo, että koko 6 eurooppalaista kuoli Bushirissa jälkikesällä samana
vuonna kuin minä siellä olin.
[33] Enimmät hänen havainnoistaan ovat julaistut "Zeitschrift für
Erdkunde" nimisessä aikakauskirjassa Berliinissä.
[34] Teheranissa sain sittemmin kuulla hänen kuolleen 3 päivää sen
jälestä kun minä lähdin Bushirista.
[35] Hormuksen luona nousee se l,78 m.
[36] Sur un projet de chemin de fer de la côte de Syrie au golfe
Persique par A. Dumont. (Comptes Rendus de l'académie des sciences
1886. 15.)
[37] Eduard Suess: Das Anlitz der Erde. Band I. Erster Theil, erster
Abschnitt.
[38] Buckingham: Travels in Mesopotamia. Sivu 505-6.
[39] Dijala alkaa Ardilanin ja Kurdistanin vuoriseuduista, juoksee
lounaiseen ja eteläiseen suuntaan ja laskee kolmen tunnin matkan
päässä, Bagdadin alapuolella Tigriiseen.
[40] Vartaassa paistettuja lihapullia.
[41] Katso Vámbéry, Skizzen aus Mittelasien, siv. 13.
[42] Hyvää päivää, herrani. Minä toivon, että Te voitte hyvin.
[43] Katso Justi: "Die Geschichte des alten Persiens." Siv. 193.
[44] Niin kertoo seudun rahvas: todennäköisempää on kumminkin, että
ratsumies kuvaa jotain kuningasta, esim. Saporia.
[45] Teelasin ja kaliaanin ääressä puhelimme me sitten tunnin ajan.
[46] Neljää seuraavaa lukua kirjoittaissani olen, missä omat
persoonalliset kokemukseni ja Teheranissa saamani tiedot eivät
riittäneet, useissa kohdin käyttänyt apunani seuraavia ansiokkaita
teoksia: T:ri J.E. Polak: Persien, das Land und seine Bewohner. II
Band. -- T:ri F. Stolze ja F.C. Andreas: Die Handelsverhältnisse
Persiens, Petermanns Mitteilungen, Ergänzungsheft N:o 77. -- Ministeri
S.G.W. Benjamin: Persia and the Persians. -- Prof. Heinrich Brugsch
Pascha: Im Lande der Sonne, Wanderungen in Persien.
[47] Sama sana nimen jäljessä merkitsee ruhtinas.
[48] Katso Benjamin "Persia and the Persians" (sivu 443).
[49] Hevonen ja muuli kantavat 150 kg, ja niiden päivämatkan pituus
nousee yleisesti 4 à 5 ruots. penink. Kameelit kantavat 200-350 kg.
[50] Katso Stolze ja Andreas: "Die Handelsverhältnisse Persiens".
(Petermaims Mitteilungen Ergänzungsheft Nr. 77).
[51] Benjamin, Persia and the Persians (sivu 414).
[52] Nimi kirjoitetaan myöskin Balferush eli Balafrash.
[53] Syntyi vuonna 1010 j.Kr. Tosin kylässä Khorasanissa.
[54] Kokosin jo syksyllä ja talvella Bakussa yhden osan sellaisia,
jotka kotiin tultuani annoin prof. Wittrokille.
[55] Katso Zschockea: Konstantinopel, sivu 179.
[56] Kun tarkempi kuvaus matkasta Balkaninniemimaan kautta ei kuulu
tämän kirjan suunnitelmaan, huomautan sille, jota huvittaa tutustua
Konstantinopelin ja Lom Palankan väliseen alueeseen, kreivi C. G.
Wrangelin sattuvia kuvauksia hänen pienessä teoksessaan: "Från
civilisationens utkanter." (Stockholm 1885).