On ilmass' ukkosta ja mustanaan
nyt taivon täyttää pilvet rankat.
Hei punalippu ylös hulmumaan
ja tankoon rautakourat vankat,
näin myrskyhyn me uljaast' astutaan,
ja lipun all' on rivit sankat.
— Ei rauhaan untelohon ihminen
oo luotu mutta myrskypäihin. —
Kun totuus poljetahan keinoksi
vaan pyyteisihin itsekkäihin,
niin silloin kutsu kuuluu ikuinen:
et sortua saa päiviin näihin!
Ei sortua, vaan nousta pystypäin
kuin vakaa, vankkumaton vuori.
Nyt taivas leimutkoon ja pirstoiksi
jo menköhön sen musta kuori!
— Kun sää taas asettuu, niin meillekin
on elo toivokas ja nuori.
Mut jos me unteloina uinuttais',
niin hukkuisimme kuohuin alle. —
Hei, kaikki hereille ja hulmumaan
taas punalippu taivahalle. —
Sen juurella työn uljas armeija
luo uuden ajan maailmalle.
1905.