Mä katselen reipasta ryhtiäs,
kun liikut taitavin tavoin,
työs kelpo kunnolla askaroit,
ja kirkas on katsehes avoin.
Olet oikeuksias' vaatinut,
et tyydy orjien tapaan.
Työpäivän tahdot määrätyn,
ajan itseäs varten vapaan.
Ja luokka-aseman kuilusta
pääs' vapaiden rinnalle nostat.
Ja tahtosi rautatarmolla
oman onnesi täällä ostat.
Et tyydy elämän tyhjyyteen
vaan aattehen kultia voitat,
ja missä siskon sortuvan näät
sinä nostaa ja auttaa koitat.
Käy tietäs, vaikkapa tyhmyrit
sun herjaisi pyrinnöitäs —
sadat siskot kohta sun jälkiäs
ne seuraa ja jatkavat töitäs.