Mukaelma.
Työn voimalla tungemme maan sydämeen
ja mitoinme lakeja taivaan.
Maa, avaruus meille on avoinna,
miks' nääntyisimme me vaivaan?
Työntekijät, etsijät totuuden
me olla tahdomme, uurtaen
uran ajalle vastaiselle.
Me raudan aseeksi taomme,
talot uljahat, korkeat nostamme,
tuhat sukkulaa kätemme suistaa.
Työn mahtava kaiku se seuraa meitä,
ja luomisen valtava vavistus
läpi maailman humuna kulkee.
Te, jotka vain syötte ja nukutte
te ettekö ääniä kuule?
Vait! Aallot nousevat hiljalleen,
me nousemme merenä ylöspäin
ja myrskyhyn puhkeamme.
Työn luomisääni se ilmassa soi
ja teille te rikkaat se huutaa näin:
haa — yhä te nukkukaatte,
te kultavuorilla levätkää,
työn voimat ne nousee ja myllertää.
Me maailman uudeksi luomme?
Me aivoilla, raajoilla työskellen
työnsankarit olla tahdomme!
Ylös katsehet vastaisuuteen!
Hei korkeelle aateluuskilpemme
työn kilpi kirkas ja kunniakas
sä päivänhelossa välky! —
Me sadulla, laululla loihtia
maan kaunihiks' suloksi voimme.
Kun liikkui taltta ja sivellin,
kuvat ihanat ilmi me loimme.
Maan kamaraan lapion iskemme
sen auralla, kuokalla muokkaamme,
näin elämän valloitamme —
ja kuljemme sankkana joukkona työn.
Te rikkahat teillä on kirkkonne
niiss' armoa kerjätkäätte! —
Mut meillä on työ ja sen kunniaks
me aattehen holvin nostamme,
sen luona me kumarramme.
Ja kohtapa halki maailman
soi uudet hymnit valtavat
ne raatajain povista kohoo.
Soi kiitos, kaikuos kaunehin
työn ylevän kunniaksi.
Päät paljaiks, työlle te juhlikaa.
Nyt sävelet suuret jo soimaan! —
Työ on puhtahin jumalanpalvelus
työn arvo jo maassa voimaan!