Kun valhe valtiutta pitää vaan,
ja vaanii surma ahnain nieluin,
kun pelkuruutta hyveeks' mainitaan,
ja ompi aika pienten sieluin,
oi, silloin suloista on ajatella,
ett' ompi sankarmieltä, ylevyyttä,
mi roviolle, puhtahana, syyttä
käy vakaan miehen uljuudella.
Kun toisten määränä on mammona,
ja himoihin jo papit paatuu,
kun sokaistu on järki kansalta,
pois heikot totuudesta kaatuu,
oi, silloin suloista on ajatella,
ett' elää valkeus kuin öinen vahti,
ja seisoo horjumatta hengenmahti.
Tuo suloista on ajatella.
Kun aatos vapaa synniks' luetaan,
ja teljetty on tiedon ovet,
kun mielet matalalla liikkuu vaan,
ja ahtahasti sykkii povet,
oi, suloista on silloin ajatella
sun suuruuttasi, sankaruuttas' oivaa,
mi kerjännyt ei armoa ja hoivaa
vaan voitti, kuoli uljuudella.
Sun roviolle sortovaltius
ja liekkeihin työns' kansan nähden.
Sä korkea ja jalo Johan Huss
kaikk' kärsit aatteittesi tähden,
mutt urhotyöstäs rohkeasta, tuosta
jo pian kasvoi seuraajien luku,
ja läksi kulkemahan kurja suku
päin valkeutta erheen suosta.