(Toivola, Isäntä, Emäntä, Tyttö).
TOIVOLA. Saisiko teillä asua tämän kesän?
ISÄNTÄ. Miks'ei, -- mistäs ollaan?
TOIVOLA. Helsingistä minä olen ja nimeni on Toivola. (Kättelee emäntää,
tytärtä ja isäntää, kääntyen sitte ympäriinsä katsellen, jolla aikaa
isäntä viittailee emännälle ja vieraalle kaikenmoisilla liikkeillä).
EMÄNTÄ. Kyllähän meillä olla saatte.
TOIVOLA. Paljonko maksaa kuukaudessa täysi hoito?
ISÄNTÄ. Niin -- -- enhän -- hm, tuota taida sanoa.
EMÄNTÄ. Olisiko markka päivältä paljo?
TOIVOLA. Ei suinkaan.
EMÄNTÄ. Minä vaan en ole tottunut kaikkia ruokia niin fiinisti
laittamaan -- "sano" -- "sano." --
TOIVOLA. Kylläpä siitä toimeen tullaan. Minä en vaadikaan mitään
erinomaisia laitoksia, kunhan vaan ruoka on puhdasta ja tuoreen
mukaista; niin kuin tuoretta lihaa, kalaa, munia ja muuta semmoista.
EMÄNTÄ. Kyllä minä koetan, kun olisi useampia, antaisin halvemmalla
asunnon, ruoan ja hoidon.
TOIVOLA. Saatan minä toimittaa muitakin, kun vaan näyttäisi tänne
soveltuvan.
ISÄNTÄ. Tottahan meille taas sopii asumaan, vaikka useampikin.
TOIVOLA. Niin, -- niin minäkin luulen. Minä tuon tänne siis kapineeni
ja asun täältä tämän kesän, tämän kauniin järven rannalla.
ISÄNTÄ. Asukaa täällä vaan, kyllä täällä kaloja saatte.
TOIVOLA. Minä menen noutamaan matkalaukkuni tänne. (Menee).
ISÄNTÄ. Ei sille Toivolalle tarvitse reilata kaikkia hyviä ruokia,
kyllä ne herrat saavat syödä huonompaakin ja niinpä hän itsekin sanoi.
EMÄNTÄ. Mahtaako se vaan maksaa.
ISÄNTÄ. Se on tietty. Aina herrat runsaasti maksavat ja antavat vielä
juomarahat ja hyvät ryypyt. Ei meidän tänä suvena tarvitse viinaa
ostaa. Toivola antaa meille viinaa niin paljo, kun vain juodaan, sen
saat nähdä ja saavatpa rengitkin kerran suunavauksia nyt.
EMÄNTÄ. Taitaa olla hyvä herra, tuo Toivola. -- Mikkolassa asui viime
suvena kumminkin oikein erinomainen mies, tukkiherra, se oli se
Nordensani tai mikä sen pahuksen nimi taas olikaan. Se juotti kohta,
kun tuli taloon, taikka piti semmoiset tuliaiset, että koko talon väki
pyllyili ja emäntäkin sanoi saaneensa maukasta viiniä, se oli hyvä
herra se.
TYTTÖ. Saa nähdä, antaako se Toivola minulle mitään?
ISÄNTÄ. Antaa kyllä. Aina herrat tytöt hyvinä pitävät.
EMÄNTÄ. Laita itsesi nyt puhtaampiin vaatteisiin ja puhu sen Toivolan
kanssa finisti, niin kyllä Toivola rupee sinusta tykkämään, herrat
pitävät fiineistä likoista.
TYTTÖ. Minulle täytyy tehdä pian uusia vaatteita. En minä kehtaa sen
Toivolan kanssa puhua vanhoilla vaatteilla.
ISÄNTÄ. Tehdään kai niitä, mutta laittakaa huoneet puhtaiksi ja
toimittakaa syömistä Toivolalle. Minä tuon aitasta sian reiden pöytään,
kyllä sen kumminkin nälkä on.
EMÄNTÄ. Niin aina ja herrat tykkäävätkin niin sian lihasta, tuo koko
veisi vaan! ei sille kumminkaan vähät piisaa. -- Minä keitän munia,
tahi keitä sinä tyttö Toivolalle munia, vaan hyvin kypsäksi. Ei ne
herrat tykkää raakamaisesta.
ISÄNTÄ. Rahaa meille tulee Toivolasta ja muista herroista ja kyllä minä
niitä nyljen, sen sanon ja kylläpä herroilta saakin kiskoa, ei se ole
mikään synti, eikä häpeä, kun se Toivola nyt vaan tulisi. Nyt on niin
kova rahanahtaus, ettei sitä mistään tahdo saada. -- Toivola meille
taitaa antaa jo tänäpänä muutaman markan juomarahoiksi ja kylläpä se
hyvät tulijaiset "pistouvaa."
EMÄNTÄ. Laitetaan vaan Toivolalle valmiiksi kaikki ja pidä sinä tyttö,
munista murhe.
ISÄNTÄ. Niin oikein, pankaa valmiiksi Toivolalle, kun se kumminkin pian
tulee. -- Kyllä se provasti Kaimanius-vainaja näemmäs sanansa piti. Hän
sanoi aina: Teillä on niin kaunis talo ja kauniilla paikalla. Minä
toimitan teille kesävieraita.
(Esirippu laskee).