Suomenkielisiä matkakertomuksia on jo useista maista, ja ovatkin
matkakertomukset sangen tähdellistä ja suotuisinta kirjallisuutta
kaikille, varsinkin nuorisolle. Tässä tarjotaan ensikertaa
suomenkielellä laveampi kertomus matkustuksista Aasiassa, kuuluisan
ruotsalaisen matkustajan Sven Hedin'in muistelmia matkastansa halki
Persian, Mesopotamian ja Kaukaasian vv. 1885-86. Aina viime aikoihin
asti on Persiasta ollut yleensä ainoastaan harvojen matkustajain kautta
saatuja tietoja, eikä suomenkielellä juuri mitään. Persia on yhä
säilyttänyt vanhat tapansa ja olonsa, ja ollen kolmelta puolelta
luonnon muurien sulkema, on Persiassa enemmän kuin muissa Aasian
suurissa valtioissa säilynyt alkuperäinen muhamettilais-aasialainen
sivistys. Vaan senjälkeen kun tällä vuosisadalla lähempi valtiollinen
yhteys Euroopan ja Persian välillä on syntynyt, ja kun paremmat
kulkuneuvot ovat liittäneet idän seutuja eurooppalaisten kansallisiin
ja taloudellisiin harrastuksiin, ei Persiakaan ole voinut päästä
tekemisistä "frengien" (eurooppalaismuukalaisten) kanssa.
Millaisia kuitenkin Persian olot olivat vielä vuosisatamme
jälkipuoliskon alkupuolessa, siitä antaa asiallisia tietoja kuuluisa
unkarilainen Itämaan matkustaja professori H. Vámbéry (s. 1832), paitsi
omissa matkakertomuksissaan, myös siinä esipuheessa, jonka hän on
kirjoittanut tähän Sven Hedin'in matkakertomukseen. Näin kirjoittaa
Vámbéry: "Kun minä vuosina 1861-64 vaeltelin Persiassa ristiin rastiin,
havaitsin aivan vähän jälkiä länsimaisesta vaikutuksesta. Irani
(Persia) ja Iranilaiset näyttivät minun mielestäni valtiollisissa ja
yhteiskunnallisissa asioissaan olevan sata vuotta jäljessäpäin
Turkista, jota muka oli eurooppalaiseen tapaan päällin puolin uusittu.
Vilkas kansallisluonne, rohkea ajatussuunta ja yritteliäisyys kaupan ja
teollisuuden alalla olivat tosin kaikkialla huomattavissa, mutta nämä
kansalliset avut, vaikka kuinkakin loistavia, pääsevät ainoastaan
vaikeasti kehittymään, kun hallinnon kaikissa haaroissa niin terävästi
esiintyy tuo kauhea hirmuvaltaisuus, ja Persia kärsii ja nääntyy yhä
tämän kamalan aasialaisen turmeluksen sorron alla.
"Vasta viimeisinä 25 vuotena on moniaita parannuksen oireita
huomattavissa. Sähkölennätinverkko leviää pitkin Irania, Persian
lahdesta Kaspian merelle ja Khorasanista Turkin ja Venäjän rajoille,
joten muutamassa minuutissa saadaan nyt ne tiedot, joiden
kuljettamiseen ennen kului viikkoja. Rautatietä pääsee nyt Persian
kynnykselle, Reshtiin, yhtä monessa _tunnissa_, kuin minä tarvitsin
_päiviä_ päästäkseni Trapetsuntista, Mustanmeren rannalta,
Reshtiin. Viheliäisten karavaaniteitten, likaisten ja ränstyneitten
karavaani-asemien sijaan tulee vähitellen mukavia rautatienvaunuja
ravintoloineen; kurdilaisrosvot, tullirettelöt, itikat, auringonhelteet
ja hirmumyrskyt y.m.s. matkustajan rasitukset nyt pian jäävät
unhotuksiin, ja ikäänkuin muistona muinaisuudesta näyttää vielä tie
Reshtin ja Kasvinin kaupunkien välillä olevan entisessä tilassaan,
sillä Kasvinista pääsee pääkaupunkiin Teheraniin jo hyvää viertotietä.
Ei ihme siis, että Persiassa matkustavien luku enenee ja että Persiaa
kosketteleva kirjallisuus yhä edistyy.
"Ja tällaista huomiota ansaitseekin Persia kaikin puolin. Matkailija
löytää siellä monessa katsannossa miellyttävän kuvan aasialaisen
maailman muinaisuudesta, niinhyvin valon kuin varjonkin puolelta
katsottuna. Elämä basareissa ja karavaani-asemilla, asukasten kirjavat
poimuiset puvut, huoneitten ja palatsien ainoasti vähän nykyaikuistettu
rakennustapa, julkisten menojen komeus ja omituisuudet ovat omiansa
muistuttamaan meille itämaalaisia satuja, joita olemme kuulleet tai
joista olemme kuulleet puhuttavan. Ja joka on omin silmin nähnyt tätä
omituista elämää Persian ikuisesti sinisen ja ihanan taivaan alla,
hänen on helppo käsittää, kuinka nuoruuden innostus vaaroja, vaivoja ja
puutetta pelkäämättä, saattaa viehättää Iranissa vaeltelemaan. Suuren
määrän tällaista rakkautta ja innostusta Itämaihin on Iranin matkoille
mukaansa ottanut _Sven Hedin_. Pohjalaisen sitkeydellä on hän
seikkailuissaan ja harhamaretkeilyissään osoittautunut yhtä
miehekkääksi kuin ystäväni t:ri Fagergren-vainaja. Varmaankin
mielihyvästä loistaisivat tämän liian aikaisin kuolleen kunnon
ruotsalaisen silmät, jos hän olisi saanut lukea tämän kirjan, sillä
Hedin'in kuvaukset ovat niin luonnon-mukaisia, oivallisella
kirjailijakyvyllä tehtyjä ja täynnä semmoisia sattuvia piirteitä
itämaalaisesta elämästä, jotka nuoreen vaeltajaan syvästi koskevat.
"Mutta käytännöllisistäkin syistä kannattaa tarkata sitä kuvaa
nykyaikuisesta Persiasta, jonka Hedin'in kirjasta saamme. Huolimatta
Persian jyrkästi mielivaltaisesta hallitusmuodosta, siitä valheesta ja
petollisuudesta piittaamatta, joka tyranniuden turvissa niin laajalti
rehentelee, saa Persia kuitenkin kehua paremmin toimeen tulevansa kuin
muut muhamettilaiset maat, joiden luku tosin päivä päivältä vähenee.
Maanlaadun hedelmällisyys, mineraalirunsaus, kasvi- ja eläinkunnan
rikkaus tuottavat maan asukkaille verrattain vähällä työllä melkein
kaikki elämäntarpeet, vieläpä suhteellisesti paljon luonnontuotteita
naapurimaihinkin vietäväksi. Persia, jota pohjoisessa rajoittaa Venäjän
jättiläissyli, käy tosin valtiollisessa suhteessa vaaroista rikasta
tulevaisuutta kohden, mutta persoonallinen kokemus oikeuttaa meitä
arvelemaan, että Persian kansan hehkuva isänmaanrakkaus, sen
vuosituhansia vanhan historian maine, ja ehkä myös kiistailu
eurooppalaisten kilpailijain kesken, voivat ja saavat nousta
aavistamattomaksi varustukseksi maan itsenäisyyttä suojaamaan.
Lausuttaessa tuota sanaa _Irani_, kohoaa persialaisen rinta, olkoon hän
sitten heimoltaan kurdi, luri, balttialainen, turkkilainen j.n.e.; ei
mikään taivas, ei mikään maa, ei mikään vesi, eikä mikään hedelmä koko
maan pallolla ole hänestä niin ihastuttavan kaunis ja viehättävä
missään muualla kuin _Iranissa_, ja se kunniakehys, jolla historia on
seppelöinnyt Rustamin, Nushirvanin, tahi Abbas-shaahin pään, vaikuttaa
Itämaissa verrattomalla innostuksella Persian kahdeksaan eli yhdeksään
miljoonaan asukkaaseen.
"Matka sellaisessa maassa, sellaisen kansan kesken tarjoaa aina
runsaita aineita vieraalle, länsimaiselle vaeltajalle, ja viehättää
ennen kaikkia kylmään pohjolaan ja jäykkään Eurooppaan tottuneen
tarkkaajan silmää. Sven Hedin on runsaassa määrin virvoittanut itseään
näitten eriskummallisten ilmiöitten lähteillä. Hän on innolla oppinut,
taidolla ja uskollisuudella kirjoittanut ja piirtänyt; hänen kirjaansa
otetut kuvat ovat kauniimpia ja parhaita, mitä tähän asti on Persiasta
julkaistu. Hyvällä omallatunnolla saattaa sentähden suosittaa
katseltavaksi sitä kuvaa, jonka tämä voimallisen Pohjolan ihastunut
nuori mies meille esittää tästä vielä vanhuuden heikkoudessaankin
ihantavaa loistoa kimeltävästä valtakunnasta. Retkeilyt ventovieraassa
maassa, kieleen perehtymätönnä, ja yhtymykset aina epäluuloisten
itämaalaisten kanssa ovat tuottaneet lukemattomia vaivoja ja vaaroja,
ja se sitkeys, kekseliäisyys ja pelottomuus, jota Sven Hedin on
osoittanut monissa arveluttavissa tilaisuuksissa, ovat todella minua
hämmästyttäneet ja ihmetyttäneet. Toivoakseni Hedin ei pysähdy tähän
ensimmäiseen, niin loistavalla menestyksellä päättyneeseen yritykseen,
vaan tutkii ja kertoo hän tulevaisuudessa muitakin Aasian osia!"
Toteutunut onkin tämä Vámbéryn enne; sillä sittemmin on Sven Hedin,
niinkuin seuraavasta lyhyestä elämäkerrasta näkyy, vaeltanut ja
tutkinut Aasian eri seutuja, semmoisiakin, joissa ei ennen häntä ole
käynyt kukaan eurooppalainen, ei edes tuo nykyaikuisista Aasian
matkustajista Hedin'in ohessa kuuluisin tutkija venäläinen kenraali
Prshevalski (s. 1839 k. 1888), joka vv. 1870-1888 teki nuo suuret
"Tutkimusretket Keski-Aasiassa", mitkä sittemmin (v. 1891) Sven Hedin
on laajassa teoksessa (90 + 455) s. ruotsiksi kertonut.
Tohtori Sven Hedin on syntynyt Tukholmassa 19 p. helmikuuta 1865. Tässä
kirjassa kerrotun matkansa perästä oli hän v. 1890 jäsenenä Ruotsin
kuninkaan lähetystössä Persian shaahin luo, sekä jatkoi matkaansa
Teheranista Khorasanin, Bukharan, Samarkandin, Kokanin ja Margelanin
kautta Terekdavan-solan lävitse Kashgariin ja sieltä Prshevalskin,
Tashkentin, Kaukaasian ja Venäjän halki Ruotsiin. Kertomus tästä
"Khorasanin ja Turkestanin matkasta" on v:lta 1892. Kolmannen ja
suurimman Aasian matkansa teki Hedin vv. 1893-97. Tämä matka on
merkillisimpiä, mitä nykyaikoina on tehty. Kaikin puolin
varustuttuansa, Venäjän, Turkin ja Persian kieliin perehdyttyänsä sekä
saatuansa melkoiset varat Ruotsin kuninkaalta ja yksityisiltä
pohatoilta, lähti Hedin 16 p. lokakuuta 1893 Orenburgista kirgiisien
aron poikki Tashkentiin ja Margelaniin, jossa varustettiin karavaani
talvimatkaa varten Pamirin, Karakulin ja Mustagatan yli Kashgariin.
Tehtyänsä v. 1894 tutkimusretkeilyjä Pamirin ylängöllä ja Mustagatan
jäätiköillä (n. 6,000 m yli meren pinnan) ja talvehdittuaan
Kashgarissa, lähti Hedin helmikuussa 1895 karavaaninensa, jossa oli 8
kameelia, vaeltamaan pelätyn Taklamakanin hieta-aavikon poikki, josta
tiettävästi ei kukaan ennen ole tutkimusmatkaa tehnyt. Matka erämaassa
kesti lähes kuukauden, 13 ensi päivänä löytyi vettä, mutta sitten ei
enää; karavaani nääntyi aavikolle ja ainoastaan Hedin, 2 miestä, ja 1
kameeli pääsi kuolemaisillaan Khotandarja-virralle. Aksun j.n.e. kautta
palasi Hedin Kashgariin.
V. 1895 jatkoi hän etupäässä geoloogisia tutkimuksiaan Pamirissa ja
Hindukun jäätiköillä sekä Amudarjan ja Jarkentdarjan lähteillä. S.v.
joulukuussa lähti hän taas Kashgarista Jarkentin kautta Khotaniin ja
kameelikaravaanilla toistee Taklamakanin aavan halki Kerijadarjalle,
seuraten sitten tätä virtaa, kunnes se hietikkoon loppui, ja siitä
erämaita myöden Tarimiin. Tällä matkalla löysi Hedin kahden suuren
budhalaiskaupungin rauniot lentohiekkaan hautaantuneina ja niissä
maalauksia ja kipsikuvia tuntemattoman ajan ylön tarkasta taiteesta;
myös löysi hän Kerijavirran ääreisistä metsistä, tätä kartoittaissaan,
paimenkansan, josta ei kiinalaisillakaan ollut mitään tietoa.
Kartoitettuansa Tarimin monimutkaisen vesistön aarniometsissä, saapui
hän Korluun ja sieltä erämaiden poikki Lopnoor-järvelle, jonka
tähänastiset salaperäisyydet Hedin nyt lopullisesti on kartoistaan
poistanut. Palattuaan Tjertjenin ja Kerijan kautta Khotaniin, vaelsi
hän v. 1896 Kuenlun vuoriston yli poikki Tibetin lännestä itään 56
kameelin ja vastaavan miehistön y.m. kanssa. Sillä matkalla kuljettiin
2 kuukautta 4,450 m. korkeudessa, ja eläimistä kesti ainoastaan 3
kameelia ja 3 hevosta koko matkan Tsaidamiin; kaikki tämä alue
kartoitettiin ja m.m. 23 ennen tuntematonta järveä, niistä yksi sisä
Aasian suurimpia, löydettiin. Matka jatkui Tsaidamista Kukunoorin ja
Liangtseusta alkain Masjanin aavikon tuntemattoman osan kautta Ordos
y.m. seutujen poikki Pekingiin 2 p. maaliskuuta 1897. Näin oli Hedin
samonnut lännestä itään koko Aasian halki. Kotimatka kävi sitten
Mongolian, Siperian ja Venäjän kautta Tukholmaan 10 p. toukokuuta 1897.
-- Berlinin, Lontoon ja Tukholman aikakauskirjoissa on hän tämän kuulun
matkansa tieteelliset tulokset esittänyt.
Sven Hedin on yksi aikakautemme suurmatkustajia, jonka matkustuksien
tuloksista on tiede ja Aasian maanosan tuntemus rikastunut. Mutta hän
on samalla etevä kirjailija, jonka kuvaukset Itämailta välittömästi
viehättävät ja opettavaista mielenkiintoa tarjoovat. Siinä myös on syy
tämän kirjan suomalaisessa asussa ilmaantumiseen.
Porissa marraskuussa 1897.
K. Jaakkola.