Päivän tietä pilvet esti,
riehui kalman peikot.
Kauvan kärsi, kauvan kesti
sortajaansa heikot
Vaan jo valo valistuksen
täytti sopet, loukot.
Missä näki aamun uksen,
sinne ryntäs joukot
Sitten punalipun alla
kävi yhteiskulku.
Tieltä ukkoispauhinalla
moni murtui sulku.
Vielä orjain sorto riehuu,
vaan he päätään nostaa.
Punavaate missä liehuu
kohtalonsa he kostaa.