Jagellon lapsi, jälleen luuttus lainaa
iloksi illan yhä tummuvan.
Sun päähäs tahdoin Suomen kruunun painaa,
mut painoin tuskan orjantappuran.
Lien mennyt mies, jo hautaan valmis vaihaa,
vain tiedän, että Sua rakastan,
Sun kauttas vaan, kun sulat suudelmiini,
ma vielä riipun elämästä kiini.
Näin siis on käynyt, rakas lapsirukka!
Takana vangin rautaristikkoin
nyt nääntyy kristikunnan kaunein kukka
vain vuoksi sulhon polon suuteloin,
tuon lemmen, nuoren niinkuin poskes nukka,
tään hurman, jonka huuliltas ma join;
kuin puron poikki puiden latvat taipuu,
niin meidät liitti rakkaus ja kaipuu.
On talvi tullut, koht' on jäässä meri,
yö saartaa, sammuu toivo viimeinen,
mun talttuu tahtoni, mun viihtyy veri,
jää jäljelle vain nöyryys sydämen,
ja sentään mull' on luonto, mieli eri
kuin ihmisillä maan tään hallaisen:
heill' lemmetön kuin Lapin laajin salo,
mun niinkuin korven päällä pohjanpalo.
Jos kerran katto siirtyis, päivä koittais,
Sun puhtaan kauneutes se purppurois,
ja Juhana jos veljen julman voittais,
me mentäis täältä kaukomaille pois,
Sun maahas, missä satakielet soittais
tai missä Böhmin viidat vihannois,
ain tuonnemmaksi, Alppein tuolle puolen,
taa veljesvainon sekä huomen-huolen.
Siell' alla puiden toisten, toisen taivaan
Sua kaikesta ma kiittää tahtoisin,
kun suostuit kerran Suomen karhun laivaan,
eloni aavan astuit myrskyihin,
mun vangitunkin murheeseen ja vaivaan,
Sa ihmisistä armain, ihanin,
min silmiss' on kuin siinto tähtein toisten,
tai terhen aamun rantain aurinkoisten.
Ma uskon tähtiin, tähtitarhain valtaan
ylitse kansakuntain, yksilöin,
se meitä seuraa ääreen kuolonkaltaan,
se meille puhuu sielun keski-öin,
kipuja vielä Kiirasvuoren paltaan
se verhoo Taivas-armon auervöin
ja Toivon, jok' on ikuisuutta itse,
siks parhain paistaa ihmissydämitse.
Jagellon lapsi, jalo lilja, käyös
siis kanssain kärsimyksen kirkkauteen,
kuin tähti yön mun tielläin ylennäyös,
mut vieös viitaan iankaikkiseen;
mink' yöhön eksyn, yöstä välkähtäyös,
mink' etsin päivää, päily sydämeen,
ma että erottaisin hyvän, pahan,
en paatuis veljeäni vihaamahan.