[1] _Phalcron_ oli muuan Ateenan deemoksia ja vanha satamapaikka.
[2] Nykyaikaisen lukijan on vaikeata käsittää, missä sukkeluus
oikeastaan on, ja tästä kohdasta on esitetty monia selityskokeita.
Yleisimmin hyväksytty, että nimi phaleronilainen, _phalereus_,
äänteellisesti muistuttaen sanaa _phaleris_, joka on nokikanan nimitys,
sisältäisi vihjauksen Apollodoroksen joko keinuvaan käyntiin tai
kaljuun päälakeen -- linnulla on päässä valkea täplä -- tuntuu
etsityltä. Kenties sukkeluus onkin vain siinä virallisessa tavassa,
millä ystävä Apollodorosta puhuttelee.
[3] _Kydathenai_ oli Ateenan eteläisiä deemoksia.
[4] Sananlasku lienee alkuaan kuulunut: hyvät miehet saapuvat
huonompien luo kutsumatta. Samalla kuin Sokrates muuttaa sananlaskun
ajatuksen, sisällyttää hän siihen sanaleikin, _agathon epi daitas_
(hyvien pitoihin), joka ääntyy aivan samoin kuin _Agathon' epi daitas_
(Agathonin luo pitoihin). Se Homeroksen kohta, johon Sokrates viittaa,
on Iliadin II, 408.
[5] _Myrrhinus_, Attikan kaakkoisia deemoksia.
[6] _Euripideen Melanippe_ tragediassa oli eräs kohta, "sanani eivät
ole omiani, vaan äidiltäni lähteneitä", jota Eryximakhos käyttää.
[7] _Prodikos_, Keos saarelta kotoisin oleva sofisti, jossa
syvälliseen, vakavaan luonteeseen yhtyi suuri tutkimusinto. Platonin
ivallisista viittauksista tiedämme hänen harrastaneen _synonymiikkaa_,
s.o. koettaneen yhdistää merkitykseltään samanlaisia sanoja ja eroittaa
niiden eri merkitysvivahdukset. Kansanuskontoon nähden hän asettui
arvostelevalle kannalle selittäen luonnonilmiöitten ensinnä ihmisten
tajunnassa jumaloituneen. Toiset jumalat hän taas selitti alkuaan
kuuluisiksi sankareiksi. Elämänkatsomukseltaan hän oli pessimisti.
Ihmisen parhaan lohdutuksen hän näki työssä, ja työn sankari Herakles
tuli hänen mieliheroksekseen. Prodikoksen ylistyspuhe Herakleen
kunniaksi sisälsi tunnetun episodin "Herakles tienhaarassa".
[8] _Akusilaos_, eräs vanhimpia historian tai oikeammin tarujen
kirjoittajia, n.s. logografeja, jotka proosamuotoon sovittivat
runoilijain teoksia. Akusilaos mukaili näin melkein sanatarkasti
Hesiodosta.
[9] _Parmenides_, n.s. elealaisen filosofikoulun kuuluisa päämies,
ykseyden ja muuttumattomuuden suuri edustaja, jolla oli Platoniin suuri
vaikutus. Platonin ideoilla onkin samoja määreitä kuin Parmenideen
"olevaisella". Phaidroksen mainitsema säe on hänen opetusrunoelmaansa
_Peri'physeos_ (luonnosta), josta katkelmia on jälellä. Dialogissaan
_Parmenides_ Platon on saattanut yhteen Sokrateen ja Parmenideen,
anakhronistisesti, sillä Parmenides vaikutti paljon ennen Sokratesta.
[10] _Alkestis_ on Kreikan kirjallisuudessa erinomaisen hienosti
piirretty naisluonne. Euripides on hänestä saanut aiheen samannimiseen
draamaansa.
[11] _Orpheus_, tarunomainen runoilija, jonka laululla oli samanlainen
tenhovoima kuin Väinämöisemme laululla. Hän koetti pelastaa puolisonsa
Eurydiken manalasta ja saikin laulullaan manalan haltiattaren
Persephonen taivutetuksi päästämään hänet pois, kuitenkin vain sillä
ehdolla, ettei Orpheus paluumatkalla saisi kääntyä katsomaan
puolisoansa. Kun Orpheus ei voinutkaan ehtoa täyttää, täytyi Eurydiken
jäädä manalaan. Bakkhottaret repivät hänet kuoliaaksi. Orpheun kultti
oli hyvin yleinen ja siihen liittyi uskonnollisia salamenoja.
[12] _Dione_ on feminininen puoli Zeuta. Dionen kultti oli Attikassa
hyvin vanha.
[13] _Harmodios_ ja _Aristogetton_. olivat ylhäissukuisia ateenalaisia
nuorukaisia, jotka persoonallisesta loukkauksesta suuttuneina yrittivät
syöstä Ateenan tyrannit Hippiaksen ja Hipparkhoksen vallasta.
Hipparkhoksen he surmasivat, mutta muuten yritys epäonnistui. Harmodios
kaatui kahakassa ja Aristogeiton sai myöhemmin kärsiä kidutuskuoleman.
Molempia kunnioitettiin Ateenassa myöhemmin kansallisina
vapaussankareina.
[14] _Sillä jos joku ajattelee_. -- Pausanias puhuu sellaisella
vauhdilla, että hän kokonaan unohtaa päälauseen. Käännökseen olen
koettanut sovittaa sellaisen heti alkuun, sulkumerkkien väliin.
[15] _Herakleitos_ opetti päinvastoin kuin Parmenides, ettei mikään
pysy samana, vaan on alituisen muutoksen alaisena. Opin ydin sisältyy
tunnettuun lauseeseen: "Kaikki virtaa." Samoin kuin Platonin ideat
osoittavat yhtäläisyyttä Parmenideen olevaisen kanssa, samoin hänen
käsitykseensä aistinmaailmasta on Herakleitoksen maailmankuva
vaikuttanut. Vaikeatajuisen sanontansa takia sai Herakleitos liikanimen
"skoteinos" (hämärä).
[16] _Urania_ oli tähtitieteen, _Polyhymnia_ lyriikan runotar.
[17] _Ephialtes_ ja _Otos_ olivat giganttiveljeksiä, jotka pitivät
Aresta vankina 13 kuukautta, kunnes Hermes hänet vapautti. Heidän
yrittäessään hyökätä taivaaseen surmasi Apollo heidät. (Vrt. Il. V, 385
ss. ja Odyss. XI, 505 ss.)
[18] V. 385 spartalaiset hyökkäsivät Mantineiaan, hävittivät sen ja
pakottivat kaupungin asukkaat asettumaan hajanaisiin maaseutukyliin
asumaan. Vrt. johdantoa.
[19] _Kronos_, Uranuksen poika ja Zeun isä, jonka Zeus kukisti.
_Iapetos_ oli titaani ja m.m. Prometheun isä.
[20] _Ananke_, välttämättömyys, hallitsi kreikkalaisen katsantotavan
mukaan jumaliakin.
[21] _Ate_ on Homeroksella turmioon johtavan mielenhäiriön
personifikatio.
[22] _Aphroditen_ ja _Areksen_ välillä oli rakkaussuhde, josta m.m.
Homeros kertoo. Agathonin todistelu perustuu siihen, että sana Eros
tarkoittaa sekä rakkauden jumalaa että itse rakkautta.
[23] Agathon ylistäessään Erosta mainitsee nuo neljä kardinaalihyvettä.
Vaikeimmin käännettävissä on _sophrosyne_. Sanalla tarkoitettiin sielun
eri kykyjen ja taipumusten tervettä hallintaa. Käännöksessä olen
enimmäkseen käyttänyt sen vastineena sanaa kohtuullisuus.
[24] Sutkaus Gorgiaan päästä johtuu tämän nimen ja Gorgon, kauhean
hirviön, yhtäläisyydestä. Gorgon kammottavan pään näky saattoi näkijät
kivettymään. Viittaus Homerokseen tarkoittaa Odyss. XI, 633 ss.
[25] _Diotima_ tuntuu olevan sadunomainen henkilö. Myöhemmillä
kirjailijoilla hänestä olevat tiedot perustuvat Platoniin.
Sillä rutolla, josta Sokrates puhuu, tarkoitetaan epäilemättä
peloponnesolaissotien alussa raivonnutta hirveätä kulkutautia, johon
m.m. Perikles kuoli v. 429.
[26] _Oikea arvelu_. Tämän tietoasteen Platon koko ajan eroittaa
varsinaisesta tiedosta, joka kohdistuu ideamaailmaan. Aikaisemmin
Platon ei tee mitään eroitusta sen ja havainnon välillä, mutta
myöhemmin hän määrittelee sen varsinaisesta aistillisesta havainnosta
eriäväksi, vieläpä siitä riippumattomaksikin.
[27] _Penia_ on köyhyyden, _Poros_ yritteliäisyyden ja _Melis_
viisauden personifikatio.
[28] Sanaa sepittäjä vastaa alkutekstissä _poietés_, ja sanaa
sepittäminen _poiesis_. Poietis, runoilija ja poiesis, runoilu johtuvat
verbistä _poicn_, tehdä, ja niiden alkumerkitys on tekijä ja tekeminen.
Platon käyttää tässä sanoja kummassakin merkityksessä.
[29] _Kodros_, tarunomainen attikalainen kuningas, joka uhraamalla
henkensä pelasti maansa dorilaisten hyökkäykseltä.
[30] Kuten jo johdannossa on mainittu esittää Diotima oppinsa
rakkaudesta ikäänkuin vihkimyksenä salamenoihin. Nyt alkaa kolmas ja
korkein aste, jolloin mysterioiden syvin ja salaisin sisältö paljastuu.
Ensimäinen aste, joka vastaa salamenojen puhdistusastetta, aikaa,
jolloinka niihin jäseneksi pyrkijän oli vapauduttava kaikesta
ruumiillisesta synnistä ja saastasta, käsittää opin Eroksesta itsestään
ja sen kautta Sokrates puhdistuu vääristä käsityksistään. Toinen aste
selvittelee jo yhtä toista rakkauteen kuuluvaa, s. o. hänet vihitään jo
muutamiin vähempiin salamenoihin.
[31] Runosäe on Iliadista 11, 54.
[32] _Seileenit_ ja _satyrit_ kuuluivat Bakkhoksen saattueeseen. Ero
heidän välillään ei ole täysin selvä. Seileenejä kuvailtiin kuitenkin
-- varsinkin myöhemmin -- vanhemmiksi satyreiksi. Heidän ulkonäkönsä
oli ruma ja eläimellinen. Nenä oli tylppä, huulet paksut, usein koko
ruumis karvan peitossa. -- _Marsyas_ oli alkuaan phrygialainen
virtajumala, joka kreikkalaisessa jumalauskossa muuttui huilua
soittavaksi satyriksi. Huilunsa hän oli saanut Athena jumalattarelta,
joka oli heittänyt sen pois huomattuaan sen rumentavan kasvojen
ilmeitä. Kilpailussa Apollon kanssa, jossa tämä soitti kitaraa, Marsyas
hävisi, ja Apollon nylki hänet elävältä. Aihe Walter Runebergin
tunnettuun veistokseen. -- _Olympos_ Platonin mukaan oli Marsyaan
oppilas.
[33] _Korybantit_ olivat phrygialaisen äitijumalan, Kybelen
seuralaisia, jotka hurjilla tansseilla saattoivat jumalatarta. Kybelen
palvelijattaret joutuivat koettaessaan jäljitellä korybantteja,
hurmiotilaan, jossa he saattoivat tuskaa tuntematta haavoittaa itseään.
[34] _Seireenit_ ja heidän laulunsa ovat jokaiselle tuttuja
Odysseiasta. He olivat alkuaan kuolonhengettäriä ja heitä kuvailtiin
osittain linnuiksi, osittain neitosiksi.
[35] _Potidaia_ oli korinttolainen kolonia Makedoniassa. Kuuluttuaan
pitkän aikaa Ateenan valtioliittoon se luopui siitä, mutta vallattiin
takaisin v. 429.
[36] Runosäe on Iliadista 4, 242.
[37] _Delion_ oli Boiotian kaakkoisrannikolla. Siellä theebalaiset
voittivat ateenalaiset v. 424.
[38] Sanat ovat komediasta Pilvet, s. 362. Vrt. johdantoa.
[39] _Brasidas_, kuuluisa spartalainen sotapäällikkö ja
peloponnesolaissotien ensi vaiheessa Spartan mahtavin mies.
[40] _Kharmides_ ja _Euthydemos_ olivat kumpikin sofisteja, joiden
mukaan kaksi Platonin dialogia on saanut nimensä.
[41] Jokaista tragediakolmikkoa seurasi hilpeäsävyinen satyridraama,
jossa seileenit ja satyrit muodostivat khoorin. Tällaiseen Sokrates
leikillisesti vertaa Alkibiadeen puhetta siihen sisältyvine
seileeni- ja satyrivertauksineen.