Valtava voima on hengen voima,
konsa se koskena mielihin lyö,
kalveten kaatuvi sorto ja soima,
juuretta horjuvi arvoton työ.
Hengen voima se korkean sielun
toimiin suurihin innostaa.
Halpain pelvoksi mittaa se nielun,
jonneka heikot ne herpoaa.
Hengen voima se velvoittaapi
puhdasta lippua kantamaan.
Työssään ken aatteensa unhoittaapi,
kuolee kuin autio kaiku vaan.
Hengen voima se aateliskilven
sankarin otsahan painaltaa;
hällä on usko, mi huolien pilven
päivänpaisteeksi kirkastaa.
Hengen voima se antaa uskon
vastais-aikahan parempaan,
jolloinka hehkulla aamuruskon
oikeus täyttävi kaiken maan.
Silloin syömmissä ihmislasten
asuvi verraton sointuisuus,
kuuluvi huulilta voimakasten
rauhan julistus aina uus.
Valtahan silloin ei astu kukaan
heikkoa, raukkaa sortaakseen.
Jokainen ilolla rientää mukaan
avuksi ollen veljelleen. —
— Hengen voima jo koskena kulje!
Tulvana suurena syöksähdä!
Alheat pyyteet salpaa ja sulje,
mielet nosta ja virkistä!