Osvald seisoo oikealla ja puhdistaa pyssyä. Vasemmalla Evelina
tuolilla, Seinän nojalla seisoo täysikokoinen, univormu-pukuinen
miehen kuva, jota hän yrittää ylös ripustamaan. Esiripun kohotessa hän
lyöpi naulaa seinään. Vähän ajan perästä ilmaantuu Fransiska puistossa
ja jää salavihkaan kohtausta katselemaan.
_Osvald_. Luulisipa, että me tohtorin syntymäpäiväksi harjoittelemme
"Noita-ampujaa". Minä Max'ina ja te Annana, joka suku-isän jälkeen
oikeuksiinsa asettaa.
_Evelina_. Se vielä olisi multa puuttunut kaiken tuskan ja vaivan
lisäksi, jota minä jo juhlan vuoksi saan nähdä. Koko talo on minun
täytynyt pöyhistää ja siunatuksi lopuksi vielä tässä (viitaten kuvaan)
pestä enon pää, jotta hän syntymäjuhlanaan näkisi itsensä
siistikkääksi.
_Osvald_. Onko tuo tohtori?
_Evelina_. On kaiketi. Vapaa-ehtoisena jääkärinä.
_Osvald_. Ei se ollenkaan enään ole hänen muotoisensa.
_Evelina_. Ihmekö se? Vuoden 14 ajoista kyllä muuttuu. Ken tietää,
minkä näköinen te olette 36 vuoden ikäisenä, Osvald?
_Osvald_. Ja kuka silloin minun pääni pesee.
_Evelina_. Teidän vaimonne!
_Osvald_ (on saanut pyssynsä kuntoon ja tähtää taulua). Toden totta,
paremmin minä olisin tohtorin suhteen osannut, kuin maalari.
_Evelina_ (huudahtaa ja hyppää pois tuolilta). Osvald, mitä
hullutuksia, te tähtäilette suorastaan minua murha-aseella.
_Osvald_, Mutta, jumala, eihän se ole ladattu.
_Evelina_. Yksi kaikki, se laukee kuitenkin. Sen sijaan tulisi teidän
enemmin auttaa minua eikä jouten katsella, että minä ehtimiseen vaivaan
itseäni -- te olette kauhean epäkohtelias, Osvald.
(Istuu taas tuolille).
_Fransiska_ (ilmaantuu puistossa.)
_Osvald_. Mitä pitää minun tehdä?
_Evelina_. Nostakaat minulle kuva ylös. Tämä olisi ylimalkaan ollut
teidän tehtävänne, mutta kodin-omaisiin toimiin ovat nuoret herrat
liian hitaiset. Nono, odottakaa, Osvald, jahka vaimon saatte, kyllä se
teidän kasvattaa.
_Osvald_ (ottaa ylös taulun). Luuletteko, että minä enään annan itseäni
kasvattaa?
_Evelina_. Oh, kun te miehet olette rakastuneet, me saamme teidät
käärityksi sormen ympäri ja vaimo on kyllä tilaisuudesta vaarin ottava.
_Osvald_. Oivallista, Evelinaseni, tuon te aina kohta tiedätte. Mutta
kuitenkin väärin laskettu -- juuri sentähden minä en ikänä ota vaimoa,
jos huomaan itseni rakastavan häntä.
_Evelina_. Vaan menette kuitenkin naimisiin?
_Osvald_. Niin, -- järjen johdolla.
_Evelina_. Se on mitä järjettömintä voitte tehdä.
_Osvald_ (pitää taulua seinää vastaan). Noinko?
_Evelina_. Korkeammalle!
_Osvald_. Näin?
_Evelina_. Alemmaksi! Näetkö, Osvald, se voisi minua ilahuttaa. Jos
kerran olette naimisissa, minä avaan rouvanne silmät teidän suhteenne,
sanon hänelle kaikki, mitä tässä olette lausunut, ja olen hänen
apulaisensa. Oi, hän on teille valmistava helvetin maan päällä, hän on
teitä kiusaava, niin häijy vastaanne oleva, ett'ei teille lopuksi jää
muuta neuvoa jälelle, kuin päättömästi häneen rakastua.
_Osvald_. Olisipa se luotettavin keino. Mutta minä koetan, kuu te
tulette naiduksi.
_Evelina_. Sitä ei ole ajattelemista --
_Osvald_. Tulee kun tuleekin teidän vuoronne. Silloin latelen minä
teidän tulevaisellenne kaikenlaisia juttuja, kuinka yhdessä olemme
leikkiä lyöneet, kuinka minua suutelitte --
_Evelina_. Niin, lasna ollessani.
_Osvald_. Ei sillä väliä ole. Minä teen hänet niin mustasukkaiseksi,
että teidän on mahdotoin Othellon kourista päästä.
_Evelina_. Se olisi ilkeätä --
_Osvald_. Korvausta, Evelina, ei mitään muuta, kuin korvausta.
_Evelina_ (on ottanut kiini taulun yläpuoleen). Nyt olette minun
käsissäni. Osvald, ell'ette lupaa luopua näistä konnamaisista
aikomuksista, hellitän minä täältä ylhäältä, taulu putoo ja eno lankee
niskoihinne.
_Osvald_. Te tahdotte käyttää väkivaltaa? Sitä sopii minunkin tehdä!
Sillä jos te, Evelina, itsepäisesti vaaditte, että minun on vaimoani
rakastaminen -- vedän minä käteni takaisin ja tohtori makaa
jaloissanne.
_Evelina_. Te ette uskalla sitä.
_Osvald_. Miks'ei? -- Yksi!
_Evelina_. Oho, mulla on rohkeutta. -- Kaksi!
_Osvald_. Ja!
_Evelina. Osvald_. Kolme!
(He päästävät yht'aikaa irti, taulu putoo, raami särkyy;
Evelina hyppää tuolilta, Osvald kiiruhtaa oikealta pyssynsä
luo, Fransiska astuu ovipielen taa).
_Evelina_. Särkynyt! Sen olette te tehnyt. Mutta minä kerron tämän
kohta enolle, ja myöhemmin kaikki rouvallenne. Siinä on vielä yksi
synti lisäksi, jota teidän on sovittaminen.
(Yrittää oikean-puoliselle ovelle, Osvald tarttuu häntä käteen.)
_Osvald_. Ja minä sanon teidän tulevaisellenne (osottain taulua), että
olen nähnyt erään luutnantin makaavan jalkainne juuressa.
(Evelina menee pois oikealle, Osvald ottaa pyssynsä ja lähtee
perä-ovesta.)