Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:
ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla.
Vesi päilyvä, selvä ja syvä minun silmäini edessä ois.
Vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla!
Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon:
mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla! —
Sameassa ken liejussa uupuu, hän pian uupukoon!
Omat sammuvat silmäni kuoletan auringolla.