TAIKAPEILI
Nelinäytöksinen satunäytelmä
Kirj.
LARIN-KYÖSTI
Jyväskylässä,
K. J. Gummerus Osakeyhtiö,
1916.
HENKILÖT:
IMANDRA, Suvikunnan kuninkaantytär.
KAUKOVALLAN PRINSSI, kuljeksiva kuninkaanpoika.
OTRO, hänen ystävänsä.
HOVIHERRA, |
HOVIROUVA, | kuninkaantyttären holhoojia.
INKERI, kamarineiti.
KEPULI, |
HEPULI, | kujeilijoita.
Hoviväkeä, keihäsmiehiä, morsiuspiikaisia, paimentyttöjä,
soittajia y.m.
NÄYTÖS I
Linnan etuhuone.
(Hovirouva tulee toiselta, hoviherra toiselta taholta, tekevät
naurettavia kumarruksia ja niiauksia, asettavat sormet suulleen ja
sipsuttavat prinsessan huoneen ovelle ja tirkistävät avaimen reijästä.)
HOVIROUVA. Kuulitteko?
HOVIHERRA
Kyllä minä kuulin.
HOVIROUVA
Kuulkaa, kuinka prinsessa mellastaa. Nyt hän heitti jotain
lattialle, ai!
HOVIHERRA
Kaulakoristeen, jonka hän sai korkealta kosijalta. Rasavilli!
HOVIROUVA
Hän on mahdoton! Eilen hän tahtoi pukeutua ryysyihin ja kulkea paljain
jaloin.
HOVIHERRA
Tuittupää, oikullinen orpo. Hänellä ei ole ikäistensä seuraa. Eilen
hän näki linnanikkunasta paimentyttöjen ajavan lammaskarjaa ja nyt
hän tahtoo olla paimentyttönä.
HOVIROUVA
Hänen täytyy tottua hovitapoihin. Meidän velvollisuutemme on opettaa
ja ohjata häntä.
HOVIHERRA
Mutta hän ei tottele, tekee ja sanoo kaikki päinvastoin. Olisiko
syy...
HOVIROUVA
Syy meissä, minussa? Minä olen aina hyvällä esimerkillä
koettanut...
HOVIHERRA
Hänen pitäisi saada kuulla soittoa, tanssia ja iloita. Ja sitten pitää
hänen rakastua. Minäkin...
HOVIROUVA
Tekin..? Hän ei huoli kenestäkään. Kääntää kosijoille selkänsä tai
tekee heistä pilkkaa.
HOVIHERRA
Eilen hän istui pitkän aikaa tornikomerossa ja uhkasi vaijeta
kokonaisen viikon... Mutta pohjaltaan hän on hyvä, hän antaa almuja.
HOVIROUVA
Te olette pilannut hänet. Te olette niin kevytmielinen. Eilen te
nipistitte kamarineitiä korvasta, te, te...
HOVIHERRA
Mi, minä, armollinen rouva, olen aina ollut vain teidän nöyrin
palvelijanne. Mutta nyt prinsessa tulee, vetäytykäämme syrjään.
(Hoviherra ja -rouva poistuvat perälle.)
IMANDRA (tulee paljain jaloin ja hajalla hapsin, kamarineiti
rientää hänen jälessään. Prinsessa heittäytyy maahan.)
Minun on niin ikävä, ikävä että... minä purisin!
INKERI
Menemmekö kutomaan kultakangasta? Sehän huvittaa teidän korkeuttanne.
IMANDRA
Ei, ei! Minä osaan jo sen taidon. Minä olen kyllästynyt koreihin
pukuihin ja koreihin puheihin.
INKERI
Nouskaahan, armollinen prinsessa, joku voi tulla!
IMANDRA
Joku kosija? Hahhaa, muistatko, sitä viimeistä minä nipistin nenästä.
INKERI
Hyi, prinsessa, kuinka te olitte häijy.
IMANDRA
Niin, hovirouva sanoo minua häijyksi ja minä tahdon olla häijy, niin
häijy, että ne ajavat minut linnasta.
INKERI
Kultavaunuissa te kerran linnasta ajatte, te olette niin kaunis ja
maan kuulu, että tänne saapuu ruhtinaita aina Arapiasta kameleilla,
kuormitettuina kullalla ja kalliilla kivillä.
IMANDRA
Minä en tahdo olla kaunis, katsos kuinka minä olen ruma! Sano, enkö
minä ole ruma! —(vetää kasvonsa ryppyihin.)
INKERI (leikillä)
Ruma kuin hyypiä. Mutta jos nyt saapuisi se Kaukovallan prinssi, josta
huhu käy.
IMANDRA
Kaukovallan prinssi? Keimeileva kenokaula?
INKERI
Ei! Sorea, solakka, yhtä viisas kuin viehkeä. Hän kulkee tuntemattomana
kuin tuhannen yön ruhtinas.
IMANDRA
Jos hän tulee minua kosimaan, niin minä nokean naamani, kynsin kuin
kissa tai juoksen linnankaivoon.
INKERI
Suokaa minun sukia suortuvianne. (Nostaa prinsessan ikkunan ääreen.)
IMANDRA
No, teehän niin. Mutta lue samalla sitä hauskaa kirjaa paimenesta ja
metsätytöstä!
INKERI (järjestäen tukkaa, lukee)
— — — Ja paimenpoika kulki metsälähteelle, jonka luona istui ihmeen
ihana metsätyttö. Paimenpoika koristi hänen päänsä mesikukilla, syötti
häntä mesimarjoilla, soitteli paimenpillillään, hyväili häntä kuin
katrastaan, ja he nousivat, kulkivat tanssien ilossa ja rakkaudessa
läpi hämyisen metsän — — —.
IMANDRA
Oh, olisinpa metsässä ja kohtaisin kauniin ja kainon paimenpojan!
Täällä minä tukehdun. Minua inhoittaa kaikki hovitavat, tanssin- ja
soitonopettajat! Hyi! (Sylkee).
INKERI
Ai, ai, ei saa sylkeä!
IMANDRA
Mutta minä sylen vaan! Hyi! (kurkistaa ikkunasta). — Kas tuolta tulee
paimentyttöjä! Hei, hei, tytöt, tulkaa tänne!
INKERI
Mutta prinsessa, ne ovat niin likaisia.
IMANDRA
Mutta minä tahdon!
INKERI
Pistetään toki kultakruunu päähän ja kultakengät jalkaan!
IMANDRA
Ei, ei, kruunu painaa ja kengät puristavat.
INKERI
Mutta hovirouva pistää mustaan komeroon.
IMANDRA
Pistäköön vaan! Minä tahdon olla kuin likainen paimentyttö.
(Paimentytöt tulevat.) Tässä on mesikakkuja! Kuulkaas, miltä
ketunleivät maistuvat, tuleeko niistä kieli vihreäksi? Näyttäkää
kieltänne! Kas niin. Sehän on punainen niinkuin minunkin. (Näyttää
kieltään, tytöt nauravat.)
INKERI
Mutta prinsessa!
IMANDRA
Mutta miksei teillä ole koreita vaatteita eikä mesikukkia kiharoilla?
PAIMENTYTTÖ
Me koristamme itseämme vain sunnuntaina.
IMANDRA
Ja minun pitää olla koreana joka päivä, siksi ei se tunnu miltään. Minä
tahtoisin kulkea metsässä puettuna repaleisiin vaatteisiin. Annahan,
kun koetan! (Aikoo ottaa tytön röijyn.)
INKERI (estää)
Ei, ei, siinä voi olla pieniä — eläviä.
IMANDRA
Hellan lettu, minä en koskaan näe täällä linnassa pieniä eläviä. Mutta
osaattehan tanssia. Tanssikaa!
(Tytöt tanssivat.)
Kuinka se on kaunista! Siinä ei ole kumarruksia eikä polven
koukistuksia. (Syöksyy keskelle tanssia.) Hih!
HOVIROUVA (tulee)
Mitä tämä merkitsee! Prinsessa, kuinka te käyttäydytte! Tämä on
kauhea rikos hovisääntöjä vastaan. Avojaloin ja hajalla hapsin!
IMANDRA
Minä en välitä säännöistä! Piti, piti, piti!
HOVIHERRA (liehutellen nenäliinaa)
Hirvittävää! Mikä katku!
HOVIROUVA (pirskottaen hajuvettä)
Tuulettakaa huonetta! Ja te karjatytöt, lähtekää heti tiehenne!
(Tytöt pois.)
IMANDRA
Ei, ei, minä tahdon mukaan. Minä tahdon tanssia heidän kanssaan.
HOVIROUVA
Kamarineiti, viekää armollinen prinsessa heti pukuhuoneeseen,
sillä kohta tulee tänne Kaukovallan prinssi ja hänen ystävänsä
hovitaidemaalari!
IMANDRA
Jos he tulevat, niin minä rupean rääkymään tai hypin harakkaa. Joko
minä alan? (Tekee liikkeen).
HOVIHERRA
Ä, älkää toki, tuuliviiri prinsessa...!
IMANDRA
Minä en tahdo olla prinsessa!
HOVIHERRA
Vaan harakka!
HOVIROUVA
Hirveätä, harakka!
IMANDRA
Armollinen rouva! Hyppikää minun kanssani harakkaa!
HOVIROUVA
Olenko minä harakka?
HOVIHERRA
Hahhaa!
HOVIROUVA
Mitä te räkätätte! Te pilaatte prinsessan.
IMANDRA
Hahhahhaa, harakka! (Juoksee tiehensä, Inkeri hänen jälessään.)
HOVIROUVA
Ei, tämä menee jo liian pitkälle, minä ihan halkean harmista.
Hoviherra, te olette kelpaamaton kasvattaja, te turmelette koko hovin.
HOVIHERRA
No, no, armollinen, muistattehan, te itsekin... hypitte nuorena
harakkaa! Muistatteko, kerran puutarhassa ollessamme...
HOVIROUVA
Siitä on jo kulunut monta vuotta, kun...
HOVIHERRA
... Kun minä katsoin teihin kuin kuningattareeni.
HOVIROUVA (keimaillen)
Oi, kuningattareen! Anteeksi! Minä kiivastuin. Miettikäämme kasvattavia
keinoja.
HOVIHERRA
Prinsessaa hemmoitellaan, vuoroin peloitetaan. Seuratkoon kerran
oikkujaan, olkoon paimentyttönä, niin hän saa nähdä, onko se niin
hauskaa ja runollista.
HOVIROUVA
Te olette oikeassa. Tehkäämme niin, jollei hän suostu Kaukovallan
prinssiin. Menkäämme nyt katsomaan prinsessaa! (Hovirouva ja
hoviherra menevät.)
(Kaukovallan prinssi ja Otro tulevat.)
PRINSSI
Minä näin hänet taas ikkunassa. Mikä suloinen, kiehtova kuva! Sellaista
sinä, Otro, et koskaan ole ikuistanut.
OTRO
Me olemme vaeltaneet kauan tuntemattomina, nyt olette onnenne ovella.
Mutta olkaa varovainen, prinsessa kuuluu olevan omituinen ja
oikullinen.
PRINSSI
Mutta paimentytöt kertoivat hänestä vain hyvää. Minä vapisen onneni
odotuksesta.
OTRO
Teidän korkeutenne! Ette ole ensimmäinen, jonka prinsessa on
karkoittanut.
PRINSSI
Mitä? Kuulin ääniä.
OTRO
Sieltä tulee jo tuulispää! Olkaa vatuillanne! (Vetäytyy syrjään.)
IMANDRA (Toisessa jalassa kenkä, toinen puoli päätä on palmikkona.)
Mitä? Kuka te olette, mitä te täällä teette?
PRINSSI
Olen Kaukovallan prinssi! Armollinen, armas prinsessa! Kuulu
kauneutenne on minut tuonut tänne kaukaiselta maalta. Te olette kuin
ihana ilmestys.
IMANDRA
Minä en ole kaunis enkä armollinen. Katsokaa! (Vetää tukan
silmilleen.) Minä onnun.
PRINSSI
Se johtuu siitä, että nousitte ehkä vuoteestanne väärällä jalalla.
IMANDRA (tehden eleitä)
Ja minun nenäni on väärässä ja silmäni vinossa. (Vääntelee nenäänsä
ja silmiänsä.)
PRINSSI
Sallikaa minun suudella ruusuista kättänne. (Tarttuu käteen.)
IMANDRA
Hyi, siinä saitte! (Tukistaa prinssiä.)
PRINSSI
Prinsessa, minä en ole tullut tänne tukistettavaksi vaan...
IMANDRA
Vaan?
PRINSSI
Pyytämään teidän kunnioitettavaa kättänne.
IMANDRA
Mitä, kättäni? Mitä te sillä tekisitte? Onhan teillä käsiä
itsellännekin.
PRINSSI
Minä tahtoisin laskea sydämeni teidän jalojen jalkojenne juureen.
IMANDRA
Nyt te puhutte kuin sydämenne olisi kurkussanne. Älkää puhuko
tyhmyyksiä, olettehan viisas mies.
PRINSSI
Se ilahuttaa minua kuullessani sen teidän suloisesta suustanne.
IMANDRA
Miksi olette imelä niinkuin muutkin korkeat kosijani? Minä olen
väsynyt teihin, koko hoviin, kaikkeen, kuuletteko!
PRINSSI
Niin minäkin, siksi lähdin etsimään jotain uutta. Minä haukottelen
usein hoviherrojeni seurassa.
IMANDRA
Nyt minä pidän teistä. Haukotelkaamme yhdessä! Kun minä katselen teitä,
niin olettehan sentään ihmisen näköinen. Kunhan olisitte paimenpoika
ja soittaisitte paimenhuilua!
PRINSSI
Ja jos minä olisin paimenpoika?
IMANDRA
Silloin minä, minä tanssisin kanssanne lähteellä. Osaatteko soittaa
huilua?
PRINSSI
Minä rakastan tietoa, taitoa, soittoa ja — teitä, armollinen
autuuteeni.
IMANDRA
Joko taas! Mutta kuulkaas, hyppikäämme harakkaa!
PRINSSI
Harakkaa? En minä osaa!
IMANDRA (alkaa hyppiä)
Katsokaas, näin!
OTRO
Hahhaa!
IMANDRA
Kuka nauroi!
OTRO
Harakka!
IMANDRA
Näin minä hyppään häissäkin. Hahhaa!
HOVIROUVA (ja hoviherra rientävät esille)
Mikä häväistys! Prinsessa! Nouskaa heti! (Hovikumarruksia.)
HOVIHERRA
Pieni, kiltti prinsessa, muistakaahan, että te olette suuren Suvikunnan
valtijatar!
OTRO
Kaukovallan prinssin puolesta saan minä kunnian kosia Suvikunnan
valtijatarta ja huomenlahjana tuon minä tämän ihmeellisen peilin, joka
tekee ruman kauniiksi ja päinvastoin.
IMANDRA (katsoo äkkiä peiliin ja kirkaisee)
Mitä minä näen? Oman irvikuvani! Hyi! Uskallatte tehdä pilkkaa!
(Heittää peilin permannolle.) Kas noin!
OTRO
Oi, mitä te teitte! Te särjitte taikapeliin!
IMANDRA
Taikapeilin? Hui, hai! (Juoksee tiehensä.)
HOVIROUVA
Kultakruunuineen ja kultakengät jaloissa täytyy prinsessan heti palata
pyytämään anteeksi suur'armolliselta, hänen korkeudeltaan Kaukovallan
prinssiltä. (Menee hullunkurisesti niiaten.)
PRINSSI (Poimien peilinpalasia, jotka hän kätkee taskuunsa.)
Älkäähän toki...! Kuulkaas, herra hoviherra, mitä me nyt teemme, minä
olen aivan hullaantunut teidän tuittupää prinsessaanne!
OTRO
Prinsessan omista puheista sain minä oivan ajatuksen. Teidän
korkeutenne, pukeutukaa paimenpojaksi! Minulla on mukanani tuolla
pilarieteisessä paimenviitta, hattu, huilu, keltainen tekotukka.
PRINSSI
Otro, sinä olet aina kekseliäs! Mene tuomaan valepukuni!
OTRO
Vanha valepukunne, jota usein olette matkoillanne käyttänyt. Minä
juoksen heti noutamaan! (Menee.)
PRINSSI
Hoviherra, me näyttelimme usein hovissani paimennäytelmiä.
HOVIHERRA
Toista on näytellä paimenelämää ja toista on elää paimenelämää. Se
olisi opettavaista prinsessallekin.
PRINSSI
Aivan niin, hyvä hoviherra.
OTRO (palaa)
Kas tässä, teidän korkeutenne, tulkaa tänne! (Vetäytyvät syrjään,
prinssi pukeutuu paimenvaatteisiin ja -kenkiin.) Minä tunnen teidät
yhtä hyvänä näyttelijänä kuin valtijaana ja naissielun hallitsijana.
Kas noin, vielä hiukan keltamaalia kulmakarvoihin!
PRINSSI
Minä olen valmis. Nyt alkaa näytelmä, minkä toivon päättyvän
onnekseni.
HOVIHERRA
Hyvä, minä menen sanomaan prinsessalle, että täällä odottaa eräs
paimenpoika. (Menee.)
OTRO
Ja minä menen edeltäpäin valmistamaan metsästysretkeä. (Menee.)
IMANDRA (tulee kultakruunu päässä ja kultakengät jaloissa,
vastahakoisesti, pyyhkien kyyneliään, katsoen maahan, samassa alkaa
hän nauraa väkinäisesti.)
Minä tulin pyytämään... Ei! Oh, minä nauran, vaikka pitäisi itkeä.
Kas, eihän täällä ole prinssiä! Paimenpoika, mitä sinä haet?
PRINSSI
He, en minä tiedä.
IMANDRA
Mikä on nimesi, tiedätkö sen.
PRINSSI
Metsä-Matiksihan minua sanotaan.
IMANDRA
Sinussa on metsän tuoksua.
PRINSSI
Kerrotaan, että tässä linnassa olisi hyvin kaunis mutta häijy prinsessa.
IMANDRA
Minäkö häijy! Mutta missä minä olen ennen kuullut sinun äänesi?
PRINSSI
Ehkä unissanne.
IMANDRA
Ihmeellistä, niin minä olen kuullut sen kuin unissani, se on
ikäänkuin kutsunut minua metsään, vuorille, virroille, lähteelle,
jonka luona minä olen istunut sitoen kukkaseppeltä.
PRINSSI
Minä olen niin usein, usein kulkenut linnan ohi ja kurkistanut
ikkunoihin.
IMANDRA (veitikkamaisesti)
Mitä varten? Kyllä minä arvaan.
PRINSSI
Niin, arvatkaas!
IMANDRA
Ehkä minun tähteni, hihii.
PRINSSI (huokaillen)
Nii — niin.
IMANDRA
Nii — niin. Että uskalsit kurkistella korkeata prinsessaa, jolla on
kultakruunu päässä ja kultakengät jaloissa.
PRINSSI
Minä olen vain köyhä paimenpoika. Hohoo, niin.
IMANDRA (huokaillen)
Hohoo, niin. Mutta merkillistä, kuinka sinä olet Kaukovallan prinssin
näköinen.
PRINSSI
Niin sanovat ihmiset. Meitä voisi luulla kaksosiksi.
IMANDRA
Oletko sinä koskaan nähnyt Kaukovallan prinssiä?
PRINSSI
Kyllä, kyllä, useinkin... Olin kerran Kaukovallan hovissa.
IMANDRA
Mitä sinä siellä teit?
PRINSSI
Minä kerron. Palvelin kerran prinssin hovissa...
IMANDRA
Ja opit hiukan hovitapoja?
PRINSSI
Minut oli otettu sinne yhdennäköisyyteni takia.
IMANDRA
En ymmärrä.
PRINSSI
Minun toimenani oli olla ylimpänä kättelijänä.
IMANDRA
Kättelijänä? Nyt ymmärrän sinua vielä vähemmin.
PRINSSI
Minun piti kätellä kaikkia armonanojia, kun prinssi valtaistuinjuhlien
aikana väsyi kattelemaan kansaa.
IMANDRA
Elit kättesi työllä, hahhaa!
PRINSSI
Mutta sitten alkoivat hoviherrat epäillä minua yhdennäköisyyteni
takia.
IMANDRA
Entä sitten?
PRINSSI
Sitten ajoivat minut pois.
IMANDRA
Poika parka!
PRINSSI
Mutta prinssi hankki minulle kuninkaallisen karjankaitsijan viran.
IMANDRA
Todellakin! Sinä olet kuin prinssin kuva, eikä sinua erottaisi juuri
muusta kuin puvusta ja tukasta.
PRINSSI
Mitäpä te, korkea prinsessa, välitätte paimenparasta, jolla on paraat
päällä ja loput kainalossa.
IMANDRA
Mitä sinulla on siellä kainalossa?
PRINSSI (pyyhkien silmiään)
Paimenhuiluni, ainoa iloni!
IMANDRA
Mutta mitä sinä itket?
PRINSSI (tukahuttaen itkuaan)
Pidättekö kovin prinssistä?
IMANDRA
Kuules poika! Soitapa huilulla, niin minä tanssin. Tästä tulee hauskaa!
PRINSSI
Minä soitan vain yhdellä ehdolla.
IMANDRA
Sano se pian!
PRINSSI
En minä kehtaa.
IMANDRA
Kyllä sinä saat kehdata.
PRINSSI
Niin, että minä saan yhden suunannin jokaisesta paimenpolskasta.
IMANDRA
Suunanti, hihii, mitä se on?
PRINSSI
Sitä, että minä asetan huuleni teidän huuliinne.
IMANDRA
Eikö sen kummempaa. No!
PRINSSI
No, nouskaa varpaillenne. Noin!
IMANDRA
Ah, kuinka se oli makeaa, makeampaa kuin kaikki kuninkaallisen
kyökkimestarin mesikakut. No!
PRINSSI
No, mutta minä soitan ensin.
IMANDRA
Ei sinun tarvitse soittaa, soita sitten metsässä! No! (nousee
varpailleen, prinssi aikoo suudella. Hovirouva ja hoviherra tulevat.)
HOVIROUVA
Mutta prinsessa, tämähän on kauheata, te annatte suuta vieraalle
paimenpojalle!
IMANDRA
Niin minä teenkin, en minä enään huoli pitkistä enkä pienistä
prinsseistä.
HOVIHERRA
Holhoojana otan minä kultakruunun päästänne, te ette ole enään arvokas
sitä kantamaan.
IMANDRA
Minä lähden tämän paimenen kanssa, minä sidon päähäni kukkaisen kruunun.
HOVIROUVA
Tapahtukoon tahtonne! Minä pesen käteni.
IMANDRA
Hajuvedessä! Metsässä on ihanampi tuoksu.
HOVIROUVA (suuttuvinaan)
Menkää, me emme enään vastaa teoistanne!
IMANDRA
Minä vastaan itse teoistani. Tiedän, etten kulje väärillä poluilla.
HOVIHERRA
Kaikki polut vievät kuitenkin kotiin. Hyvästi prinsessa!
IMANDRA
Hyvästi — vaan, hyvä hoviherra ja te — hovirouva! (Tekee kömpelöitä
hovikumarruksia.) Nöyrin palvelijanne! Paimenpoika, soita nyt
huilullasi! (Prinssi soittaa, Imandra tarttuu hänen käsivarteensa,
ikäänkuin tanssien poistuvat molemmat.)
HOVIROUVA (käyttäen hajuvesipulloa)
Lähettäkäämme kuitenkin kamarineiti mukaan.
HOVIHERRA
Tehkäämme niin. Saanko tarjota käsivarteni. (Hoviherra ja hovirouva
tekevät hullunkurisia kumarruksia.) Oi, nuoruus, oi, vihreä nuoruus,
minun kuningattareni! Äst!
HOVIROUVA
Mitä te teitte?
HOVIHERRA
Anteeksi, minä aivastin.
HOVIROUVA
Oo, te...
HOVIHERRA
Teidän hajuvetenne...
HOVIROUVA (aivastaa)
Äst! Oo, anteeksi...!
HOVIHERRA (aivastaa)
Äst! Terveydeksenne!
NÄYTÖS II
Metsä.
IMANDRA (tulee paimeneksi puetun prinssin seurassa)
Missä me nyt olemme?
PRINSSI
Metsässä, Kaukovallan prinssin valtakunnassa.
IMANDRA
Kaukovallan prinssin, oh!
PRINSSI
Muistatko häntä vielä?
IMANDRA
Minulle on kaikki kuin unta!
PRINSSI
Tämä on ihanaa unta valveilla.
IMANDRA
Me olemme kulkeneet kauan ja kauvas. Minä olen väsynyt, minä en astu
enää askeltakaan.
PRINSSI
Olemme eksyksissä.
IMANDRA
Mitä me nyt teemme?
PRINSSI
Levätkäämme!
IMANDRA
Oi, tässä on lähde ja kukkia! Sido minulle seppele!
PRINSSI (sitoo seppelettä)
Se hoviherra otti sinun kultakruunusi. Se oli minun syyni. Miksi tulin
linnaan?
IMANDRA
Eipäs kuin oma syyni. Tämä suvinen seppele on keveämpi. Enkö minä nyt
ole kuin se ihmeen ihana metsätyttö?
PRINSSI
Et ole syntynyt metsässä vaan hovissa.
IMANDRA
Täällä on niin kummallinen rauha. Minä ja sinä yksin. Mutta minä en
tunne sinua vielä. Minusta tuntuu kuin et sinäkään olisi syntynyt
metsässä. Minä olen kai nähnyt sinut unissani.
PRINSSI
Jatkukoon tämä uni aina.
IMANDRA
Mutta hovissa minä aina heräsin painajaiseen. Olenko minä paha? Nyt
minä tahdon nähdä kuvani. Onko sinulla peiliä?
PRINSSI
Vain peilin siru. Minä löysin sen hovin lattialta.
IMANDRA
Kaukovallan prinssin noitapeilin? Minä en uskalla siihen katsoa.
PRINSSI
Katsele nyt vaan!
IMANDRA
Luulikohan prinssi tällä noitapeilillä lumoovansa? Siinä erehtyi!
PRINSSI
Et uskalla.
IMANDRA
Minä tahtoisin katsella, minä en tohdi, mutta... minä katson vaan.
Voi, kuinka minä olen ruma, nenä on väärässä, se venyy, venyy ja
silmät! Silmät ovat nurin päässä! (Viskaa peilin maahan.)
PRINSSI (kätkee peilin)
No, no! Kukaan ei voi nähdä itseään mistään peilistä. Onnellisinta on
nähdä kuvansa toisen olennon silmässä.
IMANDRA
Mutta lähteensilmä! Minä katson siitä. Minähän seison ihan päälläni!
Onko tämä metsä noiduttu?
PRINSSI
Niin tosiaankin, tämä metsä on omituinen.
IMANDRA
Minä tunnen niin omituista — täällä. (Osoittaa vatsaansa.) Minä
kuulen ikäänkuin pieni kissanpoikanen naukuisi. Mitä se on?
PRINSSI
Se on pieni peikko.
IMANDRA
Peikko, uh!
PRINSSI
Nälkä.
IMANDRA
Minä en ole koskaan kärsinyt nälkää.
PRINSSI
Kiitä kyökkimestaria.
IMANDRA
Kiittääkö kyökkimestaria? Miksi?
PRINSSI
Täällä on kyökkimestarina mestari Nälkä (Kohottaa olkapäitään.)
IMANDRA
Kyökkimestari laittoi niin makeita mesikakkuja.
PRINSSI
Tässä on ketunleipiä, taikinanmarjoja ja juopukoita.
IMANDRA (syö ahneesti)
Anna, anna! Minä syön ja syön, mutta se peikko vain parkuu. Oh, kuinka
minun on nälkä! Ja minä luulin, että tämä oli niin ihanaa. Sinä olet
paha poika. Tuo paikalla mesikakkuja!
PRINSSI
Mistä minä ne tuon? Mutta prinsessa sanoi silloin hovissa, että
suunanti oli makeampaa kuin mesikakut. Koetelkaamme!
IMANDRA
Niin — hovissa. Elääkö sillä?
PRINSSI
Ei sillä elä sen enempää kuin kuunvalollakaan.
IMANDRA
Hyi, sinä kiusaat minua, sinä pilkkaat minua, sinä, sinä...
PRINSSI
So, so, itsehän sinä suostuit tulemaan kanssani.
IMANDRA
Mitähän hoviherra ja hovirouva nyt tekevät?
PRINSSI
Istuvat päivällispöydän ääressä ja juovat ruokaviinejä.
IMANDRA
Eikö täällä ole viiniä?
PRINSSI
Ei, mutta lähteessä on vettä. (Ammentaa vettä käteensä.)
IMANDRA
Eikö täällä ole edes kristallimaljoja?
PRINSSI
Juo minun pivostani.
IMANDRA (juo)
Oh, en olisi luullut koskaan, että vesi maistuu niin hyvälle!
PRINSSI
Ehkä se nyt maistuu paremmalle kuin viini.
IMANDRA
Mutta katso, kultakenkäni ovat ihan rikki ja pukuni repaleinen.
PRINSSI
Minä teen tuohikengät.
IMANDRA
Minä olen nyt ihan kuin ne paimentytötkin. Ei prinssikään minua nyt
tuntisi, kun en ole pessyt kasvojanikaan moneen päivään. Varmaan nyt
prinssi nauraisi minulle.
PRINSSI
Ehkä se prinssi tuntisi. Prinssi kuuluu olevan täällä metsästämässä.
Minä menen pyytämään häneltä ruokaa?
IMANDRA
Ei, ei, minä en tahdo tavata prinssiä. Sinun täytyy hakea ruokaa vaikka
maan alta. Kuule, sinun täytyy!
PRINSSI
Nöyrin palvelijanne! Minä menen.
IMANDRA
Alatko sinäkin puhua hovikieltä — täällä metsässä. Ei, ei, älä mene,
minä pelkään olla yksin metsässä.
PRINSSI
Minun täytyy mennä, niinhän sanoit. Kerran täytyy tottua
yksinäisyyteen.
IMANDRA
Minä en ole koskaan ollut yksin.
PRINSSI
Yksin et olisi löytänyt tänne.
IMANDRA
Mitä sinä olet tehnyt! Voi, voi, kuinka minun on nälkä! Mene, mene, tuo
ruokaa, muuten minä kantelen — kyökkimestarille!
PRINSSI
Juopukat ovat huumanneet pääsi, sinä pidät kai tuota kantoa
kyökkimestarina. Minä menen kysymään. Kuulkaa, herra kyökkimestari,
prinsessa käskee kattamaan pöytää.
IMANDRA
Niin, minä tunnen hanhenpaistin käryn, minä näen isoja mesikakkuja,
viinirypäleitä ja omenaleivoksia. Jos sinä voit loihtia, niin mene heti!
PRINSSI
Minä menen. (Menee.)
IMANDRA (ottaa kirjan povestaan ja alkaa lukea maassa maaten)
"Ja vuoren julma valtias ryösti..." Uh, mikä risahti! "... ihmeen
ihanan prinsessan, mutta keskiyöllä tuli ritari Yrjänä, puhkasi
peitsellään pedon ja ryösti ryöstäjältä..."
KEPULI (pistäen päänsä pensaasta)
Hepuli! Ka, katsos, ihan ihmetty metsänneito!
HEPULI
Lumottu prinsessa!
IMANDRA (hypähtää pystyyn)
Uh, metsänpeikkoja!
KEPULI
Älkää pelätkö, emme ole peikkoja emmekä petoja.
IMANDRA
Keitä te sitten olette?
KEPULI
Maantieritareita.
IMANDRA
Valepukuisia ritareita?
HEPULI
Aivan oikein — valepukuisia, hehhee!
KEPULI
Niin, valepukuisia, hehhee! Tätä tässä sanotaankin Hepuliksi.
HEPULI
Ja tätä Kepuliksi.
IMANDRA
Hepuli ja Kepuli, kummallisia ritareita? Ja mihin olette matkalla?
HEPULI
Suvikunnan hoviin, katsomaan sitä kummallista prinsessaa.
IMANDRA
Ettehän vain aijo ryöstää sitä kummallista prinsessaa?
HEPULI
Eipä tiedä, hehee!
KEPULI
Niin. Eipä tiedä, hehee!...
IMANDRA
Mutta ehkei prinsessa huoli teistä.
KEPULI
Mitäs vikaa meissä olisi! i.
IMANDRA
Taitaa olla vikaa — jossain hattunne alla.
KEPULI
Prinsessa kuuluu olevan häijy ja ruma, niin että on luvattu puolet
valtakuntaa sille, joka hänet nai.
IMANDRA
Te, te, naisitte prinsessan! Ja puolet valtakuntaa? Ei, nyt te olette
päästänne aivan pyörällä.
HEPULI
Toiset taas sanovat, että prinsessa on vuoroin ruma, vuoroin kaunis
riippuen siitä, millä tuulella kulloinkin on.
KEPULI
Sanovat, että Kaukovallan prinssi kosi häntä ja antoi hänelle
ihmeellisen peilin.
IMANDRA
Noitapeilin?
KEPULI
Mutta prinsessa rikkoi sen peilin ja siitä asti kävi hän vain
rumemmaksi.
IMANDRA
Olisiko se totta?
KEPULI
Ja prinssi voi hänet nyt muuttaa vaikka sammakoksi.
IMANDRA
Prinsessaa ei muuta mikään.
HEPULI
Sepä olisi ikävää.
KEPULI
Sanovat myös, että hän karkasi erään paimenpojan tai metsänvartijan
kanssa.
HEPULI
Olisipa karannut minun kanssani.
KEPULI
Sinun kanssasi? Sinun kanssasi ei karkaa mikään prinsessa. Hehhee!
HEPULI
Eikä sinunkaan kanssasi, leikkiähän minä laskin. En minä aio kosia
prinsessaa. Hehhee!
KEPULI
Enkä minä.
HEPULI
Se villikissa prinsessa kynsisi silmät päästämme, niin ettemme näkisi
enään itseämme noitapeilistäkään.
KEPULI
Paras vain pysyä kuninkaallisina koirina.
IMANDRA
Kuninkaallisina koirina?
KEPULI
Prinssillisinä prisseinä. Me olemme vain Kaukovallan prinssin
kujeilijoita. Metsässä kuuluu olevan vanha, sokea jänis, jota prinssi
nyt on tullut metsästämään. Eikä prinssillä satu olemaan koiria.
HEPULI
Me saimme jo jäniksen kiinni. Mutta kuules tyttö, älä virka siitä
mitään Suvikunnan hoviherralle.
IMANDRA
Onko hoviherra täällä?
KEPULI
On ja hovirouva myös. Tulivat prinssin vieraina jahtivaunuilla.
HEPULI
Meillä on pienet kujeet mielessä.
IMANDRA
Voi, mihinkä minä nyt menen, minä en tahtoisi nähdä hovirouvaa!
KEPULI
Kuules, ehkä sinä olet näpistänyt nämä kultakengät.
IMANDRA
En, en, mutta hovirouva ajoi minut pois, silloin kun minä olin —
tanssimassa Suvikunnan hovissa.
KEPULI
Älä pelkää, tyttöseni, hovirouva ei ole lähimainkaan niin ilkeä kuin
prinsessa.
IMANDRA
Voi, hyvät kujeilijat, minä olen vain köyhä paimenen — vaimo.
Mieheni lähti ruokaa hakemaan.
HEPULI
Voi, raukka, onko sinulla nälkä?
IMANDRA
Mitä te teette, kun teillä on nälkä?
KEPULI
Me kiristämme nälkävyötä.
IMANDRA
Mitä nälkävyötä?
HEPULI
Onhan sinulla vyö, koitahan kiristää.
IMANDRA (kiristää vyötään)
Oh, ei se auta!
HEPULI
Kun meillä ei ole reikäleipää, niin me syömme reikiä.
IMANDRA
Voi, hyvät miehet, eikö teillä ole reikäleipää!
KEPULI
Vain tyhjiä, pyöreitä reikiä kuin tämä leipälaukkumme!
(Osoittaa suutaan.)
HEPULI (kaivaa taskustaan)
Tässä on pieni pala.
IMANDRA
Oh, en olisi luullut, että reikäleipä maistuu näin hyvälle.
(Kuuluu torven ääni.)
KEPULI
Siellä on jo prinssi! Hei, Hepuli! Nyt täytyy mennä!
HEPULI
Hei, Kepuli, mennään!
(Kepuli ja Hepuli juoksevat metsään. Imandra piiloutuu näyttämöllä
näkyvän pensaan taakse. Prinssi ja Otro tulevat toiselta taholta,
puettuina metsästyspukuihin.)
PRINSSI (asettaen sormen suulleen)
Hiljaa, hän on tuolla!
IMANDRA (itsekseen)
Prinssi! Minun täytyy olla hiljaa.
OTRO
Teidän korkeutenne, miksi varjot synkistävät jaloja kasvojanne?
PRINSSI
Otro, ystäväni. Murhe murtaa nyt mieltäni. Siitä asti kuin näin
prinsessan, en saa yön unta, päivän rauhaa. Metsästyksestä koetan nyt
etsiä unhoitusta.
OTRO
Miksi niin kaunis kuori kätkee harakan sielun?
IMANDRA
Harakan sielun! Kyllä minä sinulle näytän.
PRINSSI
Niin, minä muistan, prinsessa hyppi harakkaa, ehkä tämä on joku tauti,
joka särkee hänen sielunsa niin, että hän tahtoo särkeä oman onnensa.
OTRO
Hän särki ihmeellisen peilinne, jonka saitte vanhalta, viisaalta
tietäjältä. Mutta tähän pahaan tautiin on keksittävä parannuskeino.
(Hiljemmin.) Olkaa ryöstävinänne hänet!
PRINSSI
Sinä olet oikeassa. Ehkä hän harhaa metsiä sielutonna niinkuin lintu.
OTRO
Tai nauraa harakan nauruaan. Se peili olisi voinut hänet parantaa
vaikka naisten peilit tavallisesti aina ovat petollisia. Ehkä hänen oma
peilinsä oli imenyt itseensä hänen sielunsa.
IMANDRA
Viekas vintiö!
PRINSSI
Mene, Otro! (Hiljemmin.) En ole tuntevinani häntä, panen hänet
koetukselle. (Äänekkäämmin.) Tahdon olla yksin suuren suruni seurassa.
OTRO
Menen. Jos löydätte prinsessan, niin tukistakaa häntä niinkuin hän
tukisti teitä tai vitsokaa häntä! (Menee.)
IMANDRA
Piiskuri! Ihan minä pakahdun kiukusta. (Oksa —taittuu.)
PRINSSI
Mitä, rosvo! (Rientää pensaan luo ja vetää prinsessan kädestä esille.)
Kas, kaunis paimentyttö!
IMANDRA
Armollinen herra!
PRINSSI
Kuinka olet metsään joutunut, varastatko sinä puita minun metsästäni?
IMANDRA
En, en! Onko tämä riikin ritarin metsä?
PRINSSI
Niin, metsä, maa, kaikki koko riikin rajojen sisällä.
IMANDRA
Mutta kuka te olette...?
PRINSSI
Sano, oletko kantanut puita! Eikö metsänvartijani Metsä-Matti paremmin
vartioi metsää?
IMANDRA
Metsä-Matti, onko hän palvelijanne?
PRINSSI
Mitäs kummaa siinä...
IMANDRA
Ei mitään, muuten vaan...
PRINSSI
Tunnetko sinä Metsä-Matin?
IMANDRA
En, kyllä minä...
PRINSSI
Oletko sinä ehkä hänen morsiamensa? Kummallista, missä minä olen sinut
ennen nähnyt?
IMANDRA
Mutta minä en ole nähnyt teitä, riikin herra.
PRINSSI
Arvaas, kuka minä olen?
IMANDRA
E, en minä arvaa, ehkä joku hoviherra.
PRINSSI
Ei, paljon korkeampi, paljon korkeampi.
IMANDRA
Voi, varjele, itse prinssi!
PRINSSI
Niin, Kaukovallan hallitsija, mutta minä en aina hallitse itseäni. Minä
en hallitse untani, aikaani, ajatuksiani, sillä tiedätkös, minä kosin
kerran erästä korkeata prinsessaa, mutta hän hyppi edessäni harakkaa.
Osaatko sinä hyppiä harakkaa niinkuin Suvikunnan prinsessa?
IMANDRA
Armollinen prinssi, en minä voi.
PRINSSI
Sinun täytyy.
IMANDRA
En minä voi, en minä osaa.
PRINSSI
No, mitä sinä osaat?
IMANDRA
En minä tiedä.
PRINSSI
Oletko sinä tehnyt mitään työtä?
IMANDRA
Minä istun lähteellä ja sidon seppeleitä.
PRINSSI
Eihän se ole mitään työtä, taidat olla laiska.
IMANDRA
Nyt minä muistan, minä osaan kutoa kaunista kangasta.
PRINSSI
Kätesi ovat liian hienot. Jos Metsä-Matti ottaa sinut vaimokseen, niin
sinun täytyy tehdä työtä aamusta iltaan.
IMANDRA
Te laskette leikkiä. Aamusta iltaan olen minä vain leikkinyt.
PRINSSI
Niin, ei työ ole leikkiä. — Anna minun leikkiä sinun kainoilla
käsilläsi. (Silittää Imandran kättä.)
IMANDRA
Ei saa, ei saa!
PRINSSI
Eihän Metsä-Matti näe, minä silitän vain hiukan, kätesi on kuin
hienointa silkkiä.
IMANDRA
Ei, ne ovat rumat kuin variksen varpaat. Minä en tahdo.
PRINSSI
Ne ovat liian kauniit Metsä-Matille.
IMANDRA
Ei ne ole kauniit Metsä-Matillekaan.
PRINSSI
Ihmeellinen impi. Et tiedä rakkaudensurun salaisuutta. Minä tahdon
sen sinulle paljastaa. Annahan, hivelen hiuksiasi.
IMANDRA
Ei saa koskea, minä tukistan.
PRINSSI (nauraa)
No tukista, sinä olet aivan kuin Suvikunnan prinsessa. Mikä on nimesi?
IMANDRA
Minä en tukista! Ei minulla ole nimeä. Minä... Nyt muistan,
Metsä-Marjaksihan minua sanotaan.
PRINSSI
Kummallista, kuinka sinä olet prinsessan näköinen.
IMANDRA
Minäkö prinsessan näköinen?
PRINSSI
Aivan kuin hänen kuvansa. Ehkä sinä olet noita, joka muutuit hänen
peilinsä kuvaksi. Samat silmät, suu, korvat...
IMANDRA
Niin, sanovathan ihmiset, että minä ja prinsessa... meitä voisi
luulla kaksoisiksi. Mutta enhän minä sille mitään mahda.
PRINSSI
Taidat sittenkin olla pieni peikko. Etkö sinä tiedä, että noidat
pannaan vesitynnyriin?
IMANDRA
En minä ole noita, en minä tahdo vesitynnyriin.
PRINSSI
Ei sinua panna vesitynnyriin, jos sinä annat minulle suuta.
IMANDRA
Mikä prinssi lienettekin, minä en anna, kuuletteko, minä kutsun
Metsä-Mattia!
PRINSSI
Oletko sinä antanut Metsä-Matille suuta?
IMANDRA
En, en, niin kerran — erehdyksestä... en enään, en teille, en
kenellekään.
PRINSSI (tarttuu vyötäröisiin)
Mutta minä otan väkisin!
IMANDRA (antaa korvapuustin)
Tuossa!
PRINSSI
Sinä viehättävä velho! Nyt minä ryöstän sinut! (Nostaa Imandran
syliinsä.)
IMANDRA
Ei!
PRINSSI (kantaen)
Kuinka sinä olet kevyt ja kuulas kuin keijunen. Minun metsäkyyhkyni!
IMANDRA
Laskekaa!
PRINSSI
En laske lunnaitta!
IMANDRA
Oi, auttakaa, Matti, Matti, tule auttamaan! Minä puren! Minä kuolen!
Auttakaa! (Tempoo ja riuhtoo, riistäytyy irti ja pakenee metsään,
jälessä prinssi.)
HEPULI ja KEPULI (tulevat kantaen kuollutta jänistä)
Hahhaa!
HEPULI
Olipa se sukkela temppu!
KEPULI
Asettakaamme nyt jänis pystyyn tätä pensasta vasten niinkuin prinssi
on käskenyt.
HEPULI
Nyt sen voi ampua vaikka puupyssyllä.
KEPULI
Ja taikinanmarjoilla.
HEPULI
Näin äsken hoviherran ja hovirouvan metsätiellä.
KEPULI
Leikkivät vielä naamiaisia ja luulevat olevansa nuoria.
HEPULI
Kumartelevat ja keimailevat kuin naamiaisnarrit. Likinäköisyydessään
eivät huomanneet minun nauravaa naamaani.
KEPULI
Ne ovat suurempia narreja kuin me.
HEPULI
Me olemme viisaita, he ovat tyhmiä narreja.
KEPULI
Kaikki ihmiset ovat narreja. Se on viisain narri, joka nauraa itselleen.
HEPULI
Ja tyhmin se, jonka sisäinen narri nauraa omalle herralleen.
KEPULI
Tämä jänis nauraa vielä kuoltuaankin.
HEPULI
Prinssi sai kiinni oikean kuningashirven.
KEPULI
Prinsessan niin, mutta päästi käsistään ehdoin tahdoin.
HEPULI
Suuttuikohan se prinsessa meihin?
KEPULI
Mitä vielä, itsepähän tahtoi olla paimentyttönä.
HEPULI
Kyllä niillä ylhäisillä on oikkunsa.
KEPULI
Niinkuin noillakin. (Hoviherra ja hovirouva tulevat.) Hei, liesuun
kuin jänikset!
HEPULI
Hei, hup, hup, hup! (Laukkaavat kuin jänikset tiehensä.)
HOVIROUVA (tirkistyslasi silmillä)
Armollinen herra, minä olen jo monesti sanonut teille, että prinsessan
täytyy tottua hienoihin tapoihin ennenkuin hänestä tulee Kaukovallan
kuningatar.
HOVIHERRA (kulkien kepin varassa)
Rakastettava rouva! Ehkä te olette liian ankara. Muistakaa omaa
nuoruuttanne.
HOVIROUVA
Mitä salaviittauksia! Minä en ole vielä vanha, minä näytän vain hiukan
väsyneeltä — hovirasitus, ymmärrättekö — minä olen aina ollut
ankara itselleni.
HOVIHERRA
Armollinen rouva, ankara itselle, hyvä muille, se on minun kilpeni
tunnus. Ja minä kannan kilpeäni minun kuningattareni kunniaksi.
HOVIROUVA (keimaillen)
Kuningattareni, oh, kaikesta huolimatta te olette erinomainen hovimies,
teidän puheenne tuoksuu kuin hienoin hajuvesi.
HOVIHERRA
Meidän sielumme on nuori, hurmaavan tuoksuva. Meidän kasvomme ovat vain
naamioituja. Minä olin nuorena oiva metsästäjä.
HOVIROUVA
Anteeksi, minä en ole huvitettu metsästysjutuista. Tehän ammuitte aina
ohi. —
HOVIHERRA
Sallikaa minun... sen tein joskus säälistä, sillä minulla on niin
hellä sydän. Mutta tänään minä tahdon teidän kunniaksenne näyttää,
että...
HOVIROUVA
Te olette niin likinäköinen, mutta se ei estä teitä tähtäämästä
kamarineiteihin.
HOVIHERRA
Oo, armollinen! Minä en ole lemmenjumalan nuolella ampunut kenenkään
sydämeen, minun sydämeni on suljettu sinetti, joka avautuu vain teille.
HOVIROUVA
No, eihän teihin todenteolla voi suuttua. Te olette kuitenkin
ritari... saatte suudella kättäni.
HOVIHERRA
Ritarinne pelvoton ja vakaa.
HOVIROUVA (tähystellen tirkistyslasilla)
Ritari epävakaa. Mutta uh, mikä tuolla on! Onko se iso hiiri?
HOVIHERRA (juoksee kivelle)
Kuolemaan saakka pysyn teille uskollisena.
HOVIROUVA
Oi, oi, minä pelkään niin hiiriä.
HOVIHERRA
Antakaa tirkistyslasinne! Minä katson. Ei hätää mitään! Hys, hiljaa,
siellä on jänis!
HOVIROUVA
Se katselee poispäin, pureeko se?
HOVIHERRA
Ei se pure, se ei huomaa meitä.
HOVIROUVA Mutta jos se hyppää tänne kivelle.
HOVIHERRA
Se on väsynyt, ajokoirat ovat sitä ajaneet takaa. Kuulkaa!
HOVIROUVA (kastelee kasvojaan hajuvedellä)
Minä pelkään niin, että minä pelkään tukkani putoavan. Korjatkaa sitä!
HOVIHERRA
Rauhoittukaa! Nyt minä keksin keinon. Hiipikää hiljaa ja tuokaa minun
vanha tussarini, joka on puun juurella, tuolla!
HOVIROUVA
Minä menen, olkaa varuillanne, hys, hiljaa! (Menee.)
HOVIHERRA
Hys, hiljaa! (ojentaa keppinsä ampuma-asentoon.) Olisipa minulla
nyt pyssy! Pau, mutta se voi livistää. (Hiipii varpaillaan.) Minä
kepautan sen äkkiä kuoliaaksi. (Heittää kepillä jänistä, joka
kaatuu.) Hoi, haloo! Toitottakaa torveen! Hoi, haloo! Minä olen ampunut
jäniksen! Haloo!
PRINSESSA
Matti! Hoi, haloo! (Rientää esille.) Oh, hoviherra!
HOVIHERRA
Prinsessa!
PRINSESSA
Hyvä hoviherra, älkää ilmaisko minua!
HOVIHERRA
Kiltti, pieni prinsessa, olkaa nyt järkevä, ymmärrättehän, me kaikki,
prinssi, tarkoitamme vain hyvää. Tulkaa takaisin, prinssi odottaa.
PRINSESSA
Minä en tahdo kuulla prinssistä (Hovirouva tulee, prinsessa vetäytyy
syrjään.) Oh, hovirouva!
HOVIROUVA (kantaen pyssyä)
Tässä on pyssy, vieläkö se iso hiiri...? Mitä?
HOVIHERRA (nostaen jänistä takakoivista)
Katsokaa! Ettekö ole ylpeä minun puolestani, teidän kädestänne tahdon
vastaanottaa ritarinruusuni. (Polvistuu.)
HOVIROUVA
Mikä sankarityö! Ei tässä... nouskaa, voitte pilata polvihousunne.
HOVIHERRA (tekee kumarruksen)
Minä pyydän... Milloin saan palkkioni.
HOVIROUVA
Kaukovallan hovissa prinssin häissä, suihkukaivon luona.
(Niiaa sirostellen.) Sulkeudun suosioonne.
IMANDRA
Prinssin häissä?
HOVIROUVA
Imandra, prinsessa, te täällä? Mikä omituinen sattuma. Mutta
prinsessa, kuinka olette joutunut tänne?
IMANDRA (ravistaa päätään)
HOVIROUVA
Ettekö osaa puhua, oletteko taas tehnyt vaiteliaisuuden valan?
Oletteko prinsessa vai ettekö ole prinsessa, sillä tuskin olin
tuntea...?
HOVIHERRA
Armollinen rouva, ettekö ymmärrä, että prinsessa tahtoo pysyä
tuntemattomana. Hän on nyt vain paimentyttö.
IMANDRA (nyökäyttää päällään)
HOVIROUVA
Tuittupää! No leikkikää vain paimenleikkiänne, mutta muistakaa, että
te olette syntyperäinen prinsessa, jota minä olen hyvällä esimerkillä
opastanut hienoissa hovitavoissa. Mutta minun opetukseni on kantanut
vain raakeleita.
HOVIHERRA
Me tulimme vartavasten varoittamaan, koko valtakunnassa puhutaan vain
teidän päähänpistostanne lähteä kulkemaan halvan paimenpojan parissa.
Sanokaa nyt jotain... minä pyydän.
IMANDRA (ravistaa päätään)
HOVIROUVA
Jalo prinsessa, puhukaa, minä ihan tuskastun. Yhä vain ravistatte
päätänne. Onko metsä tehnyt teidät mykäksi?
HOVIHERRA
Ehkä hän on kadottanut puhekykynsä, tässä peikkojen ja petojen
taikametsässä. Täällä kulkee aina ristiin ja aina samaan paikkaan.
HOVIROUVA
Prinsessa! Kuulkaa! Oi, minkä näköinen te olette! Hiukset hajalla,
kasvot likaiset, kengät rikki! Oh, jospa näkisitte itsenne peilistä!
IMANDRA (asettaa kädet silmilleen)
Oh, ei!
HOVIROUVA
Johan kielenkantanne liikkuu. Niin, tämä on rangaistuksenne siitä,
että matkitte, mutkailitte, onnuitte, hypitte harakkaa, rikoitte
prinssin peilin. Puh! Jos prinssi nyt näkisi teidät, niin...
IMANDRA
Ei sanaakaan prinssistä, minä pyydän.
HOVIROUVA
Minä pyydän teitä pyytämään anteeksi prinssiltä.
IMANDRA
Prinssin pitäisi pyytää minulta anteeksi.
HOVIROUVA
Oo, anteeksi! Tämä on liikaa! Mutta me annamme teille anteeksi, jos te
taas palaatte palatsiin.
IMANDRA
Tehän ajoitte minut pois, minä läksin, tässä olen. Prinssi on loukannut
minua.
HOVIHERRA
Prinssikö loukannut? Hän on ritari kiireestä kantapäähän.
IMANDRA
Hän tahtoi, hän teki... minä en voi sitä sanoa.
HOVIROUVA
Äitinne, kuningatarvainajanne nimessä, selittäkää!
HOVIHERRA
Ah, minä ymmärrän. Ehkä prinssi piti teitä paimentyttönä, ehkä hän
nipisti poskesta.
HOVIROUVA (lyö hansikallaan hoviherran käsille)
Joko taas, te, te vanha harmaa, hurmaaja. Pyh! Mitä prinssi teki?
IMANDRA
Hän teki samaa kuin paimenpoikakin. Ei, ei, hän vei väkisin...
HOVIHERRA (maiskuttaa huulellaan)
Hym, hym. Nyt minä tiedän, hän aikoi ehkä suudella prinsessaa.
IMANDRA
Niin.
HOVIROUVA
Niinkö? Mutta se ei kuulu hovitapoihin. En olisi sitä prinssistä
uskonut.
HOVIHERRA
Hovisalaisuus! Ei hiiskaustakaan tästä.
IMANDRA
Ja prinssi aikoi ryöstää minut.
HOVIHERRA
Tämähän on jo ryöväriseikkailua, salaperäistä, kiihoittavaa!
HOVIROUVA
Prinsessa! Ehkä te olette lukenut tämän seikkailun ryövärikirjoistanne.
IMANDRA
En, tämä on suora totuus niinkuin minä nyt tässä suorana seison.
(Polkee jalkaansa.) Prinssin täytyy pyytää anteeksi.
HOVIROUVA
Oi, minä uskon sen, kuningattaren veri kuohahtaa hänessä, hänellä on
naarasjalopeuran kynsi.
HOVIHERRA
Mutta se kynsi voi raappia niinkuin kissan kynsi. Tämä asia täytyy
painaa pehmeällä pumpulilla.
HOVIROUVA
Hoviherra! Te olette pehmeä kuin pumpuli.
(Kuuluu torven ääni.)
HOVIHERRA
Prinssi kutsuu, täytyy mennä! Tulkaa prinsessa!
HOVIROUVA
Vielä ei ole myöhäistä!
IMANDRA
En, en, en!
HOVIHERRA
Jääkää sitten! Armollinen prinsessa, olkaa vakuutettu, että hyvät
henget ovat seuranneet teitä koko matkallanne — niinkuin vastedeskin.
Me hovimiehet tunnemme, tiedämme kaikki...
HOVIROUVA
Ettekä kuitenkaan tiedä mitään. Me hovinaiset tiedämme, mitä te
olette...
HOVIHERRA
Sekä valtioviisaudessa että — naiskammioiden salataidossa.
HOVIROUVA
Tarjotkaa minulle käsivartenne! Te olette parantumaton pakana.
HOVIHERRA
Näkemiin, iloisiin näkemiin, prinsessa! Ah, jänis! Prinsessa! Nyt
muistan, salaisesta määräyksestä saan minä lahjoittaa tämän jäniksen,
jonka minä olen kunnialla kaatanut.
IMANDRA
En ymmärrä.
HOVIHERRA
En minäkään ymmärrä mitään. Hehhee! Hovisalaisuus! (Asettaa sormen
suulleen.)
HOVIROUVA
Herra, rakas lavertelija, tulkaa nyt!
HOVIHERRA
Minä tulen. Saamari, ai!
HOVIROUVA
Oh, te pelästytitte, luulin, että se jänis...
HOVIHERRA
Se vanha luuvalo! Se johtuu metsästyksestä, ai! (Hoviherra ja
hovirouva poistuvat. Imandra vaipuu maahan jänis sylissä.)
PRINSSI (paimenena, virsut jaloissa)
Hoi, hohoi! Imandra!
IMANDRA
Matti, hoi, tule tänne!
PRINSSI
Tämä metsä on kirottu, minä eksyin. Oh, kuinka minä olen sinua
etsinyt. Kas tässä, tein sinulle virsut.
IMANDRA
Löysitkö mitään?
PRINSSI
En niin mitään.
IMANDRA
Ja minun on niin hirveän nälkä.
PRINSSI
Tässä olisi hiukan taikinanmarjoja ja ketunleipiä.
IMANDRA
Yh, ei ne maistu.
PRINSSI
Istummeko lähteelle solmimaan seppeleitä? Tuonko lähteestä vettä?
IMANDRA
Ei, ei!
PRINSSI
Oletpa sinä onnettoman oikukas.
IMANDRA
Minä olen niin pahalla tuulella, että itkisin. Mutta en itke
kiusallakaan, en.
PRINSSI
Mitä nyt, mitä on tapahtunut?
IMANDRA
Olisit ollut täällä äsken, se on niin ilkeätä, etten voi sitä sanoa.
PRINSSI
Sano pois, sano pois.
IMANDRA
Täällä kävi hoviherra ja hovirouva...
PRINSSI
Jotka ajoivat meidät pois linnasta.
IMANDRA
Juuri niin.
PRINSSI
Tulivatko hakemaan?
IMANDRA
Nii — niin.
PRINSSI
Mutta et mennyt, kultaseni.
IMANDRA
Kultaseni?
PRINSSI
Sinä pidät siis minusta hiukan.
IMANDRA
En tiedä.
PRINSSI
Et tiedä, mitä et tiedä?
IMANDRA
En tiedä, en tahdo tietää, en tiedä, ketä. En muista ja kuitenkin
muistan. Minä en ymmärrä itseäni, en mitään.
PRINSSI
Mutta sano, oliko hovirouva sinulle taas ilkeä?
IMANDRA
Enhän minä sitä, en sen vuoksi, mutta kun...
PRINSSI
Selitä! Mutta kun...
IMANDRA
Kun täällä kävi se prinssi.
PRINSSI
Sekö se olikin mielessä, voi minua!
IMANDRA
Prinssi näki minut. Ja minä häpesin ja pelkäsin, mutta onneksi ei
prinssi tuntenut minua, luuli minua paimentytöksi. Mutta hän ihmetteli,
miksi minä olen niin prinsessan näköinen.
PRINSSI
Entä sinä?
IMANDRA
Sanoin, että ihmisetkin sen ovat huomanneet, mutta etten minä sille
mitään mahda.
PRINSSI
Entä sitten?
IMANDRA
Syytti minua metsän varkaaksi.
PRINSSI
Hahhaa.
IMANDRA
Mitä sinä siinä naurat. — Sitten puhui hän sinusta. Sinähän olet
prinssin metsänvartija, miksi et sitä ennen sanonut?
PRINSSI
Unohdin sen sanoa. Entä sitten?
IMANDRA
Sitten kysyi, olenko sinun morsiamesi. Minä sinun morsiamesi, hahhaa!
PRINSSI
Mitä sinä naurat?
IMANDRA
Se tuntuu niin hassunkuriselta. Sitten pyysi hän minua hyppimään
harakkaa niinkuin prinsessakin oli tehnyt.
PRINSSI
No, eihän tämä nyt vielä mitään merkitse. Imandra, mitä hän teki!
IMANDRA
Se prinssi on viekas kuin paholainen, en minä vieläkään ymmärrä,
kuinka...
PRINSSI
Voi, minun ymmärrykseni, sano pian!
IMANDRA
... Kuinka hän sai minut tunnustamaan.
PRINSSI
Minä aavistan. Mitä sinä tunnustit?
IMANDRA
Että minä kerran kokemattomuudesta annoin sinun... tuota noin...
PRINSSI
Mitä, mitä!
IMANDRA
Kunhan saisin sen sanotuksi. Mutta älä naura.
PRINSSI
Olen vakava kuin pappi haudalla.
IMANDRA
Annoin sinun kerran suudella. Ja silloin —
PRINSSI
Ja silloin?
IMANDRA
Aikoi hän väkisin...
PRINSSI (kavahtaa pystyyn)
Kirottu, kavala prinssi, hän uskalsi...
IMANDRA
Hän aikoi minut ryöstää. Ah, minä ummistin silmäni, minä purin ja
potkin ja pääsin pakoon.
PRINSSI
Mikä taivaan onni! Minä huokaan taas helpoituksesta.
IMANDRA
Minä huusin, huusin niin — sinua avukseni, mutta vain oma ääneni
ilkkui minulle metsästä. — Minä tunnen vieläkin ruumiissani lämmön,
kun hän puristi minua rintaansa vasten.
PRINSSI
Kyllä minä olisin puristanut hänet maahan madoksi.
IMANDRA
Olisitpa tullut tuulispäänä! Olisitte iskeneet yhteen kuin kaksi karhua
kalliolla niin, että kivet olisivat kipenöineet ja sammaleet sinkoneet!
Olisit ryöstänyt minut ryöstäjältä, niinkuin sadun sankari pahan peikon
vuoresta, josta olen satukirjoissani lukenut. Mutta sinun täytyy
kostaa.
PRINSSI
Ihmeellinen Imandra, mikä ihmeellinen seikkailu! Mutta minä en uskalla.
Minä olen prinssin palvelija, hän voi häätää minut pois metsämökistäni.
IMANDRA
Onko sinulla mökki, et ole siitä ennen puhunut?
PRINSSI
Järven tuolla puolen, prinssin huvilinnan lähellä. Mutta metsä alkaa jo
hämärtää, niin ettet voi sitä nähdä. — Minä piiloitan sinut mökkiini,
ja jos prinssi sattuisi sinne tulemaan, niin minä lasken sinut
lattianluukusta salaiseen komeroon.
IMANDRA
Tästä tulee hauskaa! Sinne on varmaankin vielä pitkä matka. Minä tulen
sinne hovirouvan uhalla ja kiusallakin, koska kerran tähän leikkiin
olen antautunut. — Mutta voi, kuinka minun on nälkä, en ole syönyt
kuin pienen palan, jonka eräs prinssin kujeilija minulle antoi.
PRINSSI
Mutta onhan minulla huiluni, minä olen ennenkin loihtinut sillä
ihmeitä. Olen saanut jäniksetkin hyppimään mökkiini. (Soittaa.)
IMANDRA
Saatko sinä kuolleetkin tanssimaan? (Näyttää jänistä.)
PRINSSI
Mistä sinä olet jäniksen saanut?
IMANDRA
Hoviherra sen antoi.
PRINSSI
Etkä sitä heti sanonut. Siitähän saamme paistin, se täytyy aukaista.
(Prinssi vetää veitsellä auki jäniksen vatsanahan. Vatsasta kierii
laatikko.)
IMANDRA
Mitä kummaa! Katsos tätä laatikkoa!
PRINSSI
Aukaise!
IMANDRA (taputtaen käsiään ja tanssien)
Voi, ihme! Hanhenpaisti, viinirypäleitä, omenaleivoksia, pähkinöitä!
(Alkaa syödä ahneesti.)
PRINSSI
Ja pieni nahkapullo täynnä viiniä.
IMANDRA
Oletpa sinä aika taikuri! Kuinka tämä kaikki maistuu, hovissa minä
niihin kyllästyin, sillä siellä minulla ei koskaan ollut nälkä.
PRINSSI
Nyt tiedät nälän ja unen arvon.
IMANDRA
Oh, minä olen niin suloisen kylläinen ja hiljaisen uninen.
PRINSSI
Väsyttääkö sinua, sinä minun metsäkyyhkyni?
IMANDRA
Miksi sinä sanot samoin kuin prinssikin?
PRINSSI
Tulimmaista, mitä minä sanoin! Älkäämme nyt muistelko prinssiä!
IMANDRA
Olispa vielä silkkipatjavuode kattoverhona tähdillä kukitettu kangas.
PRINSSI
Kaipaatko sinä hoviin?
IMANDRA
En, en enään, näin on hyvä olla.
PRINSSI
Minä vien sinut pehmeälle sammalvuoteelle. Käy lepäämään! Imandra,
päivä ehtii jo ehtoolle ja taivaan loistavat lyhdyt syttyvät.
(Kantaa Imandran sammalille.) Katso! (Läpi metsän näkyy kaukaa järven
takaa mökintuli, joka pitkänä juovana heijastuu järvenpintaan.
Mökin takaa häämöittää metsäisellä kukkulalla seisova huvilinnan
torni.)
IMANDRA
Mikä tuli tuolla tuikkii?
PRINSSI
Uuden kotimme viihtyisä valkea. Hyvä haltija sen sytytti.
IMANDRA
Minua jo nukuttaa. Tähdet vilkuttavat raskailla ripsillään ja koko
taivas on kuin satasärmäinen suuri taikapeili. Mitä tämä on? Missä minä
olen?
PRINSSI
Nuku, nuku, minä valvon!
IMANDRA
Kummallista, minä kuulen ääniä, hienoja kuin hopeakellon helinä. Ja
silkkiset, lempeät liepeet liehuvat kasvoillani. Ovatko ne unettaria?
Hyvää yötä, Metsä-Matti!
(Unettaret tulevat sipsuttaen ja tanssivat Imandran
ja prinssin ympärillä.)
NÄYTÖS III
Mökin tupa. Vasemmalla kaksikerroksinen sänky, oikealla kangaspuut,
keskellä lattiaa luukku. Perällä ja oikealla ovi, seinällä vanha
kaappikello. Ikkunalaudalla kukkia, veripisara, "Kodin ilo."
PRINSSI (heräten yläsängyssä)
Imandra!
IMANDRA (herää haukotellen alasängyssä)
Hoo-oo!
PRINSSI
Nukutko?
IMANDRA
En voi nukkua, tämä olkipatja on niin kova.
PRINSSI
Minulla ei ole pehmeitä silkkipatjoja.
IMANDRA
Hovissa minä tunsin herneen seitsemänkin patjan alta.
PRINSSI
Niinkuin sadussa sanotaan. Nousehan jo!
IMANDRA
Joko nyt, anna minun vielä maata! (Kukko kiekuu.)
PRINSSI
Kukko kiekui jo.
IMANDRA
Kiekukoon vaan!
PRINSSI
Kyllä jo olisi aika, kukko kiekui jo toisen kerran.
IMANDRA