kolminaisuuden kirkon eteen ja aikoi riistäytyä käsistäni, luuli näet
nähneensä siskonsa kirkon rappupylvästössä.
TOINEN VARTIJA Erehtyi kai pyhän madonnan kuvan suhteen.
Koputtaa merkitsevästi päähänsä, kaikki nauravat.
Yksi ja toinen vieras kulkee lyhty kädessä teatteriin.
KOLMAS VARTIJA
Kautta Bakkon! Ettehän te osaa pelata!
TAITURI
Hän etsii minua. --
TOINEN VARTIJA
Kirkosta? Hahhaa. Etsisi krouveista ja pelipaikoista.
ENSIMMÄINEN VARTIJA
Siellä ne pian pelaisivat pois koko neitsyyden.
Nauravat.
HARMAAPUKUINEN NAINEN (Muukalainen).
Minä sanon sen vielä, minä tahdon nousta uuteen lentoon, tahdon voittaa
takaisin kaikki tappioni -- ilman sinua.
MUUKALAINEN musta viitta hartioilla, iso musta huopahattu silmillä.
Olet polttanut siipesi -- ilman minua. Et ole laulanut moneen vuoteen.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
En senjälkeen kuin sinä tukahutit kipenäni, minun piti suitsuttaa vain
sinulle, jumalalleni, mutta sinä olet kaikkea muuta paitsi jumala, et
ole suuri pahassakaan, sinä olet...
MUUKALAINEN
Kiusaaja!
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Kiusaajan matkija!
MUUKALAINEN
Minun pitää käydä johtokunnissa, vaikuttaa sanomalehtiin, peittää ja
paikkailla sinun repaleista taidettasi. Etkö sinä nyt jo ala käsittää,
että sinä olet mahdoton. Eikö peilisi ole sinulle mitään juorunnut? Sinä
lauloit ennen kasvoillasi ja herkullisella vartalollasi, mutta sinun
äänesi on käärmeen sähinää. Suloista silloin kuin sinut tempaa vasten
ruumistaan. Mutta sinulla ei ole enään myrkkyhammasta, joka _minua_
kiihoittaisi. -- Menetkö sinä vielä nytkin teatteriin?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Menen. Minä tahdon voittaa itseni itselleni, sinä et enään lamauta
minua käärmekesyttäjäkatseellasi. Sinä tahdot minun tappiotani. Koko
yön sinä pidit akkunan auki vaikka minä kielsin, tahdoit turmella minun
ääneni.
MUUKALAINEN
En olisi muuten unta saanut...
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Vaivaavatko sinua sinun uhrisi? Makasit sohvalla ja vartioit.
MUUKALAINEN
Ja sinäkin valvoit ja vartioitsit minua. Ihana yhdyselämä!
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Tiedätkö, mikä meitä yhdistää, pakottaa meitä aina olemaan yhdessä,
riistää meiltä öitten unen?
MUUKALAINEN nauraen.
Synti ja syyllisyys?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Me pelkäämme yötä, joka ei mitään näe; me etsimme turvaa toisiltamme
vaikka tiedämme, ettemme voi toisiamme turvata.
MUUKALAINEN
Me tunnemme liian hyvin toisemme. Se tahtoo sanoa, minä tunnen sinut.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Sinä tunnet, mitä minä ajattelen sinusta.
MUUKALAINEN
Sinä tahtoisit irtaantua mutta me olemme toisistamme riippuvaisia.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Sinä pelkäät minua.
MUUKALAINEN
En minä pelkää sinun voimaasi vaan sinun heikkouttasi.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Minä olin kerran heikko silloin kuin antauduin sinulle. Sinä yönä minä
näin sinun sieluusi kuin syvään ryöväriluolaan.
MUUKALAINEN
Sinä olet tänään kovin romantillinen.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Jossa oli vaan kuolleiden luita.
MUUKALAINEN
Häpeäkö?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Alentumisen, ei antautumisen häpeä. Silloin minä inhosin sinun sieluasi
mutta rakastin samalla omaa ruumistani. Minä tein rikoksen...
MUUKALAINEN
Kadutko sinä, sinä?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Rikoksen omaa itseäni vastaan. Siksi täytyy meidän erota. Me olemme
kuin kaksi kahlerengasta.
MUUKALAINEN
Yhteenjuotettua rengasta, joista toisen täytyy taipua, niinkö?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Taittua.
MUUKALAINEN
Nyt minä ymmärrän, mistä sinä olet saanut hetkellisen voimasi. Sinä
näit hänet, sinä kuulit hänen puhuvan. Hän kiersi aina hotellia ja etsi
sinua. Siksi sinä nyt tahdot kiertää entisyyteen.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Tahdon palata olemukseeni, olen viime aikoina tuntenut ikäänkuin olisin
ollut vieras itselleni.
MUUKALAINEN
Vanhassa on jotain -- kuinka sanoisin -- uutuuden viehätystä. Sen
avulla koitat kiihoittaa itsesi uuteen voimankoetukseen. Se on sinun
talismanisi. Siksi minä teen sen tehottomaksi.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Sinä aijot...
MUUKALAINEN
Jollet sinä taivu, niin muserran minä hänet.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Ja siksi annoit hänet seikkailijoiden valtaan?
MUUKALAINEN
Pieni peloitus! Hän on täällä lähellä hyvässä tallessa. Ei sieltä ole
pitkä matka tuonne.
Näyttää sairaalaa.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Sinä olet raaka.
MUUKALAINEN
Olivatko hänen ensimmäiset sanansa minulle hienoja? Nyt hän saa itse
tuta, miltä tuntuu, kun elämä kuristaa kaulasta. Minä teen hänestä
houraajan, joka ei ymmärrä maailmaa eikä maailma häntä.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Hän oli silloin rakkautensa tähden raaka.
MUUKALAINEN
Ja minä?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Hm.
MUUKALAINEN
Ja nyt sinä tahdot taas kohota hänen silmissänsä? Meitä on kolme
rengasta kahleessa.
HARMAAPUKUINEN NAINEN rappusilla.
Minä tahdon kohota omissa silmissäni? Soitetaan.
MUUKALAINEN osoittaa teatteria.
Luuletko sinä tuolla tekeväsi hyvän työn itsellesi? Ylpeytesi tulee
kuin tuulenpuuska, silloin sinä aina tahdot erota. Murtuneena sinä taas
tarvitset minua. Kuules, katsomolohikäärme odottaa, pian _se_ sähisee
ja viheltää.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Minä menen.
MUUKALAINEN
Ja kun hän nauraa sinulle, polkee pyhimmät tunteesi, kohtelee kuin
huonoa ilveilijätärtä, mitä sinä silloin...?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Minä... silloin minä... en tiedä mitä?
Menee.
MUUKALAINEN
Minä odotan, odotan kuten aina.
HARMAAPUKUINEN NAINEN ilkkuen.
Kuinka sinä olet uskollinen!
Muukalainen vetäytyy pilarin taa.
TOINEN VARTIJA
Vanki näyttää rauhalliselta, minä menen kuuntelemaan Venusta.
Menee teatteriin.
ENSIMMÄINEN VARTIJA
Ja minä uhraan sillä aikaa Bakkolle.
Ottaa kaapista pullon.
Kuules sinä ihmeidennäkijä, he, ota tuosta, niin pääset
harhaluulostasi. Et huoli! Rakkaus on kuin juovuttava viini. Viini
kiihoittaa naisiin ja naiset kiihoittavat viiniin.
TAITURI
En nähnyt harhaan. Minä näin kasvinsiskoni. Ja viime yönä näin minä
hänestä unta, hän kulki valkeissa vaatteissa, päästi siteeni ja sanoi
kolmasti: minä tulen.
ENSIMMÄINEN VARTIJA
Se oli varmaankin enkeli.
TAITURI
Niin, hän on enkeli.
ENSIMMÄINEN VARTIJA
Vainaja, joka ei saa rauhaa sinun tähtesi.
TAITURI
Niin, minä surmasin hänen ilonsa. -- Saanko minä katsella kirkontornia,
jonka juurella minä hänet näin?
ENSIMMÄINEN VARTIJA leikillä.
Katsele ja kulje hiukan torilla, vaan älä yritäkkään karata enkelisi
luo, muuten ottaa sinut itse sarvipää.
Sairaalan luukku avautuu ja siihen ilmestyy ovenvartijan kasvot.
TAITURI
Onko tämä luostari?
OVENVARTIJA
Pyhän äidin sairaala. Ennen muinoin se oli luostari.
TAITURI
Minusta se näyttää isolta ruumisarkulta. Eikö täällä kummittele?
OVENVARTIJA
Sanotaan pyhän sisarkunnan joskus kulkevan yöllä juhlamenoissa läpi
holvien.
TAITURI
Kuka ne on nähnyt?
OVENVARTIJA
Kuka lie sairashoureissaan nähnyt. Tahtoisitko sinä päästä tänne,
"kirojen kammiossa" on juuri yksi sija vapaa.
TAITURI
Ei kiitoksia.
OVENVARTIJA
Tekeydy kipeäksi. Onko poliisin huostassa parempi olla?
TAITURI
Parempi kuin tuolla maailmassa.
OVENVARTIJA
Pelkäätkö sinä maailmaa, siellä on paljon tekoterveitä, tummia ihmisiä?
TAITURI
Joiden rinnassa on nukkuva peto. Eikä kukaan heistä tiedä, koska se
herää.
OVENVARTIJA
Täällä on hiljaisia, kalpeita... Ne nukkuvat...
TAITURI
Jolleivat ne herää? Minä pelkään unta, sillä aikaa saattaisi tulla...
OVENVARTIJA
Mestari Viikatemies. Perin lempeä ja jalo-otsainen mies. Miksi
taidemaalarit aina maalavat hänet synkäksi sysisilmäksi?
TAITURI leikillä.
Olette kai tehneet hänen kanssansa kauppasopimuksen. Minä tahtoisin
kerran maalata hänet.
OVENVARTIJA
Ei hän vaadi mitään maksua vaikka mallinakin seisoisi, ei hän ole
mikään saituri eikä ryöväri.
TAITURI
Mutta ihmiset ovat joko ryöväreitä tai saitureita.
OVENVARTIJA
Hän käy usein täällä.
TAITURI
Ulos ja sisälle. Mikä on täällä tunnuslause?
OVENVARTIJA
"Päinvastoin". Mutta hän ei tarvitse tunnuslausetta.
TAITURI
Tulee avaimitta. Tulee kuin varas yöllä?
OVENVARTIJA
Hänellä on tiirikkansa. Jollet joskus unta saisi niin... Puhunko minä
hänelle?
TAITURI
Älä vielä...
OVENVARTIJA
Paikka H on vapaa.
TAITURI
Eikö A ole vapaa?
OVENVARTIJA
A ja O, alku ja loppu. Ethän ole vasta-alkaja, sinullahan on jo hyviä
oireita, olet jo päässyt aasta äffään.
TAITURI
Kummallinen sairaala. En ymmärrä...
OVENVARTIJA
Jollet unta saa, niin soita vaan kelloa, hehhee.
TAITURI
Ei minun aikani ole vielä tullut.
OVENVARTIJA
Niin ne kaikki sanovat.
Kasvattisisar kulkee lyhty kädessä epäröiden teatterin ohi
ja katoaa kujaan.
TAITURI rientää perälle.
Ah! Valkea sisko! Ehkä se oli harhanäkö, hyvä enne. Muutu ihana uni
todellisuudeksi, vaihdu uneksi ruma todellisuus!
ENSIMMÄINEN VARTIJA
Pysy piirissä!
PALJASJALKAMUNKKI. Suun pielessä ilme ikäänkuin hän aina nauraisi.
Soittaa sairaalan kelloa.
Päinvastoin.
TAITURI
Päinvastoin. Sinäkö sen sanoit, munkki? Miksi sinä naurat?
PALJASJALKAMUNKKI
En ole moneen vuoteen nauranut. Mutta miksi sinä itket?
TAITURI
Minä en ole moneen vuoteen itkenyt. Hullunkurista! Sinun suusi
ympärillä on ilme ikäänkuin sinä aina nauraisit. Jäätynyt nauru.
PALJASJALKAMUNKKl
Etkö koskaan ole itkenyt, jäätynyt sydän siis? Nyt minä vasta näen,
että sinä hymyilet.
TAITURI
Hymyilen hyvälle enteelle. Mutta te vaeltavat veljet ette hymyile. Te
ajattelette niin usein paholaista, että teidän kasvonne saavat hänen
irvistävät hahmopiirteensä.
PALJASJALKAMUNKKI
Mitä sinä ajattelet?
TAITURI
Minä ajattelen, miksi papit ja popat aina kulkevat takaportista.
PALJASJALKAMUNKKI
Miksi sinä katselet taaksesi?
TAITURI
Ajattelen enkeliä, joka äsken kulki ohitseni.
PALJASJALKAMUNKKI
Ehkä se oli väärä enkeli.
TAITURI
Väärä veli! Sinä... paholainen!
PALJASJALKAMUNKKI menee sairaalaan.
Kun palaan, niin otan, nyt ei ole aikaa.
TAITURI nauraa.
Hauska munkki. Hirtehisen hymy vakavalla hauturin naamalla!
Menee peremmälle, teatterista kuuluu laulun ääni.
Mikä ääni!
MUUKALAINEN pilarin takaa.
Siinä on jotain särkynyttä, eikö totta, hahhaa!
TAITURI
Tämä ääni muistuttaa minulle aikoja, joita en tahtoisi muistella, se
sekoittaa tunteeni.
MUUKALAINEN
Oliko se ääni sinulle kerran rakas? Käärmeen sähinää, eikö totta.
TAITURI
Mutta minä muistan toisen hopeanheleän äänen, se soi kuin harppu
pyhässä temppelissä.
MUUKALAINEN
Mutta sinä muutit sen temppelin huvihuoneeksesi.
TAITURI
Kuka sinä olet, joka tiedät minun salaisuuteni?
MUUKALAINEN
Minä tiedän kaikki.
Poliisi tulee taluttaen kahta seikkailijaa, jotka ovat
käsistään kahlehdittuja.
TAITURI
Ravintolan seikkailijat!
ENSIMMÄINEN VARTIJA taiturille.
Tule tänne!
TAITURI
Pitääkö minun istua samalla penkillä kuin varkaiden! Minä en ole
rikkonut koskaan ketään muita kuin itseäni vastaan.
MUUKALAINEN
Sen varsin valehtelit!
ENSIMMÄINEN VARTIJA näyttää passia ja lompakkoa.
Onko tämä sinun? Onko siinä kaikki tallella?
TAITURI
On. Ei siinä paljon ollutkaan.
Teatterista kuuluu huutoa ja vihellystä.
NAINEN edellisestä kuvaelmasta hiukset silmillä. Soittaa
sairaalan kelloa.
Minä tahtoisin.... tai; en minä oikeastaan tiedä, tahtoisinko minä
tavata isääni.
OVENVARTIJA
Mikä osasto, mikä kirjain?
NAINEN
En tiedä, olen unohtanut kirjaimen.
OVENVARTIJA
Siinä tapauksessa en voi päästää.
NAINEN
Eikä minulla ole, mitä antaa. En ole ansainnut tänään mitään.
OVENVARTIJA
Pitaalirahoja, niistä minä en huolisikaan!
NAINEN
Mutta minun isäni kituu minun tähteni, minä tahdon pyytää häneltä
anteeksi. Oi, mihin minä pääni peittäisin, hiukset eivät häpeääni
verhoa.
OVENVARTIJA
Ehkei sinun isäsi tahdokkaan sinua tavata.
NAINEN
Voi olla niinkin. Tuossa hän taas on! Nyt minä muistan. Häntähän minä
tahdonkin tavata!
Juoksee taituria kohti.
Kunnoton, kirottu, anna minulle takaisin minun kunniani, kuuletko, anna
takaisin minun kunniani! Sinä olet kaiken alkusyy minun ja monen muun,
minun isäni ja monen muun isän lankeemukseen.
ENSIMMÄINEN VARTIJA vie hänet.
Yölepakko, joko sinä taas! Tule! Älä koitakkaan vierittää syytä muiden
niskoille. Aina sinä häväiset itsesi.
Taiturille.
Huomenna olet ehkä vapaa!
Menevät.
TAITURI
Vapaa! Minä olen vapaa samalla hetkellä kuin hän, jonka minä... Millä
hirveällä hinnalla! Minun vapauteni kulkee yli muiden kärsimysten! Tämä
vapaus minua peloittaa. Minä tunnen, etten minä sittenkään ole vapaa.
MUUKALAINEN
Paetkaa, saittehan passinne!
TAITURI
Vaikka minä pakenisin maailman päähän, en minä sittenkään tuntisi
itseäni vapaaksi.
MUUKALAINEN
Ehkä rahanne jo ovat pankissa.
TAITURI selin katsomoon.
Miksi minä tielläni aina kohtaan teidän varjonne?
MUUKALAINEN
Pelkäättekö varjoja, minä niitä rakastan. Ikuinen sydänpäivä kävisi
ajan pitkään sietämättömäksi.
TAITURI
Ikävämpi uneton umpiyö ennen sarastusta, hetkessä elät koko elämäsi,
joka on ollut erehdys, et usko enään unelmiisi, ja kun sarastus vihdoin
levittää verisen vaippansa, luulet sen maailman paloksi. Tahtoisit
huutaa mutta rinnasta ei lähde huokaustakaan... hiljaisuus huutaa --
ymmärrättekö. -- Minä kuulen taas sen äänen ikäänkuin se olisi
katkennut.
MUUKALAINEN
Kuuletteko myös vihellyksien katkoamattoman kuoron, joka omin päin
jatkaa säestystä ilman solistia.
TAITURI
Kuoliko se ääni?
MUUKALAINEN
Kuoli.
Siirtyvät pilarin taakse päin katsomoa.
KASVATTISISAR lyhty kädessä, teatterin ovenvartijalle.
Oletteko nähneet häntä, joka maalaa tähtiä? Hän kävi ennen usein
huvihuoneissa, hän etsi aina jotain, mikä minulle oli tuntematonta. Nyt
minun sieluni etsii häntä tuntemattomasta.
TEATTERIN OVENVARTIJA
Mikä kaunis vertauskuva! Ei tähtiin ole luottamista, vilkuttavat niin
vietävän viisaasti ja kylmästi ikäänkuin ne tietäisivät koko avaruuden
arvoitukset, eivätkä ne taida itsekkään tietää, että ne ovat vaan
kierivää tomua. -- Käytän mielelläni vertauskuvia, minulla on suuri
varasto teatterilauseparsia, runoniekat käyttävät niitä vain
näyttämöllä ja kirjoissaan, minä käytän niitä elämän eri tiloissa. --
Etsitte tähtienne selittäjää?
KASVATTISISAR
Hän selitti minulle elämän suuren salaisuuden ja tähtien tarkoituksen.
TEATTERIN OVENVARTIJA
Per aspera ad astra!, seisoo teatterin otsikossa.
KASVATTISISAR
Hän vei minut Edenin yrttitarhoihin, missä paratiisilintu laulaa
riutuvasta rakkaudesta.
TEATTERIN OVENVARTIJA
Niinkuin satakieli Romeossa ja Juliassa. Ja sitte te heräsitte Edenin
muurin ulkopuolella?
KASVATTISISAR
Hän läksi, sillä hänen verensä halasi maailmalle. Minä jäin yksin.
TEATTERIN OVENVARTIJA
Ette ymmärtänyt, että löytyy monenlaisia paratiiseja.
KASVATTISISAR
Hän sanoi aina, että minä olen syntynyt väärälle taivaankappaleelle.
TEATTERIN OVENVARTIJA
Errare est humanum!
KASVATTTSISAR
Kun minä huomasin olevani yksin ja näin talot, torit, missä ihmiset
hiessä häärivät, mustat tehtaan piiput, likaiset koirat porteilla,
katukivet ja kituvan rikkaruohon ojassa, peljästyin minä, kaikki näytti
niin kummalliselta ikäänkuin ensi kerran olisin tuon kaiken nähnyt.
Miksi maailma on sellainen? Miksi minä olen tällainen? Missä minä olin?
TEATTERIN OVENVARTIJA
Unohditte tähtenne.
KASVATTISISAR
Kuin unessa kuljin minä kaupungista, kuin unessa näin puiden varjot
ikäänkuin pitkät, mustat karvaiset käsivarret, jotka tahtoivat minua
syleillä. Minä pakenin kunnes tulin autioon metsään. Lopulta vaivuin,
minä leyhkäävän lettosuon partaalle. Siinä minä itkin kauvan.
TEATTERIN OVENVARTIJA
Minä kuulen, miten sammakot kurnuttavat pimeässä yössä ihan kuin
Aristophaneen komediassa.
KASVATTISISAR
Minä kumarruin lätäkön yli ja näin liejussa säteilevän tähden.
TEATTERIN OVENVARTIJA
Taivas päilyy lokaankin.
KASVATTISISAR
Silloin minä sen tunsin...
TEATTERIN OVENVARTIJA
Mitä tunsitte?
KASVATTISISAR
Että pienessäkin asuu Ikuinen. Tuntui kuin kaikki minussa olisi
avartunut, jotain salaista tapahtui minussa, sydämmeni alla sykki
siemen, ikuisen elämän siemen. Suloinen huumaus humisi korvissani, minä
muistin äitini lempeän harmaat silmät, ne lämmittivät vielä
sammuttuaankin, minä tunsin, mitenkä oma vereni kerran oli sykkinyt
hellän ja polttavan poven alla, tunsin eläneeni ennen syntymistäni;
niin aatokseni arasti tunkeutui taaksepäin ikuisuuden lähteille. --
Minä nousin ja pimeässä olin minä näkevinäni valkoisen viitan,
valkoisen heijastuksen. Olin nähnyt Ikuisen hahmon. Pois pakeni
pelkoni, autuus ja onni täytti sydämmeni. Minä lankesin maahan,
rukoilin, pyörryin... Kun minä heräsin, katselivat tähdet minua
korkeudesta.
TAITURI
Kuuletteko hänen hellän ja heleän äänensä! Ei hän puhu ovenvartijalle,
hän puhuu itsensä kanssa, hän puhuu minulle, hän puhuu tähdille
satujansa.
MUUKALAINEN
En minä kuule mitään muuta kuin viheltävän viiman.
TAITURI
Onko tämä unta, en soisi koskaan herääväni. Jos tämä on totta, ei
kaunein uni voi olla ihanampaa. Kuuletteko? Hän etsii minua.
MUUKALAINEN
Kuuletteko melua teatterista?
KASVATTISISAR
Oletteko nähneet häntä, joka irroitti tähdet taivaalta ja kahlehti ne
kankaalle.
MUUKALAINEN
Valetähtiä!
KASVATTISISAR
Minun sieluni oli kuin paljas vaate ennenkuin hän tuli ja väritti sen
elämän tulipunaisilla väreillä.
MUUKALAINEN
Värisokea! Väsymyksen kelmeän harmaita värejä!
TEATTERIN OVENVARTIJA
Sellaista tähtiniekkaa ei ole ollutkaan. Te uneksitte avosilmin.
TAITURI astuu esille.
Minä tahdon tavata hänet. Näettekö, hänellä on lyhty kädessä, näettekö
hänen valkoisen puhtautensa ikäänkuin valo tulisi hänestä eikä
lyhdystä!
MUUKALAINEN matkien yksitoikkoisella äänellä.
Te uneksitte avosilmin.
TAITURI
Miksi te matkitte! Saattehan minut raivoon. Älkää estäkö minua!
KASVATTISISAR tuijottaen kuin unessa taituriin.
Ehkä hän on muuttunut niin, etten minä häntä enään tunne.
Teatterista kuuluu vihellyksiä ja melua. Harmaapukuinen nainen
laskeutuu alas portaita, kulkee jäykkänä pää pystyssä ja kylmänä.
TAITURI
Ah!
MUUKALAINEN
Te uneksitte avosilmin.
KASVATTISISAR
Minä en tarvitse enään lyhtyä, minä näen muutenkin. -- Minun täytyy
etsiä häntä muualta.
Kääntyy pois ja katoaa hiljaa.
HARMAAPUKUINEN NAINEN taiturille.
Mitä sinä tuijotat, etkö sinä näe minua!
TAITURI riistäytyy irti.
Ihanaiseni, silkkihiireni, mikset sinä tule, missä sinä olet? Minun
sydämmeni janoo ja huutaa sinua. Etkö sinä kuule, etkö sinä näe, kuinka
minä ikävöin sinua... silkkihiiri...
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Etkö sinä näe minua?
MUUKALAINEN koputtaa poliisikojun seinään, poliisit tulevat.
Suloinen ja ihmeellinen!
HARMAAPUKUINEN NAINEN muukalaiselle.
Etkö sinäkään näe minua!
TAITURI ottaen lyhdyn maasta.
Ei se ollutkaan haihtuva harhakuva!
Tarttuu muukalaiseen.
Nyt minä tunnen sinut! Sinä roisto, sinä sokaisit hänet, niin ettei hän
nähnyt minua, sinä petit minut ja sinä myrkytit puhtaimmat ajatukseni,
minä näin hänet ja sinä karkoitit hänet.
ENSIMMÄINEN VARTIJA
Miksi sinä huudat!
MUUKALAINEN
Hän on riivattu, hän näki taas hourekuvansa.
TAITURI
Konna! Tämä mies seuraa minua kaikkialle, pankkiin, postiin,
ravintoloihin, sekoittaa juomani, myrkyttää mieleni ja väijyy henkeäni!
MUUKALAINEN
Hän on hengensairas. Viekää hänet sairaalaan!
ENSIMMÄINEN VARTIJA muukalaiselle.
Menkää!
Poliisi soittaa sairaalan kelloa ja vie taiturin portista.
MUUKALAINEN harmaapukuiselle naiselle.
Kuuletko lohikäärmeen viheltävän?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Kuulen.
MUUKALAINEN
Kuuletko minun ääneni?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Kuulen.
MUUKALAINEN
Nyt sinä olet minun!
KUUDES KUVAELMA
Sama huone kuin ensimmäisessä kuvaelmassa. Taituri istuu vuoteensa
laidalla päässä valkoinen kudottu patalakki, yllä valkoinen, pitkä,
polvien yli ulottuva sairastakki, valkoiset housut, jaloissa raskaat,
keltaiset kengät.
ENSIMMÄINEN SAIRAS vuoteessa.
Sinä katselet rikkinäistä vesikarahviinin suuta. Se asetetaan aina
uuden tulokkaan yöpöydälle, annetaan tilaisuus... Pieni nykäys
lasinsirpaleella...
TAITURI
Sinä ajattelet pahaa.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Sinä itse ajattelit ja nyt, nyt sinä luulet, että minä... Niin minäkin
ensin...
TAITURI
Minä olen jo tottunut kohtalooni, olen tehnyt sen kanssa liiton.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Tottua elämään on paljon vaikeampaa.
TAITURI
Täällä? Tuolla?
Näyttää ulos.
Kaikkialla ristikko, kaikkialla minä käyn ristiin.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Ja lopulta ehkä ristin luo. -- Et sinä ole vielä kylliksi kärsinyt,
sinä olet vain leikkinyt kärsimysten kanssa, ja suloinen tyytyväisyys
on niitä aina seurannut.
TAITURI
Kärsimykset kehittivät minun kättäni, osasin paremmin piirtää...
mustia, rohkeita juovia... Jälkeenpäin minä nauroin varmassa
voimassani.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Vahingon voimakasta naurua, kerskailit kärsimyksilläsi, ne kostavat,
sillä sinä et antanut niiden kehittää sydäntäsi.
TAITURI
Itseinho?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Kaikki vain mustien juovien vuoksi. Sinä nautit siitäkin, sait oivia
aiheita, saatana-aatoksia, neronvälähdyksiä. -- Kun sinä täältä
pääset, jos pääset, niin sinä kiellät kurjuutesi. Ei, sinä tulet täällä
hyvin toimeen itsesi kanssa vaikket aina muiden kanssa.
TAITURI
Sinä pilkkaat minua, sinä et tunne tuskaani.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Kuta enemmän muut täällä kärsivät, sitä helpompi sinun olla.
TAITURI
Ne lisäävät tuskiani. Minä olen unelmieni uhri. Hirveätä unta! Heräänkö
minä milloinkaan?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Et herää etkä täältä pääse ennenkuin joku uhrautuu sinun puolestasi.
TAITURI
Ikuinen, Ikuinen, miksi minä muiden tähden saisin kärsiä?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Ei sitä tiedä... Ehkä sinä jollakin salaisella tavalla olet kasannut
meidän kaikkien päälle hehkuvia hiiliä.
TAITURI
Elämän kiirastultako tämä olisi! Ja jälkeen päin, kun muut ovat loppuun
kärsineet...?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Saat sinä kärsiä saman verran kuin kaikki yhteensä.
TAITURI
Sinunkin tuskasi? Mitä olen minä sinulle tehnyt?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
En tiedä, mutta vaistomaisesti minä tunnen, että sinä olet minullekin
jotain tehnyt.
TAITURI
Sinä vihaat minua, sinulla on "paha katse".
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Sinä luulet, että kaikki katselevat sinua pahalla silmällä, mutta sinä
itse katselet muita mustasti. Lähdet aina itsestäsi, ajattelet
päinvastaista.
TAITURI
Päinvastoin! Kirottu sana! Se solmii minut, se kaikuu kaikkialla
vastassani. Päästäjäni, päästäjäni! Ikuinen, suuri tuntematon, auta
minua, armahda minua, minä huudan sinua hädässäni, anna minun löytää
oikea sana, suuri ja pyhä sana, joka päästää minut, nostaa minut sinun
voimaasi! Pelasta minut umpisokkelosta, tästä vankeuteni pimeydestä
aurinkoon, aurinkoon, valoon ja vapauteen ennenkuin...
TOINEN SAIRAS
Musta henki! Porca madonna, mene pois, herjahenki, mene pois
muukalainen!
TAITURI
Hirveältä tuntuu ajatellessa, että minä ehkä alan matkia
kanssasairaitani, minä nostan käteni korkeutta kohden... .
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Ja ajattelet samalla, että kätesi muodostavat ikäänkuin goottilaisen
kirkon akkunakuvion.
TAITURI
Minä en voi, minä en voi... Minä tunnen, kuinka käteni puristautuu
kokoon nyrkiksi, jota en auki saa. Tämä on liikaa.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Uljas uhma-asento! Puuttuu vain korkea vuori, ylhäällä taivas. Sinä
teeskentelet Ikuisen edessä niinkuin olet teeskennellyt paholaisen
kanssa. Ei saa pilkata paholaistakaan.
TAITURI
Minä olen ollut oma paholaiseni. -- Mikä tuossa on!
Ottaa permannolta nuoran.
Nuora, silmukka! Sinäkö sen olet asettanut juuri tuohon?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Sairasviittani vyö. Minä en tarvitse sitä, minä tunnen sen, niin, minä
en ole sitä ennen sanonut.
PALJASJALKAMUNKKI tulee pirskoittaen pyhää vettä vuoteille.
Puhdistakoon pyhä vesi teidät synneistänne!
TAITURI
Täällä on todellakin likaista. Koskahan täällä on pesty permantoa?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Minä aavistan loppuni... katsos täällä...
Osoittaa sydäntään.
Nikkaroi ja nakertaa öin päivin... minä kaaduin kerran kadulle... näin
tyttäreni...
TAITURI
Mikä siellä nakertaa?