Käy itään, etelään tai pohjan periin,
maaseudulle tai kaupunkihin kulje,
näät kaikkialla saman eroituksen
mi jakaa rikkahat ja köyhälistön,
suo tuolle etuja ja tälle puutteen,
tuon loistoon, voimahan ja valtaan nostaa
ja tämän kurjuutehen painaltaapi.
Kun kodin kasvatti on rikkaan lapsi,
niin mieron kiertäjänä köyhä kulkee.
Kun rikkahalle elon aamu aukee
ja kukat nuoruuden ne puhkeaapi,
niin kyyneltyypi köyhän elon taivas. —
Ja miehuus-ijän taisteloissa vielä
tie rikkahan vie kultaan, kukoistukseen,
mut köyhän edessä on synkkä muuri. —
Ja vihdoin rikkahalla elon ilta
niin huoleton on lempeä ja lauha,
vaan ruoturina köyryselkä köyhä
käy pitäjätä, kunnes korjaa tuoni.
Sä silmäs aukaise, ja kaikkialla
on edessäsi eroitus se sama. —
Sä kysyt: »miksi näin — vai ihmisetkö
ne toinen toistaan oisi huonompia,
yks' ylhäiseksi luotu, toinen kurja
vain kantamahan kahlehia orjan».
Sä kysyt noin ja etpä ensimmäisnä
sä vaadi vastausta ongelmahan.
Sun laillas tuhannet jo ennen tutki
ja heille vastauskin valmistettiin
tuo jota soitetahan nytkin korviin.
Näin lausutaan: »se Jumalan on sääntö
ja laki ikuinen ja järkkymätön
niin viisaus se tutkimaton sääsi,
siks' siihen parast' ompi alistua,
mut napina ja niskoittelu vainen
on turhan ihmisluonnon itsekkyyttä,
mi henkemme vie tyyten perikatoon,
— se autuas ken täällä tyytyy, kärsii».
Vuossadat korviimme noin soitettihin
tok' aina eli epäilijät, jotka
ei kansaa suostunehet syöksemähän
tuon sorron orjuutehen, kahlehisin
vaan oikeutta heikoillekin vaati.
Niin nousi harvat nuo, ne uraa uursi
ja veljillensä valon tietä viittoi.
He vapauden aatteen marttyyreinä
sai kestää pakkovallan vainon, vihat
ja kantaa taakan usein raskahimman,
kun eestä totuuden he taistelivat.
Mut sankarit ne taisteli, ne kesti,
ja työnsä hedelmän sai köyhälistö.
Työn heelmä se on veljeyden oppi,
mi käskee kaatamahan raja-aidat
ja poistamahan eroituksen väärän,
tuon, jok' on kansan kadotus ja surma,
kun käskijät ja orjat luo se maahan.
Ken sisko, veli liet sä, mieles avaa
ja tutki olemuksen salaisuutta
ja kärsimysten siemen esiin etsi.
Sä henkes harhailla suo vapahasti
kas itsekullekinhan oma taival
on kuljettavaks' suotu, miksi sitten
ois kytkyessä tarvis tallustella,
se tapa tuskin sopii ihmiselle.
Pois vanha virsi siis ja uusi soimaan.
Nyt kansan pohjakerrokset jo havaa
ja tasa-arvohon on kulkemassa
tie joskin jyrkkä lie ja louhikkoinen.
Ei enää muutamat vaan miljoonat
on heränneet ja tenhoton on lumo
mi muinen unehen sai orjalaumat
On orjat heränneet ja kautta maiden
he toisillensa veljeskättä tarjoo,
se rauhanlämpöinen on kädenlyönti
niin voimakas ja rintaa riemastava.
Näin veljyet ja siskot liitto luodaan,
mi ihmisyyden vaatimukset täyttää
ja tekee lopun vääryydestä maassa,
se ompi proletaarein veljesliitto.
Pois vanha virsi siis ja kautta maiden
halk' idän, etelän ja pohjan kulman
nyt soikoon vapauden valtalaulu.