Mitaton meri, ajan ulappa,
jonk’ aaltoja on vuodet, jonka vesi
on tuskan kyynelien suolaama!
Sa rajaton, jok’ otsaan kuohujesi
teet pyykit, missä päättyy elämä,
ja uutta saalist’ ulvoin ylenannat
hylyt ja täytät niillä karut rannat —
kavala tyynnä, kauhee myrskyssä,
ken voi sun kuvata,
mitaton ulappa?
1822