Kuink' usein lentää aatos kauvas vaan
ja monenlaisen seudun silmä tapaa.
On uljaat maisemat ja laulujaan
niin myrskyisiä soittaa tuuli vapaa.
Ja viehättyypi silloin ihminen
nyt ilmaretkeilyihin loistokkaisiin.
Hän elon ongelmata miettien
nyt etsii selvitystä pulmiin maisiin.
Mut pysähtyypi kotka lennossaan
ja valtaa asuakseen peränsijan.
Myös ihminen, jos elää mielii vaan
hän työhön ankarahan ryhtyy pian.
Mut työssä tyhmyys pois ja korkea
ain olkoon ajatus mi suuntaa ohjaa.
Työ hapuileva vain on vaivana
ja tuloksitta hukkuu, vailla pohjaa.
Ja tehtävä, min vaatii nykyisyys
se heti suorittakaa käsin varmoin.
Pois velttous ja mielen hämäryys
Ja mukaan jokainen nyt täysin tarmoin.
Ja kun näin käsitämme, aattehen
me silloin elämähän sovitamme.
Ja oikeuden voitoks' taistellen
me uutta aikaa kohti vaellamme.